23.10.2018

Neuropsykiatriset häiriöt rekrytoinnin positiivisena haasteena

Työmarkkinat ja työssä tarvittavat yleiset vaatimukset ovat haasteellisia erityisesti neuropsykiatrisesti oirehtivilla ihmisillä. Työelämässä ja työnhakuilmoituksissa korostetaan työntekijän vuorovaikutus- ja neuvottelutaitoja, itseohjautuvuutta sekä valmiutta kohdata jatkuva muutos työympäristössä. Nämä kaikki ovat isoja haasteita neuropsykiatrisesti oireileville heidän omassa arjessaan saati sitten työnhaun eri vaiheissa.

Neuropsykiatrisia häiriöitä ovat ADHD, autismin kirjon häiriöt, Touretten oireyhtymä ja pakko-oireinen häiriö. Näille häiriöille on tyypillistä, että ne alkavat lapsuudessa ja että itse häiriötä merkittävämmäksi asiaksi nousevat usein psykiatriset ongelmat, kuten masennus, pelkotilat, paniikkikohtaukset tai ahdistus.

Aikuisten neuropsykiatriset häiriöt jäävätkin liian usein tunnistamatta. Niitä pidetään helposti pelkästään lapsuuteen ja nuoruuteen kuuluvina häiriöinä tai sitten niitä hoidetaan pelkästään psykiatrisina sairauksina.

Neuropsykiatriset oireet liittyvät nimensä mukaisesti aivojen poikkeavaan tapaan toimia. Aivojen poikkeava toimintatapa näkyy neuropsykiatrisista häiriöistä kärsivän kohdalla keskittymisen tai aktiivisuustason hallinnan vaikeutena, kömpelyytenä sosiaalisissa tilanteissa, oppimiseen ja muistamiseen liittyvissä haasteissa, motorisen toiminnan ongelmissa ja erityisesti heikkona paineensietokykynä.

Oma lisähaasteensa neuropsykiatrisissa häiriöissä on, että ne niistä kärsii varsin pieni joukko ihmisiä, jotka helposti tulevat syrjäytetyiksi ja näin katoavat koulutuksesta ja työmarkkinoilta. Tämä on surullista, sillä neuropsykiatrinen häiriö on itsessään harvoin este oppimiselle tai työelämässä menestymiselle. Pikemminkin neuropsykiatriselta rakenteeltaan erilaisilla ihmisillä on monia piirteitä, joita työelämässä kaivataan.

Luovuus, aloitteellisuus, energisyys, tarkkuus, asiakeskeisyys, rehellisyys tai syvä keskittyminen liittyvät myös neuropsykiatrisesti oirehtivaan ihmiseen. Historia todistaa, että maailma on mennyt eteenpäin, koska erilainen ja poikkeava saanut muuttaa sitä. Tieteen, taiteen, urheilun ja bisneksen maailman monella menestyjällä on ollut neuropsykiatrisia häiriöitä, jotka ovat lopulta olleet heidän voimansa muuttaa maailmaa.

Työnhaussa cv:stä paljastuvat monipolkuiset ja katkeilevat työsuhteet tai keskenjääneet koulutukset voivat kertoa viisaalle rekrytoijalle, että kyse on myönteisessä mielessä hakijasta, jota työyhteisö erityisesti tarvitsee.

Rekrytoinnin avuksi on myös kehittymässä väline, Positiivinen CV, joka sai vuosi sitten puolen miljoonan euron palkinnon Sitralta. Positiivinen CV tukee ihmisen erityislaadun myönteisiä piirteitä, joita koulu tai työelämä ei aina osaa tunnistaa. Näen Positiivisen CV:n erittäin tervetulleena välineenä erityisesti neuropsykiatrisista häiriöistä kärsivien työnhaun tukena.

