6.11.2017

Never send a human to do a machine’s job

Olen toiminut reilun kahden ja puolen vuoden ajan passiivisten hakijoiden maailmassa, etsien osaajia erilaisiin asiantuntija-, päällikkö- ja johtajapositioihin. En selviäisi työstäni ilman konetta, tietokonetta, ja sen kapasiteettia, kuten agentti Smith lausui Matrix -elokuvassa.

Miten siis toimin? Tärkein työkalu minulle on ehdottomasti LinkedIn, jolla haen avoimiin paikkoihin sopivia kandidaatteja. Katselenkin päivittäin jopa satoja LinkedIn -profiileja.

Aluksi määrittelen LinkedInin hakuun tehtäväkohtaisin osaamisprofiilin, joista tärkeimpinä:
  • titteli - engineer, key account manager, financial director, CEO jne
  • maantieteellinen sijainti - Helsinki, Tampere, Kuopio, Suomi jne
  • alat - valmistava teollisuus, logistiikka, vähittäiskauppa, rahoitus jne
  • tehtävän kannalta oleellisin osaaminen - laatu, myynti tilintarkastus, ulkoistus jne
Tämän jälkeen LinkedIn tarjoaa algoritmin ja tekemäni hakuhistorian perusteella listan profiileista hakukriteerien osuvuuden sopivuusjärjestyksessä. Jos etsin Helsingin seudulta urgua puhuvia henkilöitä niin saan 13 profiilia (kandidaattia). Etsiessäni myyntijohtajaa ICT-alan kokemuksella niin tuloksia on n 700.

Jos myyntijohtajan haussa lisätään hakusanaksi "vähittäiskauppa", niin joukko pienenee alle sataan. Tarvittaessa joukko tarkentuu hakusanalla tai parilla synonyymeineen, joilloin noin miljoonan suomalaisen LinkedIn -käyttäjän joukko on pienentynyt kymmeniin parilla määrityksellä ja hakusanalla.

Kuinka jatkan 50-100 profiilin kanssa? Luenko jokaisen jäljellä olevan profiilin kokonaan? En, vaan annan koneen tehdä työn puolestani. Kun avaan henkilön profiilin, etsityt hakusanat korostuvat vaaleankeltaisella. Jos henkilöllä on hyvä profiili (**) sisältäen riittävästi tietoa, niin ensin teen yleissilmäyksen kokemukseen. Sen jälkeen täydennän tietoa henkilöstä keltaiseksi korostetuista kohdista.

Tämän jälkeen teen "jonenikulamaisen" päätöksen mielessäni, joko "jatkoon" / "ei jatkoon". Yleensä toistan edellisen kaltaisen jumpan muutaman kerran hakusanoja vaihdellen, lisäillen ja poistellen.

Kun olen käynyt jatkoon menneet vielä kertaalleen tai kun koen, että nyt on riittävästi potentiaalisia henkilöitä jatkossa, teen Long Listin valmiiksi tai aloitan kontaktoinnin.

Jos haet uusia haasteita tai kuuntelet mielelläsi mitä markkinoilla on tarjolla, niin täydennä oma LinkedIn -profiilisi hyvillä hakusanoilla. Mistä näitä hyviä hakusanoja saa? Niitä voi kopioda muiden profiileista tai tutkia millaisia sanoja toivomassasi työpaikkailmoituksissa käytetään.

Jos sinua kiinnostavalla alalla tai työtehtävissä haetaan Yodaa, Wizardia tai herätyssaarnaajaa, niin muutu Tähtien sodan tai Marvelin hahmoksi tai ole Evangelist.

Suorahaulle on käynyt kuten golfille. Se keskiluokkaistui ja nykyään myös yhä useampi asiantuntijatason tai yksittäinen white / blue collar työpaikka täytetään suorahaun keinoin mm. LinkedInin avulla.

Terveisin,
Tapani Aittoniemi
Research Consultant

 (*) Long list: esittelen kollegalle mielestäni potentiaaliset henkilöt ilman että kontaktoin ja teen puhelinhaastattelun. Short list: esittelen kollegalle mielestäni potentiaaliset henkilöt kontaktoinnin ja puhelinhaastattelun jälkeen.

(**) Tutustu Tom Laineen materiaaleihin kuinka rakentaa hyvä LinkedIn- profiili.

23.10.2017

Puhutaan työstä!

Työllisyyteen liittyviä ajankohtaisia keskustelunaiheita ei tarvitse etsiä kaukaa. Työllisyyden edistäminen on yksi hallituksen keskeisistä tavoitteista ja nousee uutisiin tämän tästä. Työnhakijoiden ja työpaikkojen kohtaanto puhuttaa– mistä työvoimaa työllistäville aloille ja alueille? Kokonaisia ammattialoja katoaa vähitellen ja tulevaisuuden uudet ammatit vaativat pian täysin uudenlaisia osaajia ja uudistunutta koulutusta.

Digitaaliset ratkaisut tuovat osaamisen markkinoinnille ja työnhaulle uusia mahdollisuuksia. Työsuhteet muuttuvat yhä moninaisemmiksi ja työn tekemisen tavat muuttuvat. Entä mitä ylipäätään työ merkitsee yksilölle tulevaisuudessa? Arvokeskustelu koskettaa ja nostattaa tunteita. Voiko työttömyys olla myös valinta?

Tässä keskustelussa haluamme mekin PALKO-hankkeessa olla mukana, sillä työelämässä tekemistä riittää valmista maailmaa tavoiteltaessa. PALKO- työllisyyden palvelukokeilut Porvoossa ja Loviisassa – hankeemme toteuttaa seuraavan kahden vuoden aikana työllistämistä edistäviä kokeiluja. Kokeilujen tavoitteena on parantaa työttömien tai työttömyyden ja syrjäytymisuhan alla olevien työllistymisen edellytyksiä, kokeilukuntien paikalliset erityispiirteet huomioiden.

Miten työllistymistä parhaiten edistetään, on ihmisenkokoinen ja -näköinen kysymys, jota lähestymme nöyrästi. Asiakkaan kohtaaminen ja kuunteleminen ovat ensisijaiset työkalut, joilla aiomme ryhtyä työhön. Tulemme jakamaan auliisti kaiken oppimamme ja toivomme mahdollisimman monen hyötyvän kokemuksista ja oivalluksista, joita hankkeen aikana syntyy.