Kirjoittaja: Ville-Matti Vilkka, SunUra Oy:n työllisyyspalvelut

Tämä kirjoitus on osa PALKO-hankkeen asiantuntijakirjoitusten sarjaa. PALKO –työllisyyden palvelukokeilut Porvoossa ja Loviisassa on Euroopan sosiaalirahaston osarahoittama hanke, jota toteuttavat kehitysyhtiö Posintra ja Haaga-Helia ammattikorkeakoulu ajalla 1.9.2017-31.8.2019.

Lisätietoja hankkeesta Posintra ja Haaga-Helia . Seuraa meitä Twitterissä #Palkohanke. Voit myös twiitata meille @Palkohanke -osoitteeseen. Lisätietoja hankkeesta Posintra, Anne Wetterstrand: anne@posintra.fi.

24.9.2018

Millainen on hyvä työnantaja?

Nuori työntekijä etsii uusia kokemuksia. Ensimmäiset työsuhteet ovat kurkistus työelämään ja lähtölaukaus oman uran rakentamiselle. Jotta työnantaja saisi sitoutettua nuoren osaajan yritykseen pidemmäksi aikaa, kannattaa aidosti kuunnella hänen ajatuksiaan siitä, mikä motivoi. Rekrytointi nuorten ammattilaisten silmin -tutkimus (2018) valottaa, millaisiin työnantajiin nuoret itse ovat valmiita sitoutumaan. Millainen on hyvä työnantaja nuorten silmin?

Hyvä työnantaja tarjoaa mielenkiintoisia tehtäviä sekä kehittymis- ja etenemismahdollisuuksia. Tehtävän tekevät mielenkiintoiseksi sen merkityksellisyys sekä riittävä haasteellisuus ja vastuullisuus. Nuoret haluavat tulla kohdatuiksi oman alansa asiantuntijoina ja saada tilaisuuksia jatkuvaan oppimiseen ja kehittymiseen. Yksi tapa tarjota oppimisen ja kehittymisen polkuja on mahdollistaa nuorelle työntekijälle uudenlainen tehtävänkuva tai aiempaa vastuullisempi tehtävä yrityksen sisällä.

Työnantajan houkuttelevuuteen vaikuttavat nuorten mielestä myös työantajan panostus työntekijöidensä hyvinvointiin sekä hyvä palkka ja työsuhde-edut. Nämä tärkeimmiksi nousevat vetovoimatekijät eivät ole tutkimuksen mukaan muuttuneet viimeisen parin vuoden aikana. Tekijät vaihtelevat kuitenkin jossain määrin alakohtaisesti. Yrityksen brändi ja yrittäjähenkinen työkulttuuri eivät erityisesti motivoi nuoria, joskin rento imago houkuttelee erityisesti IT-alalla nuoria työnhakijoita.

Muita houkuttelevuuteen vaikuttavia tekijöitä ovat hyvä esimies ja ilmapiiri, vapaus tehdä ratkaisuja oman näkemyksen mukaan ja työntekijöiden välinen luottamus. Kannustavalla esimiehellä on tärkeä merkitys nuoren työntekijän työssä viihtymiselle. Hyvä esimies nähdään työn mahdollistajana ja työntekijöiden mentorina. Hän on helposti lähestyttävä ja luottaa alaistensa kykyyn tehdä päätöksiä.

Hyvä ilmapiiri työpaikalla motivoi, innostaa ja sitouttaa organisaation yhteisiin arvoihin ja tavoitteisiin. Kokemus kuulluksi ja arvostetuksi tulemisesta rakentaa nuorelle positiivista mielikuvaa työelämästä. Kilpailu nuorista osaajista on monilla aloilla kovaa ja yhä useamman työnantajan onkin tulevaisuudessa mietittävä, miten erottua edukseen nuorten silmissä.