Jopport-blogi toimii tärkeänä yhteistyökumppaninamme hankkeen aikana. Blogissa nostamme esiin asiantuntijapuheenvuorojen kautta työllisyyteen ja työelämään liittyviä ilmiöitä sekä jaamme hankkeen tuloksia. Tärkeimpänä tavoitteenamme blogiyhteistyössä on antaa ääni työnhakijoille.
Tammikuussa käynnistyvä Työnhakijan tarina –sarjamme avaa lukijalle ikkunan kokeiluihin osallistuvien ja hankkeessa kohtaamiemme työnhakijoiden kokemuksiin; iloihin, suruihin, arkeen ja unelmiin. Ilmiöt ja trendit saavat muodon ja merkityksen vasta, kun niillä on juuret ihmisten arjessa.

Tule mukaan seuramaan matkaamme ja kipua PALKOn kanssa kohti parempaa työelämää! Hankkeeseen liittyvät kirjoitukset löydät jatkossa tunnisteella PALKO ja kirjoitukset tunnistat myös hankkeen omasta palkohahmosta.

Seuraa meitä Twitterissä #Palkohanke. Voit myös twiitata meille @Palkohanke -osoitteeseen.

PALKO –työllisyyden palvelukokeilut Porvoossa ja Loviisassa on Euroopan sosiaalirahaston osarahoittama hanke, jota toteuttavat kehitysyhtiö Posintra ja Haaga-Helia ammattikorkeakoulu ajalla 1.9.2017-31.8.2019. Lisätietoja hankkeesta Posintra ja Haaga-Helia .


Anu Sipilä
Projektiasiantuntija
Haaga-Helia ammattikorkeakoulu







24.7.2017

Hyggesti työmarkkinoilla Tanskassa

Muutin 21-vuotiaana ensimmäistä kertaa omilleni, opiskellakseni muotisuunnittelua Tanskassa Via University College:ssa, joka sijaitsee keski-Jyllannissa. Olin kuullut, että töiden löytäminen Jyllannilla on yleensä haasteellista kansainvälisille opiskelijoille ilman sujuvaa tanskankielentaitoa. Moni kansainvälinen opiskelija tekeekin siivoustöitä opintojen ohella.

Itse toivoin kuitenkin oppivani tanskaa suhteellisen nopeasti, koska puhun ruotsia äidinkielenäni. Kirjoitetun tanskan ymmärtäminen sujuikin helposti. Asuttuani noin neljä kuukautta Tanskassa kaipasin jo säännöllistä työtä.

Satuin huomaamaan yliopiston  Career service- sivuilla ilmoituksen, jossa etsittiin mm. suomea tai ruotsia äidinkielenään puhuvia ihmisiä töihin. Laitoin sähköpostia ja ennen kuin arvasinkaan, olin sopinut työhaastattelun seuraavalle päivälle. Sain työn, pienen tanskalaisen huonekaluyrityksen verkkokaupan sivujen kääntäjänä (suomi/ruotsi).

Sen jälkeen on tapahtunut paljon! Nykyään toimin tanskalaisen Trendhim-verkkokaupan Suomen markkinointivastaavana. En olisi uskonut, että saisin niin hyvän työpaikan niin lyhyessä ajassa, enkä sitä että suomen kielen taidosta voisi olla hyötyä työnhaussa Tanskassa!

Työpaikkani sijaitsee noin puolentoista tunnin bussimatkan päässä asuinkaupungistani, mutta onnekseni pystyn tekemään töitä myös etänä. Työajat ovat joustavat, joten työssäkäyntiä on hyvin pystynyt aikatauluttamaan opintojen oheen. Lisäksi sain kattavan perehdytyksen työhön ja olen oppinut valtavasti verkkomarkkinoinnista ja hakukoneoptimoinnista työpaikkani ansiosta.

Kaiken kaikkiaan työ on ollut niin palkitsevaa, ettei pitkä työmatkakaan haittaa. Vaikkei minulla ole aikaisempaa kokemusta samanlaisesta työstä, olen silti saanut runsaasti vastuuta. Jatkuva palaute ja neuvot esimiehiltä ja työkaverilta ovat auttaneet valtavasti minua kehittymään.

Kuten ihmiset Tanskassa muutenkin, työkaverit ovat olleet ystävällisiä ja tehneet oloni tervetulleeksi. Ilmapiiri on rento ja tanskalaista hyggeä parhaimmillaan, edustavat perjantaina työpäivän päätteeksi yhdessä avattavat oluet.

Omiin kokemuksiini perustuen minulla on siis pelkästään hyvää sanottavaa tanskalaisesta työelämästä. Vaikka tanskalainen kulttuuri muistuttaakin paljon suomalaista kulttuuria, Tanskassa taidetaan kuitenkin ottaa asiat hiukan rennommin kuin Suomessa.

Lisäksi kulttuuri on selvästi enemmän keskustelevampi, niin korkeakouluissa kuin työpaikallakin. Varsinkin työpaikalla olen kokenut tämän keskustelun ja runsaan palautteen todella positiivisena ja kehittävänä asiana.

Parasta mitä olen saanut työni kautta on kuitenkin se, että se on avannut silmäni mahdollisuuksille. Jos pystyn saamaan relevantin ja mielenkiintoisen työpaikan opiskelijana miksi en pystyisi siihen tulevaisuudessakin? Kokemukseni on myös todistanut minulle, että opiskelijanakin voi löytää itselleen järkevän työpaikan kunhan tiedostaa mitä taitojaan voi hyödyntää. 

Minusta työskentely korkeakoulu-opintojen ohella on ainoastaan plussaa, vaikka se vaatii ajanhallintaa. Työskentely tuo arvokasta kokemusta ja auttaa kasvattamaan verkostoa, mikä etenkin ulkomailla asuessa on kullanarvoista.

Terveisin,
Stina Henriksson
Suomen markkinointivastaava trendhim.fi & opiskelija Via University College, Herning


8.5.2017

Töissä Brasovissa

Puolitoista vuotta sitten myin tai annoin pois lähes kaiken omaisuuteni Suomessa, tarkoituksena lähteä ulkomaille ilman suunnitelmia ja irtautua kaikesta entisestä. Tammikuussa 2017 lähdin Espanjaan, jossa muutaman kuukauden sijaan päädyin viettämään 9 kuukautta.

Kun tuli ajankohtaiseksi etsiä taas töitä, löysin sivuston europelanguagejobs.com, jonka kautta laitoin hakemuksia suomenkieliseen asiakaspalvelutyöhön. Ajatuksissa oli jäädä Välimeren alueelle; Espanja, Portugal, Kreikka, Malta… ja se minne päädyin oli Brasov, Romania!

Eräs rekrytontitoimisto huomasi sivustolla cv:ni ja otti yhteyttä, sillä he tarvitsivat suomea puhuva työntekijä. Ensimmäisenä etsin Googlesta missä on Brasov ja kaupungista luettuani se alkoikin kiinnostaa erittäin paljon. Lokakuun puolivälissä 2016 saavuin tänne. Oli melkoinen shokki Malagan jälkeen kun täällä oli sinä iltana 3 astetta lämmintä.

Koulutukseni on sosiaalialalle, mutta jo useita vuosia halusin pois siitä työstä ja tehdä jotain aivan muuta. Työskentelen siis call centerissä eräälle maailman tunnetuimmista yrityksistä, oma työnantajani on saksalainen yritys. Vastaan asiakkaiden puheluihin ja chatteihin ja hoidan tilauksiin liittyviä asioita. Työaika on joko 9-17.30 tai 9.30-18 ja viikonloput ovat vapaat. Työaika on siis kahdeksan tuntia ja 30 min lounastauko ja kaksi 10 min taukoa.

Työnantaja maksoi lennon Bukarestiin ja järjesti sieltä kuljetuksen Brasoviin sillä Brasovissa ei ole lentokenttää lainkaan. Työnantaja maksoi myös kaksi viikkoa hotellissa ja järjesti toisen firman auttamaan asettautumisessa, kuten asunnon saamisessa, pankkitilin avaamisessa ja rekisteröitymisessä. Siitä oli todella paljon apua vaikka kohtalaisen hyvin täällä englannillakin pärjää. Työ alkoi neljän viikon koulutusjaksolla jolta sai täyden palkan.

Työoloissa en hirveästi eroavaisuuksia ole havainnut, perusasiat toimivat kuten Suomessakin. Tämä varmasti riippuu paljon työnantajasta ja esimiehestä, onnekseni minulla on mukava esimies jonka kanssa vapaiden ja lomien sopiminen on erittäin helppoa. Samoin työkaverini ovat todella mukavia.

Brasov. Kuva TripAdvisorista.
Brasov. Kuva TripAdvisorista.

Iso ero Suomeen on työterveydessä. Meillä on työterveys, mutta siellä ei hoideta akuutteja sairastumisia eikä sitä kautta saa sairaslomaa. Sairasloman voi kirjoittaa vain perhelääkäri ja ensin pitää rekisteröityä jollekin perhelääkärille, ja ottaa häneen yhteyttä akuutin sairastumisen sattuessa.

En ole työskennellyt call centereissä aiemmin ja työkavereiden mukaan niissä on ihan yleinen käytäntö että omat puhelimet jätetään  säilytyslokeroon työpäivän ajaksi. Lisäksi kynää ja paperia ei saa olla pöydillä, sillä käsittelemme asiakkaiden luottokorttitietoja. Tällä estetään väärinkäytökset eli ettei kukaan voi kirjoittaa tietoja ylös itselleen.

Palkka on tilillä palkkapäivänä, mutta joskus aamupäivän aikana, joskus vasta iltapäivällä. Jos on eri pankki kuin työnantajalla, se voi olla myös seuraavana päivänä. Jos palkkapäivä on lauantai, palkka maksetaan perjantaina, mutta jos se on sunnuntai se maksetaan maanantaina. Pyhäpäivistä saa ylityötunnit, eli jos olet töissä paikallisena pyhänä, saat vapaapäivän.

Meillä pohjoismaisia kieliä  sekä hollantia ja saksaa puhuvilla on hyvä palkka, Itse tienaan yli kaksi kertaa enemmän kuin tämän maan keskipalkka on, vaikkei tähän työhön vaadita edes mitään pohjakoulutusta. Elämisen kustannukset ovat edulliset, joten rahaa jää säästöön vaikka ei edes yrittäisi säästää!

Työkaverit ovat pääosin minua puolet nuorempia, ja monet ovat hakemassa pientä seikkailua ulkomailla, joten vaihtuvuus työkavereissa on suurta ja uutta väkeä haetaan lähes koko ajan. Oma aikomus on olla täällä vuosi ja katsoa sitten minne jatkan täältä. Kaikkiaan olen kuitenkin viihtynyt tässä kauniissa kaupungissa erittäin hyvin, vaikka kaipaankin vesistöä ympärilleni!

Blogistani voi lukea hieman lisää, siellä on myös paljon matkusteluistani. Vaihdoin blogini kielen juuri englanniksi, mutta kaikki aikaisemmat kirjoitukset ovat suomeksi. Sinne voi laittaa kommenttia jos haluat kysyä jotain täällä asumisesta tai työskentelystä, tai miten tänne voi hakea töihin! Yhden suomalaisen olen tänne jo rekrytoinut!

Lue lisää: http://nomadinamaailmalla.blogspot.fi

21.3.2017

Työnhaku on sinnikästä oppimista

Pitkäaikaistyöttömän suurin mörkö lienee lannistuminen. Hakemuksia on kuukausien, ehkä jopa vuosien saatossa tullut lähetettyä vino pino. Vastaus on aina sama, jos vastausta ylipäänsä tulee. Valitettavasti valintamme ei tällä kertaa osunut sinuun. Niinpä niin, aina ei tärppää, ei edes joka kerta, vaikka kirjoittaisikin hyvän hakemuksen ja pääsisi jopa haastatteluun.

Ymmärrän hyvin, jos työnhaun suhteen tahtoo välillä puhti loppua, mutta mielestäni työnhaku on kuin kaikki muukin tekeminen, jossa vaaditaan pitkäjänteisyyttä. Epäonnistuminen työnhaussa ei kuitenkaan ole syy luopua toivosta tai heittäytyä pessimistiseksi. Päinvastoin, mielestäni se on kuten mikä tahansa vastoinkäyminen elämässä, oivallinen mahdollisuus oppimiseen ja itsensä kehittämiseen.

Mitä siis voisin tehdä toisin, tai paremmin? Yksi vaikuttavimmista esimerkeistä, joita olen työnhaun suhteen saanut todistaa, on entisen kämppäkaverini tarina. Tämä espanjalainen nuori mies muutti Manchesteriin asti hakemaan mieleistään työpaikkaa. Hän halusi nimenomaan työskennellä englantilaisessa yrityksessä. Kämppistelyn lisäksi minä sain epävirallisen englanninopettajan ja oikolukijan roolin, ja vuoden verran seurasin vierestä ystäväni sinnikästä työnhakuprosessia.

Opin itse paljon työnhakemisesta ja siihen liittyvästä sinnikkyydestä tuon vuoden aikana. Yksi tärkeimmistä pointeista oman alan töitä etsiessä on varmaankin tehdä itselleen hyvin selväksi se, millaisessa yrityksessä haluaa työskennellä ja minkälaista työtä haluaa tehdä. Nämä lähtökodat määritettyään on helpompaa alkaa metsästämään unelmaduuniaan.