Kirjoituksen lähteenä käytetty tutkimus on luettavissa täällä.

~~~~ 

Kirjoittajat: Maria Alanko, projektityöntekijä ja Anu Sipilä, projektiasiantuntija, PALKO-hanke / Haaga-Helia ammattikorkeakoulu

PALKO –työllisyyden palvelukokeilut Porvoossa ja Loviisassa on Euroopan sosiaalirahaston osarahoittama hanke, jota toteuttavat kehitysyhtiö Posintra ja Haaga-Helia ammattikorkeakoulu ajalla 1.9.2017-31.8.2019.



Lisätietoja hankkeesta Posintra ja Haaga-Helia . Seuraa meitä Twitterissä #Palkohanke. Voit myös twiitata meille @Palkohanke -osoitteeseen.

11.8.2018

Millaisia vaikutuksia TE-toimiston määräaikaishaastatteluiden lisäämisellä on ollut?

Kun työtön aloittaa työnhakunsa, kuuluu siihen olennaisena osana asiointi työ- ja elinkeinoviranomaisten eli käytännössä alueellisen TE-toimiston kanssa. Yksi toimiston tärkeimmistä tehtävistä on vastata siitä, että uutta työvoimaa etsivä työnantaja ja työtä etsivä työnhakija saadaan kohtaamaan niin, että tuloksena on pitkäkestoinen työsuhde. Tähän tavoitteeseen pääsyä on pyritty tukemaan TE-toimiston ja työnhakijoiden välisillä säännöllisellä määräaikaishaastatteluilla, joiden aikana työnhakijan tilanne kartoitetaan ja työnhaun suuntaa tarvittaessa ohjataan työllistymisen kannalta tuloksekkaampaan suuntaan.

Jo usean vuoden ajan yksi yleisimmistä TE-toimistoa kohtaan esitetyistä kritiikeistä on koskenut sitä, että näitä haastatteluja järjestetään liian vähän. Asiantuntijoita ei esimerkiksi enää pääse juurikaan tapaamaan kasvokkain, ensimmäisiä kontakteja saatetaan joutua odottamaan useita kuukausia ja silloinkin niiden sisältö ei aina ole vastannut asiakkaan todellisia tarpeita. Osin syyt kontaktien vähyydelle ovat olleet ymmärrettäviä: samanaikaisesti kuin työttömyys lähti taantuman seurauksena nousuun, toimistojen käytössä olleet resurssit laskivat. Palveluita myös digitalisoitiin ahkerasti ja moni ennen asiakastyönä toteutettu tehtävä siirtyi työnhakijan omalle vastuulle.

TE-palvelut
Vuoden 2017 alussa tehtiin kuitenkin täyskäännös. Hallituksen esityksen mukaisesti julkista työnvälitystä haluttiin tehostaa panostamalla entistä voimakkaammin työttömän ja TE-toimiston välisiin määräaikaishaastatteluihin. Jatkossa siis jokainen työtön työnhakija tuli haastatella TE-toimiston toimesta aina kun hänen työttömyytensä oli ehtinyt kestää yhtäjaksoisesti kolme kuukautta. Haastattelun yhteydessä oli mm. tarkastettava työnhaun nykytila ja päivitettävä työnhakua ohjaava työllistymissuunnitelma. Uudenmaan ELY-keskus ja TE-toimisto tutkivat vuoden 2017 aikana, miten haastattelujen lisääminen oli vaikuttanut työttömien ja TE-toimiston asiantuntijoiden elämään.

Tutkimustulokset olivat mielenkiintoisia. Ensinnäkin TE-toimiston työmäärä oli kasvanut huomattavasti. Esimerkiksi erilaisia suunnitelmia tehtiin vuonna 2017 5,5 kertaa enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Haastattelujen tekoon oli siis panostettu paljon. Myös yhteydenpito työnhakijoihin oli selvästi kasvanut, mutta pääpaino näytti olleen puhelinasioinnin lisäämisessä.