Kämppikseni kirjoitti hakemuksia valehtelematta kymmeniin, ehkä jopa satoihin paikkoihin. Hänen hakemuskirjeiden ja ansioluetteloiden kieliasua tarkistaessani ymmärsin, kuinka tärkeää on räätälöidä jokainen hakemus kyseistä työpaikkaa ja työnantajaa varten.

Hyvä hakemus on työnhakijan ensimmäinen valtti, joka parhaassa tapauksessa avaa oven työhaastatteluun. Lannistumisen sijaan pitkään töitä hakeneen kannattaisi siis panostaa hakemuksensa viilaamiseen. Onhan kieliasu tip top pilkkusääntöineen? Olisiko syytä syynätä CV läpi ja miettiä voiko sitä parantaa? Voisiko perinteisen hakemuskirjeen tai ansioluettelon sijaan heittäytyä rohkeasti kokeilevaksi ja laatia videohakemus? Olisiko mahdollista kouluttautua lisää vaikka jollakin alaan liittyvällä kurssilla, tai hakeutua harjoitteluun haluamasi alan yritykseen?

Tarpeeksi näitä seikkoja pohdittuaan ja hakemuksia paranneltuaan varmasti koittaa se päivä, kun kutsu haastatteluun kolahtaa sähköpostiluukkuun. Onnistunut haastattelu onkin sitten aivan oma lukunsa, jota varten työnhakijan on hyvä myös pyrkiä aktiivisesti valmentautumaan.

Miten tehdä myönteinen vaikutus työnantajaan? Siisti ulkomuoto on ehdoton perusedellytys, mutta entäpä sitten muu olemus? Kuinka saavuttaa hiljainen itsevarmuus, joka huokuu harkituista vastauksista yllättäviinkin kysymyksiin haastattelutilanteessa?

Kämppikseni tapauksessa oli ehkä onni, että hän päätyi asumaan saman katon alle juuri minun kanssani. Innostuin ystäväni työnhakuun liittyvästä inspiraatiosta ja motivaatiosta niin, että sparrasin häntä parhaani mukaan työhaastatteluja varten. Ystävät ja muut verkostot voivat siis työnhaunkin suhteen olla merkittävä tekijä, jos niitä resursseja osaa ja uskaltaa hyödyntää oikein.

Ystäväni yritteliäisyys ja pitkäjänteisyys palkittiin. Hän kävi työhaastatteluissa jopa Norjassa saakka, mutta sai lopulta unelmiensa työpaikan Lontoosta. Hän työskentelee yrityksessä edelleen viisi vuotta myöhemmin. Tuo tapaus on ollut esimerkki minulle siitä, että kovalla työllä voi saavuttaa myös unelmaduuninsa. Joskus pitää vain olla valmis uhraamaan elämästään jotain saadakseen haluamansa.

Ystäväni tapauksessa se oli hänen entinen elämänsä ja ystävänsä kotona Espanjassa. Onnistuneen työnhakuprosessin keskeiseksi tekijäksi nousee siis asenne. Se on hyvin pitkälti itsestä kiinni, miten ottaa vastaan kielteiset vastaukset, tai kuinka sulavasti ja nopeasti nousee ylös kolhun saatuaan. Ei siis pidä lannistua, vaan oppia, innostua, ja lopulta onnistua.

Ystävällisin terveisin,

Anna Paldanius
BA (Hons) Creative Writing
Freelance sisällöntuotantoa ja viestintää
LinkedIn profiili

12.12.2016

Kansainvälisten osaajien työnhaku

Kirjoitin aiemmin Työnhakuboosteri -vertaisvalmennusryhmistä esimies- ja asiantuntijatöitä etsiville. Tänä syksynä kokeilimme ensimmäistä kertaa vastaavaa ryhmää englanninkielisenä kansainvälisille osaajille. Saimme sen verran hakijoita, että pääsimme käynnistämään ryhmän toiminnan syyskuussa.

Ryhmä tapasi Työnhakuboosteri-ohjelman mukaisesti 9 viikon ajan. Osallistujia oli seitsemän, kaikki eri maista. Edustettuina on Kiina, Venäjä, Italia, Sveitsi, Peru, Ghana ja Nigeria.

Työnhaku ei ole helppoa kenellekään, kuten monet suomalaiset tietävät, mutta kansainvälisillä osaajilla haasteita tuottavat vielä kulttuurierot. Mitä työnhakudokumenteilta odotetaan ja millainen työhaastattelutilanne on? Mitkä ovat tyypillisiä haastattelukysymyksiä? Tässä ryhmässä osallistujien taustat olivat isoissa, kansainvälisissä yrityksissä, jolloin työkieli on koko uran ajan ollut englanti huolimatta pitkästä asumisesta Suomessa

Muuten haasteet työnhaussa ovat tälläkin ryhmällä ihan samanlaisia, kuin muissa Työnhakuboosteri-ryhmissämme. Monilla ryhmäläisistä on takanaan pitkä ura yhdessä yrityksessä, ja työura on katkennut tuotannollis-taloudellisten yt-neuvottelujen jälkeen. Niinpä työnhakutaidoissa on parantamisen varaa.

Palaute tästä ihka ensimmäisestä englanninkielisestä ryhmästämme oli hyvää. Ryhmästä sai itseluottamusta, oppi laatimaan hyvän ansioluettelon sekä sai keinoja piilotyöpaikkojen löytämiseen, kuvaili ryhmän hyötyjä yksi osallistujista.

Jos tiedät esimies- tai asiantuntijatyötä tehneitä, Suomessa asuvia uutta työtä etsiviä kansainvälisiä osaajia, voit kertoa heille toiminnastamme. Toiminta on osallistujalle maksutonta, sillä sen rahoittavat akavalaiset ammattiliitot ja Uudenmaan te-toimisto. Lisätietoja: http://tyonhakuveturi.fi/careerboost

Terveisin,
Leena Vänni
Omaehtoisen Työllistymisen Tuki OTTY ry, varapuheenjohtaja

14.11.2016

Työllisyys, raha ja finanssimarkkinat

Yritän välttää kuulostamasta poliittiselta. On kuitenkin vanha totuus, että radikaalin maineen saa jo vain sillä, että kehtaa mennä ongelman ytimeen – ja sen tässä lyhyesti ja pelkistetysti teen. Olen nimittäin aivan aidosti huolissani nuorten tulevaisuudesta – ja toki kaikkien muidenkin – ja siksi näen tarpeelliseksi nostaa esille muutaman olennaisen, suorastaan määrittävän tekijän keskusteluun. Jos emme nimittäin halua menettää kokonaista sukupolvea, on kaiken tekemisen ja touhuamisen sijaan syytä hetkeksi pysähtyä ja katsoa, millaiset ovat ne reunaehdot, joiden varassa toimimme ja voisiko niitä ehkä muuttaa. Väärällä lääkkeellä voi potilaskin kuolla.

Tiedämme varsin hyvin – tai ainakin olisi hyvä tietää – miten tavattoman vaikeaa on oikeasti toteuttaa nykyisessä rahajärjestelmässä täystyöllisyyteen pyrkivää politiikkaa (policy). Esimerkiksi se, mitä tapahtui 1970-luvun puolivälissä tuntuu unohtuvan yllättävän monelta toimijalta, joiden luulisi vaativan muutosta asiaan, jos työllisyyden hoito todella merkitsee jotain. Tuolloin alettiin lännessä omaksumaan ihan uudenlaisia lakeja, joita on myöhemmin täydennetty monenlaisilla eurooppalaisilla sopimuksilla.

Tuloksena, että valtioiden keskuspankit eivät enää esimerkiksi voineet helpottaa julkista velkaa painamalla itse rahaa. Valtioiden tuli nyt kääntyä finanssimarkkinoiden puoleen saadakseen tarvittavat rahat kokoon. (ks. esim. Lazzarato 2012, 17.) Tästä 1970-luvulla alkaneesta aikakaudesta voisi kirjoittaa useamman kirjan niin sen syistä kuin seurauksista, mutta riittäköön tämä tässä.

Keskuspankit menettivät siis mahdollisuutensa säädellä kiertävää rahamäärää. Niiden tehtäväksi on tullut vain myöntää keskuspankkirahaa finanssisektorille, jotta ne voivat selvittää omat keskinäiset maksunsa. Jos tätä ei tehtäisi, olisi tuloksena rahoitusjärjestelmän kaikkinainen romahdus.

Työllisyyden kannalta tämä on erityisen olennaista siksi, että kun rahan luomista hallitsevat valtion sijaan finanssimarkkinat, jotka ovat päättäneet, että ne saavat paremmat ”vakuudet” luodulle rahalle muualta kuin työllistävistä investoinneista, ei näitä investointeja myöskään tapahdu. Rahat ovat ennemmin virranneet esimerkiksi kiinteistösijoituksiin. (Viren & Vähämäki 2015, 67.)

Tämä spekulointi asuntomarkkinoilla ei tietenkään ole tuottavaa (productive) toimintaa, mutta silti sinne virtasi suuret määrät pääomia aina vuoteen 2007-2008 asti, koska tuotto (profit) oli siellä korkealla. (Harvey 2014, 32). Tuon spekuloinnin tulokset me tiedämme varsin hyvin eikä sitä tässä tarvitse kerrata.

Mitä tässä nyt haluan sanoa? Jotta voimme ymmärtää sitä, mitä ympärillämme tapahtuu, on meidän aivan pakko mennä ongelman ytimeen. En näe suurtakaan viisautta siinä, että pohdimme työllisyyskysymyksiä, jos emme ymmärrä rahataloutemme piirteitä. Raha on kuitenkin taloutemme veri – halusi sitä tai ei – ja siksi sen syntyä ja kontrollointia on ymmärrettävä, jos todella on kiinnostunut työllisyydestä.

Työllistymisen kannalta erinäiset motivaatioseminaarit, kurssit tai niksit ynnä haastattelut paljoa paina kansakunnan tasolla, jos kokonaisuuden kannalta olennaisimmat asiat ovat jumissa: investoinnit eivät suuntaudu työllistymiseen.

Todellinen kysymys työllistymisen kannalta on siis näiden finanssimarkkinoiden investointien suuntautuminen sekä finanssimarkkinoille annetun vallan kritiikki. Tämä ei tietenkään ole meidän ruohonjuuritasolla toimivien tehtävä, koska siihen ei ole valtaa, mutta toivoa sopisi joskus kuultavan hieman syvällisempää pohdintaa talous- ja rahajärjestelmästämme kuin on viime aikoina saanut kuulla.

Joonas Honkimaa
Kirjoittaja on yhteiskuntatieteiden maisteri,
joka työskentelee etsivässä nuorisotyössä.

Lähteet:
Harvey David 2014. Seventeen Contradictions and the End of Capitalism. Oxford Univeristy Press. Lazzarato Maurizio 2012. The Making of the Indebted Man – An essay on the Neoliberal Condition. Semiotext(e). Amsterdam.
Viren Eetu & Vähämäki Jussi 2015. Seutu joka ei ole paikka. Tutkijaliitto. Helsinki.

28.10.2016

Vertaisryhmästä apua työnhakuun

Kun irtisanominen yt-neuvotteluiden päätteeksi osuu korkeakoulutettuun, kokeneeseen osaajaan, hän on yleensä takaiskusta huolimatta toiveikas nopean uudelleentyöllistymisen suhteen - onhan hänellä ammattitaitoa ja kokemusta vaikka muille jakaa.

Pian kuitenkin paljastuu tyly totuus: Vahva ammattitaito omalla alalla ei tee kenestäkään automaattisesti hyvää hakemaan töitä. Työnhakijan pitää nimittäin osata kertoa, millaista yritystä hyödyttävää osaamista hänellä on. Ja se ei olekaan niin helppoa, kuin moni luulee.

Toimin työni ohella akavalaisten liittojen Omaehtoisen Työllistymisen Tuki OTTY -yhdistyksessä, jonka tavoite on parantaa työnhakutaitoja ja siten edistää esimies- ja asiantuntijatehtäviä etsivien työllistymistä.

Meillä on kahdenlaista toimintaa: Työnhakuveturi-asiantuntijaluentoja työnhakutaitojen kehittämiseen (nämä ovat vain tiettyjen liittojen jäsenille) sekä Työnhakuboosteri-nimellä tehtävää vertaisryhmätoimintaa (avointa kaikille korkeakoulutetuille uusimaalaisille työnhakijoille). Kaikki toiminta on osallistujalle maksutonta.

Toimintaa rahoittavat akavalaiset liitot ja Uudenmaan te-toimisto. Työnhakuboosteriryhmä koostuu noin kymmenestä työnhakijasta, jotka pyritään valitsemaan niin, etteivät he kilpaile samoista työpaikoista. Ryhmän vetäjänä toimii ryhmään aiemmin osallistunut henkilö.

Ryhmä kokoontuu yhdeksän kertaa. Jokaiselle tapaamiselle on oma ammattiliittojen ura-asiantuntijoiden miettimä teema - alkuun keskitytään enemmän osaamisen tunnistamiseen ja kuvaamiseen, loppua kohti keskitytään työnhaun kanaviin ja keinoihin.