Sinällään tämä on sääli, koska suuri osa tutkimukseen osallistuneista uusista työnhakijoista oli puhelinkeskustelun sijaan selvästi kaivannut henkilökohtaisempaa tapaamista toimiston asiantuntijan kanssa. Moni kommentoi tapaamisen olevan jo tasavertaisen vuorovaikutuksenkin näkökulmasta sopivampi tapa hoitaa työnhakuun liittyviä asioita. Pidempään työttömänä olleet kuitenkin suhtautuivat haastatteluihin kriittisemmin. Yleisesti asiakkaat toivoivat nykyistä enemmän työnvälitykseen liittyviä sisältöjä haastatteluihin. Monilla haastattelu oli valitettavasti jäänyt suhteellisen pikaiseksi puhelinsoitoksi, jonka aikana oli lähinnä tiedusteltu, miten työnhaku on edennyt ja päivitetty suunnitelma. Ilman työnvälityksellisiä elementtejä haastatteluiden vaikuttavuus olikin monesti jäänyt pieneksi.

Toimiston asiantuntijat suhtautuivat haastattelumäärän kasvattamiseen positiivisesti. Haastattelut olivat esimerkiksi mahdollistaneet työttömien palvelutarpeen paremman kartoittamisen ja sitä kautta myös yksilöllisemmän työnvälityksen tai palveluohjauksen. Asiantuntijat kuitenkin valittelivat korkeiden haastattelumäärien aiheuttamaa kiirettä. Kiireestä johtuen mahdollisuus tehdä sisällöllisesti kattavampia haastatteluja oli pienentynyt, halua niiden tekemiseen kuitenkin selvästi löytyi.

Näillä näkymin TE-toimistot lakkautetaan vuoden 2020 alussa ja niiden tehtävät siirtyvät joko maakuntien tai mahdollisesti Uudellamaalla kuntayhtymän vastuulle. On hyvin todennäköistä, että myös määräaikaishaastattelut säilyttävät uudessa rakenteessa nykyisen roolinsa. Sinällään tämä on hyvä, koska parhaassa tapauksessa haastattelulla on mahdollisuus tuottaa työnhakijoille positiivisia asiakaskokemuksia ja vaikuttaa heiden tilanteensa kohentumiseen.

Pahin skenaario on kuitenkin se, että haastattelusta muodostuu liukuhihnalla tuotettu työnhaun osa, jonka merkitys jää kysymysmerkiksi niin työnhakijalle kuin haastattelusta vastaavalle asiantuntijalle.

Tutkimus on luettavissa kokonaisuudessaan täältä.

Santtu Sundvall
Kirjoittaja on Uudenmaan ELY-keskuksen tutkija



6.6.2018

Mistä kiksit?

Minulla on muistivihko. Vihko kulkee käsilaukussani joka paikkaan. Kirjaan vihkoon työhön liittyviä asioita: tapaamieni ihmisten yhteystietoja, kirjavinkkejä, muistiinpanoja kokouksista, sähköisten työkalujen käyttövinkkejä ja paljon muuta.

Vihkon etukannessa on Touhulan perhe-sarjakuva. Olen leikannut sarjakuvan Helsingin Sanomista noin vuosi sitten ja liimannut sen vihkon kanteen. Sarjakuvassa Elmo-poika kysyy Touhulan sedältä, mikä tuottaa hänelle kiksejä? Touhulan setä katsoo hämmentyneenä poikaa, osaamatta vastata kysymykseen.

Aika ajoin katselen sarjakuvaa. Ja mietin, mistä minä saan kiksit? Minulla on ilo olla työllisyyttä edistävän PALKO-hankkeen  ohjausryhmän jäsen. Perinteisen ohjausryhmän jäsenen roolin lisäksi minulla on ollut mahdollisuus toimia hankkeen piiriin kuuluvien työnhakijoiden valmentajana. Rooliini on muun muassa kuulunut osaamisen tunnistaminen ja sanoittaminen, ansioluettelon ja työhakemusten laadinta, työelämätaitojen sparraus.