Toiminta on erittäin tuloksellista, ja kolme kuukautta ryhmän päättymisen jälkeen keskimäärin 60 % osallistuneista on löytänyt ratkaisun työttömyyteensä - valtaosa kokoaikaisiin palkkatöihin, osa päätyy myös opiskelemaan tai yrittäjäksi.

Kysyin juuri yhden ryhmän vetäjältä, mikä hänen mielestään tekee vertaisryhmistä niin toimivia. Hän vastasi, että osaamisen sanoittamisen ja työnhakutaitojen parantamisen lisäksi on mukavaa olla sellaisten ihmisten parissa, jotka tietävät, miltä työttömyys ja työnhaku tuntuvat. Ryhmässä iloitaan toisten onnistumisista, kannustetaan toisia yhteydenottoihin yrityksiin ja lohdutetaan pettymyksistä. 

Terveisin,
Leena Vänni
Omaehtoisen Työllistämisen Tuki OTTY ry
varapuheenjohtaja
 

9.8.2016

Medianomista rakennusarkkitehdiksi?

Valmistuin vuonna 2013 medianomiksi ja olen sen jälkeen saanut työmarkkinatukea 593:lta päivältä. Olen toki ollut osa-aikatöissä, mutta ei niillä rahoilla ole laskuja makseltu. Kyseisellä alalla (kuten kulttuuri- ja humanistialoilla yleensäkin) työttömyys on pelottavan yleistä, mutta uusia koulutetaan silti joka vuosi lisää.

Pääsin onneksi tänä vuonna opiskelemaan rakennusarkkitehdiksi, joiden työllisyystilanne pitäisi tulevaisuudessa olla suhteellisen hyvä. Koulutusohjelma aloitettiin uudestaan vuonna 2014, sillä rakennusarkkitehtejä ei ole koulutettu sitten 90-luvun. Erona uudessa koulutuksessa on kuitenkin se, että kyseessä on ammattikorkeakoulututkinto (aiempi oli opistotasoinen koulutus).

Ennen kuin hain kyseiseen koulutukseen, halusin varmistua siitä, etten kouluttautuisi uudestaan alalle, joka jättäisi minut työttömäksi. Kävin läpi mm. kulttuuri- ja opetusministeriön työmuistion vuodelta 2013, jossa mietittiin koulutusohjelman uudelleen käynnistämistä. Kyseinen työmuistio löytyy edelleen netistä.

Työmuistiosta löytyy tällainen kohta: "Työvoimassa on edelleen yli 1 600 rakennusarkkitehtikoulutuksen suorittanutta. Ikärakenteesta johtuen alalta tulee lähivuosina poistumaan merkittävä määrä työntekijöitä. Poistumaa ei voida kattaa nykyisillä koulutusmäärillä pelkästään yliopistojen arkkitehtikoulutuksesta valmistuneilla. Rakennusarkkitehtien työvoimapoistuman kattamiseen ei tällä hetkellä ole myöskään sisällöllisesti vastaavaa koulutusta."
Toisin sanoen rakennusarkkitehdeille on oikeasti tarvetta.

Tämän lisäksi RIA:n (rakennusinsinöörien ja -arkkitehtien liitto) edunvalvontapäällikön mukaan rakennusalan työttömyys on suhteellisen alhaista, noin 4-5%:n luokkaa, ja rakennussuunnittelijoilla (ts. rakennusarkkitehdeillä) on käytännössä täystyöllisyys.


 Samaa kuulin myös erään AMK opettajalta, joka on itse aikoinaan kouluttautunut alalle. Hän ei kuulema tunne yhtään kolleegaa, joka olisi työtön. Kaikki näistä myös työskentelevät omalla alallaan, ei siis missään kaupan kassalla.

Kun tarkastelemme tarkemmin työmuistiota (s. 37) voidaan nähdä, että Suomen 1676:sta rakennusarkkitehdistä 665 on yli 60-vuotiaita ja 452 lähellä (5-10 v.) eläköitymisikää. Toisin sanoen alalta on jo poistunut ja tulee poistumaan lähivuosina 1117 rakennusarkkitehtiä, joka on noin 67% koko Suomen rakennusarkkitehtimäärästä!

Koska rakennusarkkitehtikoulutus aloitettiin uudestaan vasta vuonna 2014 ja koulutus tapahtuu neljässä ammattikorkeakoulussa, valmistumiseni myötä vuonna 2020 valmiita rakennusarkkitehtejä on (maksimissaan, jos kaikki sisäänpäässeet valmistuvat) vasta 360.

Täytin työttömyysetuudella tuetun opiskelun lomakkeen TE-toimistolle ja oletin tietysti saavani myönteisen päätöksen, sillä nykyinen alani on äärimäisen huonosti työllistävä, olen saanut työmarkkinatukea jo 593:lta päivältä JA suunnittelemani alan työllisyysnäkymät ovat hyvät, jos ei erinomaiset.

Tästä huolimatta sain heiltä kielteisen päätöksen, jota perusteltiin muun muassa sillä, että minulla on jo aiempi korkeakoulututkinto, sekä sillä, että työllisyysnäkymät suunnittelemallani alalla ovat heikot. Ymmärrän periaatteessa, ettei valtio välttämättä halua tukea toista korkeakoulututkintoa ja olisin ollut asian kanssa täysin sujut, jos asia olisi näin kaikille, mutta kun ei ole.

Keskustelin asiasta muiden rakennusarkkitehtiopiskelijoiden kanssa ja tuli ilmi, että Kuopiossa samaa alaa opiskeleva naispuolinen henkilö oli saanut myöntävän päätöksen, vaikka hän on ylioppilas, pukuompelija, vaatetusteknikko sekä muotoilija.

Muotoilija on ymmärtääkseni myös AMK-tasoinen tutkinto, joten en voi ymmärtää, miten kielteisessä päätöksessä painotetaan sitä, että minulla on jo aiempi korkeakoulututkinto, mutta samalla annetaan myönteinen päätös sellaiselle henkilölle, jolla on samanlainen, jos ei kattavampi, koulutustausta kuin minulla.

Sekä medianomeilla että muotoilijoilla, molemmilla, on joka tapauksessa huono työllisyystilanne. Olin myös äimistynyt siitä, että kielteisessä päätöksessä väitettiin suunnittelemani alan työllisyysnäkymän olevan huono. Ja tähän tulokseen olivat kuulema tulleet TE-toimiston "asiantuntijat". Kuulostaa mielestäni siltä, että TE-toimisto väittää kulttuuri- ja opetusministeriön työmuistiota täydeksi "potaskaksi".

Miksi koulutusohjelma aloitettaisiin uudestaan, jos kaikki (tai suurin osa) valmistuisivat työttömiksi? Tai jos on todella niin, että työllisyysnäkyvät kyseisellä alalla ovat huonot, miksi kenellekään annettaisiin myöntävä päätös työttömyysetuudella tuettuun opiskeluun? Mielipiteitä?

Pohdiskelevin terveisin,
Anna T.

12.6.2016

Terveiset Norjasta!

Oslosta noin 45 kilometrin päässä sijaitsevassa Drammenissa asuu ja työskentelee suomalainen Piia, joka lähettää terveisensä lukijoille kertomalla meille hieman norjalaisesta työelämästä.

Norjassa on n 5,2 miljoonaa asukasta eli maa on väestöltään samaa kokoluokkaa kuin Suomi. Ulkomaalaisten osuus väestöstä on kuitenkin kasvussa. Maahanmuuttajia ja pakolaisia on jo n 13% koko väestöstä. Suurin osa ulkomaalaisista on kuitenkin tullut Norjaan töihin, kuten Piiakin. (Statistics Norway

Piia on ensimmäiseltä koulutukseltaan AMK vaatesuunnittelija ja pitänyt Suomessa ompelimoa. Yrittäjyys tosin katkesi borrelioosiin. Sen jälkeen opettelin kävelyn uudelleen ja olin työttömänä kun sairaslomaa ei voinut saada, kun ei ollut mitään työpaikkaakaan. Päätös hakea opiskelemaan hortonomiksi kypsyi ollessani vuosikausia toipilaana ja kykenemättä työelämään, kertoo Piia. Suomessa hortonomin työt ja kiinteistöhuoltoalakin tulivat tutuiksi, mutta matka jatkui Norjaan.

Nyt Piia on asunut ja työskennellyt Norjassa jo viisi ja puoli vuotta. Parisuhteella oli oma osansa Piian Norjaan muutamisen kanssa, sillä hänen silloinen suomalainen poikaystävä työskenteli Norjassa, Piian asuessa Suomessa.

Ensimmäiset puoli vuotta Piia lensi Suomen ja Norjan välillä parin, kolmen viikon välein kunnes muutti kokonaan Norjaan, saatuaan töitä (2011) henkilökohtaisena avustajana. Tällä hetkellä Piia työskentelee henkilökohtaisena avustajana mieshenkilölle, joka on sänky- ja pyörätuolipotilaana.

Avoimia työpaikkoja on markkinoilla mutta niiden saaminen on haastavaa. Piialle on käynyt usein niin, että vaikka työpaikkailmoituksissa haetaan henkilöä kokoaikatyöhön, mutta ilmeisesti runsaan työntekijätarjonnan vuoksi, paikka saattaa muuttua hakuprosessin aikana osa-aikaiseksi!

Mitä eroja työelämässä? 


Piia sanoo, ettei eroja norjalaisessa työelämässä oikeastaan ole paljonkaan Suomeen verrattuna, mutta jotain kuitenkin.

Työaika noudattelee suomalaista työlainsäädäntöä hyvin pitkälti. Norjassa lomaa voi pitää kesän aikana kolme viikkoa ja loput kaksi viikkoa tulee pitää joulukuuhun mennessä.

Näkymä Drammeniin!
Lomaraha on Norjassa 12% edellisenä vuotena tienatusta summasta. Norjassa palkansaajat saavat marraskuun palkkansa joulukuussa, joka myöhemmin tasataan veroissa.

Palkkatasoa ei voi suomalaisen näkökulmasta "ottaa itsestään selvänä", ei varsinkaan alalla, jolla Piia työskentelee.

Hän kertoo, että esim. henkilökohtaisen avustajan palkka on korkeampi kuin perushoitajan, vaikka työhön vaaditaan korkeampi koulutus. Lisäksi esim. fysioterapeutin palkka on pienempi kuntasektorilla kuin henk.koht.avustajan työstä saatava palkka.

Yleisesti ottaen norjalaiset ovat positiivista ja ystävällistä kansaa ja hymyilevät ja tervehtivät jopa vieraita vastaantulevia ihmisiä kaduilla. Avoin ystävällisyys, hymyileminen sekä small talk kuuluvat asiaan Norjassa. Työpaikan ilmapiiri on työpaikkakohtaista, hyvässä ja huonossa, aivan kuten Suomessakin.

Piian vinkit Norjaan


Piia kertoo, ettei Norjaan muuttaessaan osanut norjaa lainkaan. Hän puhui aluksi ruotsin ja englannin sekoitusta, kunnes puhe taipuikin jo norjan ja ruotsin sekoitukseksi.

Piia rohkaisee muitakin, että ruotsinkielellä pärjää hyvin aluksi. Kannattaa kuitenkin rohkeasti käyttää kaikki ne sanat norjaksi jotka oppii/osaa, sillä muutoin jumahtaa helposti ruotsin ja englannin sekakieleen. Rohkeasti vain liikkeelle ja hakemaan töitä tai opiskelupaikkaa, kannustaa Piia.

Norjaan voi lähteä tekemään aluksi vaikka keikkahommia, jos haluaa. Kielitaito karttuu ja keikkojen ohessa voi hakea työpaikkoja. Sairaanhoitajissa on paljon keikkatyöläisiä täällä, Piia sanoo.

Avoimia paikkoja voi hakea suoraan yritysten nettisivuilta sekä sanomalehdistä ja verkosta. Norjan suurin työpaikkatietokanta on Norjan työ- ja hyvinvointihallinnon ylläpitämä tietokanta nav.no, (ledige stillinger = avoimet paikat) . Lisäksi Norden -sivustolta löytää vinkkejä työnhakuun Norjassa.

Asuntoja voi hakea finn.no -osoitteesta. Työpaikan saatuasi, jotkut työnantajat saattavat jopa järjestää asunnon tai auttavat sen saamisessa. Vuokrat ovat Norjassa korkeita, mutta niin ovat palkatkin - muistuttaa Piia. Käteen jää kaikkien kulujen jälkeen aina jotain, sillä pienimmälläkin tuntipalkalla.

Piian mukaan parasta Norjassa on luonto, vuoret ja retkeilymahdollisuudet ja ihmiset!

Terveisin, Piia
Drammen, Norja




26.5.2016

Nuoren perehdyttäminen kannattaa!

Kesätyö on nuoren ensikosketus työelämään. Kokemus on tärkeä, sillä sen perustella nuori muodostaa käsityksensä työelämästä ja mielikuvat kulkevat mukana pitkään. Kukapa meistä ei muistaisi ensimmäistä kesäduuniaan!