On ollut huikeaa tavata ihmisiä eri taustoista ja kulttuureista. Jaksan kerta toisensa jälkeen yllättyä, kuinka avoimesti ihmiset kertovat omasta työ- ja koulutustaustastaan sekä elämästään. Jokaisen sparraus-session jälkeen kiitollisuus ja nöyryys valtaavat sydämen – olen saanut toimia hetken rinnallakulkijana, olla osa ihmisten tarinaa.

Minun vastaukseni on siis selvillä. Saan kiksini rinnallakulkemisesta, ihmisten ohjauksesta ja sparrauksesta, kuuntelemisesta, myötäelämisestä ja tukemisesta. Haastan sinut miettimään, mistä sinä saat työssäsi kiksit? Muistivihkoni on melkein täynnä. Enää pari sivua odottaa muistiinpanoja. Onneksi vihon etukansi on pahvia. Aion leikata sarjakuvan irti ja liimata sen uuteen muistivihkooni.

Maria Kantola
Haaga-Helia ammattikorkeakoulu
Kirjoittaja on PALKO-hankkeen ohjausryhmän jäsen ja työnhakuvalmentaja



21.5.2018

Auttajia työnhaussa löytyy, kun tarttuu tilaisuuksiin

Olen 28-vuotias nainen. Ylioppilastutkinnon jälkeen suuntasin ammattikorkeakouluun opiskelemaan liiketaloutta ja taloushallintoa. Ensimmäinen vakituinen työpaikkani oli kaupan alalla asiakaspalvelutehtävissä. Tein tätä työtä pitkään, kunnes valmistuttuani ammattikorkeasta aloin etsiä uusia haasteita. Työharjoitteluni jatkeeksi pääsin määräaikaiseen työhön pankkialalle. Työssä opittavaa riitti.

Saimme puolisoni kanssa lapsen pian valmistumiseni jälkeen. Jatkoin hoitovapaan jälkeen hetken tutun työnantajan palveluksessa, mutta haasteellisten työaikojen takia sanoin itseni irti. Työttömänä jatkoin aktiivista työnhakua ja hoidin samalla kotona lastani.

Lähes päivittäin kävin läpi avoimet työpaikat toimistotehtäviin, erityisesti taloushallinnon työpaikat. Hakemuksia lähetin paikkoihin, jotka kuulostivat sopivilta. Välillä vastausta työhakemukseeni ei kuulunut. Välillä sähköpostiini kolahti sentään ilmoitus siitä, että valitettavasti valinta ei kohdistunut tällä kertaa minuun.

Tulokseton työnhaku sai minut pohtimaan, onko työhakemuksessani jotain vikana, kun se näytti hukkuvan muiden joukkoon. Minulla ei ollut kokemusta taloushallinnon tehtävistä, mikä näytti haittaavan työnhakuani. Vaikka intoa tehtäviin riitti, työnantajat vaikuttivat kuitenkin eniten arvostavan alan kokemusta.

Jos sain kuulla hakemusten määrästä työpaikkoihin joihin hain, keskiarvo oli sata hakemusta per paikka. Määrään mahtuu kaiken tasoista hakijaa ja siksi pohdin, kuinka erottua. Näen vahvuutenani omat luonteenpiirteeni, korostin siis hakemuksessani niitä sekä haluani oppia lisää alasta. Persoonani saisin myös esille jo hakuprosessin alussa hyvän video-CV:n avulla. Se voisi olla jatkossa tapani erottautua.

Huomasin, että on tärkeää kertoa omasta työnhausta keskustellessa muiden kanssa. Aika moni tuntee jonkun jossain yrityksessä, tai tietää, että jossain yrityksessä on tarvetta työntekijöille. Mukavaa oli huomata, että auttajia työnhaussa löytyy.

Työttömyysaikana pääsin kolmeen työhaastatteluun. Olin innoissani tilaisuuksista päästä esittäytymään ja tutustumaan työtehtäviin. Tämän pidemmälle en kuitenkaan päässyt. Kahdesta paikasta ei kuulunut haastattelun jälkeen mitään, mikä jäi painamaan mieltä. Mielestäni jos luvataan palata asiaan, niin sitten täytyisi myös palata. Tällaisista yrityksistä ei jää hyvää kuvaa.