Positiivinen ensimmäinen työkokemus nostaa nuoren itsetuntoa ja itseluottamusta. Työ merkitsee uudenlaista vastuuta, mahdollisuutta oppia uusia taitoja ja ansaita omaa rahaa. Työpaikka on askel itsenäiseen elämään - osaan ja huolehdin asioista itse!

Työyhteisön hyväksyntä ja esimerkki ovat tärkeitä kasvettaessa ammattilaisen roolin. Nuori ottaa mallia työtovereistaan paitsi työn tekemisessä, myös siinä kuinka yhteisössä kommunikoidaan ja toimitaan muiden ihmisten kanssa.

Työpaikoilla on paljon hiljaista tietoa ja käytöskoodistoa, jonka hahmottamiseen nuoren elämänkokemus ei vielä riitä. Lempeä vierellä kulkeminen, selkeä ja jatkuva palaute ja hyväksyvä asenne haparoiviin yrityksiin ottaa uutta roolia haltuun auttavat nuorta rakentamaan "työroolia".

Nuoren huolellinen perehdyttäminen ja ottaminen tasavertaisesti osaksi työyhteisöä eivät siis ole vähäpätöisiä seikkoja pohdittavaksi työpaikoilla.

Nuoren perehdytys vaatii enemmän ja erilaisia asioita kuin aikuisen, jolla yleiset työelämätaidot ovat hyvin jo hallussa.

Työnantajan voi olla vaikeaa muistaa nuoren työntekijän palkatessaan, että aikuiselle työntekijälle itsestään selvät asiat saattavat nuorelle tulla työssä ja elämässä eteen vasta ensimmäistä kertaa. Miksi tauko on vain 10 minuuttia? Onko työvaatteita pakko käyttää? Keneltä voin kysyä neuvoa?

Bestis - hanke on tuottanut työnantajien avuksi oppaan "Tervetuloa duuniin - opas nuoren perehdyttämiseen" (Nyyssönen, 2016). Oppaan toivotaan antavan vinkkejä ja tuovan apua työnantajalle, joka on palkkaamassa nuoren.

Opas toimii hyvin käsikirjana mikroyrityksissä, joissa rekrytoidaan harvoin, mutta yhtä hyvin oppaasta löytyvä perehdytyksen muistilista palvelee isompaakin työnantajaa. Opas on ladattavissa ilmaiseksi Haaga-Helian verkkokaupasta.

Antoisia hetkiä nuoria palkkaaviin yrityksiin!

Anu Sipilä
Projektiasiantuntija
Haaga-Helia ammattikorkeakoulu


17.5.2016

Rekrytointipäätökseen vaikuttaa eniten

Duunitori julkaisi muutama päivä sitten uusimman rekrytointitutkimuksen. Tällä kertaa siihen vastasi 158 HR-ammattilaista. Mielenkiintoisinta tutkimuksessa oli neljän kärki asioista, jotka vaikuttavat rekrytointipäätökseen.

Näihin neljään työnhakijaan liittyvään väittämään oli 75% tai yli, pitänyt Erittäin tärkeänä tai Tärkeänä rekrytointipäätöstä tehdessä. Mikä sitten oli neljän kärki rekrypäätösten takana? Ne olivat:

  1. motivaatio työtehtävää kohtaan 
  2. persoonan sopivuus tiimiin 
  3. luonnetyypin sopivuus tehtävään 
  4. arvot / sopivuus yrityskulttuuriin. 

Mielenkiintoiseksi päätöksenteon taustalla olevien neljän kärjen tekee se, mikä tutkimuksesta nyt täysin puuttuu, että miten näitä ominaisuuksia rekrytoinnissa arvioidaan. Varsinkin, miten persoonan sopivuus tiimiin todetaan? Tehdäänkö ensin tiimistä analyysi ja sitten haetaan tiimiprofiiliin täydentävää tyyppiä? Saanen epäillä vahvasti.

Työnhakijan näkökulmasta kuitenkin positiivista oli hakemusten määrä keskimäärin yhtä rekrytointia kohden.

Hakemusten määrä liikkui 20-29 kpl rekrytointia kohden 24%:ssa rekrytoinneista. Vain 7%:ssa rekryistä tehtävä sai yli sata hakemusta. Ei niin mahdotonta kuitenkaan?


Koko tutkimuksen voit ladata Duunitorin sivuilta.

 

9.5.2016

CV ei kerro pelkästä työkokemuksesta

Kun aloin 16-vuotiaana hakea kesätöitä, huomasin, että monissa hakuilmoituksissa vaadittiin ansioluetteloa. Olin kuullut ansioluettelosta (CV), mutta en koskaan ollut saanut aikaiseksi tehdä itselleni sellaista. Se tuntui liian aikuismaiselta ja viralliselta. Viivyttelin sen tekemistä, koska pelkäsin, etten osaisi ja ettei minulla olisi tarpeeksi kokemusta. Lopulta äitini kannustamana päätin tehdä sellaisen.

Netistä löytyy paljon erilaisia malleja ja vinkkejä CV:n tekemiseen. Itse käytin Monster.fi sivuston mallia. Se on kätevä ja mielestäni siistin näköinen malli.  Uranuksen malli sopii erityisesti vähän työkokemusta keränneille henkilöille. Opin, että tärkeintä ei ole saada mahdollisimman monta eri työkokemusta listattua, vaan kertoa omista taidoistaan.

Itselläni työkokemusta oli kertynyt kaksi viikkoa kaupan hyllyttäjänä, mutta kun hetken mietin, huomasin osaavani vaikka mitä. Olen harrastanut näyttelemistä 12 vuotta, ollut koulun oppilaskunnassa ja harrastanut kansainvälistä leiritoimintaa 6 vuotta.

Työkokemuksen lisäksi tämän kaltaiset ominaisuudet kertovat ihmisestä paljon. Ennen kuin työkokemusta on kertynyt, CV:n voi täyttää harrastuksilla, mielenkiinnonkohteilla, kielitaidolla ja mahdollisella muulla osaamisella (esim. instrumentin soittaminen tai tietotekniikan taidot).

Oman kuvan lisääminen tuo pirteyttä ulkoasuun ja jos haluaa erottua joukosta kunnolla, voi kokeilla myös esimerkiksi visuaalisemman CV:n tekemistä. Siihenkin löytyy paljon erilaisia malleja netistä. Pääasia on, että CV todenmukainen ja persoonallinen.

Tsemppiä työnhakuun!
Tiia

Kirjoittaja opiskelee matkailualaa Haaga-Helian ammattikorkeakoulussa ja oli mukana tuottamassa Duunitehdas-rekrytointitapahtumaa helmikuussa 2016.