Kun olin ollut yhdeksän kuukautta työttömänä, TE-toimistolta soitettiin ja suositeltiin osallistumista SunUran ja Posintran järjestämään työllisyyskokeiluun. Kokeilu kuulosti sopivalta, sillä siellä saisin kaipaamaani henkilökohtaista apua työnhaussa ja minua autettaisiin työpaikan löytämisessä. Ilmoittauduin samana päivänä kokeiluun.

Ensimmäisessä tapaamisessa oli paikalla kaksi innostavaa kokeilun edustajaa. He kertoivat prosessin etenemisestä ja sain kertoa itsestäni ja työnhaustani. Sovimme, että seuraavassa tapaamisessa viilaisimme työhakemuksiani ja ansioluetteloani sekä suunnittelisimme video-CV:täni.

Ennen seuraavaa tapaamista yksi näistä edustajista soitti minulle ja kertoi, että tietää minulle sopivan työpaikan vapautumisesta. Sovin työhaastattelun ja sain ilokseni työpaikan. Olen kiitollinen siitä, että minulle soitettiin avoimesta työpaikasta. Tuntui, että työllistymisestä oikeasti välitetään. Kiitos tälle työllisyyskokeilulle, se tuotti toivomani tuloksen, eli työpaikan.

Saan tällä hetkellä olla kiinnostavissa ja monipuolisissa työtehtävissä. Työssäni yhdistyvät mukavasti asiakaspalvelu, erilaiset toimistotehtävät ja viestinnässä avustaminen. Saan työstä paljon hyödyllistä kokemusta jatkoa ajatellen. Tulevaisuudessa haluan kehittää osaamistani taloushallinnossa ja vahvistaa asiakaspalvelutaitojani.

**************

Tämä tarina on osa PALKO -hankkeen Työnhakijan tarina –sarjaa. Työnhakijan tarinat ovat ikkuna työnhakijoiden kokemuksiin; iloihin, suruihin, arkeen ja unelmiin. PALKO julkaisee Työnhakijan tarinoita noin kerran kuukaudessa. PALKO –työllisyyden palvelukokeilut Porvoossa ja Loviisassa on Euroopan sosiaalirahaston osarahoittama hanke, jota toteuttavat kehitysyhtiö Posintra ja Haaga-Helia ammattikorkeakoulu ajalla 1.9.2017-31.8.2019. Kaikki hankkeen tekstit löydät blogista tunnisteella PALKO. Lisätietoja hankkeesta: Projektipäällikkö Anne Wetterstrand, Posintra Oy, p. 050 366 0125.
 

4.5.2018

Palkkabingo

Usein työpaikkahakemuksissa työnantaja / rekrytoija pyytää palkkatoivetta jo työhakemukseen. Aiheesta oli huhtikuun (2018) alussa LinkedInissä vilkas keskustelu. Joku oli sitä mieltä, että jos hakija esittää liian suuren palkkatoiveen, hän ei selkeästikkään ole alan ammattilainen. Toinen sanoi, että myös liian pienen palkkatoiveen esittäjät karsiutuvat. Mielipiteitä oli puoleen ja toiseen. Ihmettelin keskustelun keskittymistä ainoastaan palkkaan ja palkkahaitariin. Onhan palkan lisäksi muitakin tekijöitä, joita työntekijä arvostaa tai joita on tarjolla/saatavilla.

Työnhakijana olen lähtökohtaisesti myymässä vapaa-aikaani ja osaamistani työnantajalle. Harkitsen tarkoin, mitä työpanoksestani saan kokonaisuudessaan vastineeksi. Koko paketti vaikuttaa.

Mitä arvuutan työpaikan -malli
Mitä tarkoitan koko paketilla? Asiaa paremmin avatakseni tein pikaisen taulukon. Listasin taulukkoon tekijöitä, joita pisteytän arvioidessani  palkkatoivettani. Eri tekijöillä on eri painotusarvoja, riippuen elämän-/työtilanteestani.

Oheinen taulukko ei ole muuttumaton. Se antaa kuitenkin kuvaa siitä, mitä tarkoitan eri tekijöillä.

Arvioin työtehtävästä tarjotun palkan suhteessa kokonaisuuteen, johon vaikuttaa mm. työnkuva, työpaikan sijainti,  yrityksen maine ja toimiala, etenemismahdollisuudet sekä työyhteisö (ks kuva).

Lisäksi palkkatoiveeseeni vaikuttaa mitä etuisuuksia on saatavilla. Lounas-, laina- matkaedut tai viihtyisä työympäristö? Kulttuurisetelit, nettiyhteys kotiin, viihtyisä työympäristö, rehellisesti hyvä organisaatiokulttuuri tai kuntosalin käyttö ilmaiseksi?

Edellä mainitut asiat ovat osa "koko pakettia". Palkasta olen valmis tinkimään, jos koen että kokonaisuus kompensoituu muutoin  edukseni. Tuo palkkabingokuponki muuttuu elämän- ja työnhakutilanteen mukaan.

Yleensä en laita palkkatoive-kohtaan mitään, sillä haluan ensin keskustella millaisia "rukseja" palkkabingokuponkiini ko työtehtävä tuo ja vasta sitten määrittelen palkkatoiveeni. Ennen kunnon  keskustelua tulevasta työtehtävästä mahdollisen työnantajan kanssa ja siitä mitä työnantaja tarjoaa, vai tarjoaako mitään - palkan lisäksi - on täysin mahdotonta laittaa palkkatoivetta kohdilleen. 

Kysymys kuuluukin: miksi työnantaja haluaa jo ennen kättelyä tietää palkkatoiveen - varsinkin kun kaikki kortit eivät hänen puoleltaan ole vielä pöydällä? Onko tämä opittu toimintatapa, jota rekrytoijat eivät edes kyseenalaista, vai miksi näin toimitaan?


3.4.2018

Samarbete mellan skolan och arbetlivet

Att som ung börja söka sitt första sommarjobb eller deltidsjobb är inte alltid så enkelt. Utan de rätta kontakterna eller erfarenheterna kan hela jobbsökningsprocessen nästan verka omöjlig. Ungdomars möjligheter att få stöd och hjälp i jobbsökningsprocessen har utvecklats, men alla känner ännu inte till vart man kan vända sig för att t.ex. få hjälp med att utforma sin arbetsansökan och CV eller för att få synpunkter på sin prestation.

ESF-Projektet Stora Komet – vägledning på svenska i Nyland har som mål att stöda svenskspråkiga unga i livets olika övergångsskeden och Luckans delprojekt har bland annat varit att utveckla och testa nya vägledningsformer. En vägledningsform som har utvecklats här i Östra Nyland och testats inom ramen för Stora Komet är en interaktiv inlärningsmodell där elever får pröva på att söka jobb med stöd av riktiga arbetsgivare.

Den interaktiva inlärningsmodellen uppkom då Stora Komet kartlade svenskspråkiga servicetjänster för unga i Östra Nyland. Under ett samtal med Lovisa Gymnasiums studiehandledare uttrycktes en önskan om att ge eleverna en möjlighet att mer praktiskt få öva på arbetssökande. Praktiska övningar ger eleverna relevanta kunskaper som de kan ha nytta av i framtiden och erbjuder samtidigt konkreta kontakter till arbetslivet genom företagssamarbete, vilket är lockande för alla inblandade.

Inom studierna ges elever ett fåtal möjligheter att skriva CV och arbetsansökan men de erbjuds så gott som aldrig en möjlighet att få öva på hur en arbetsintervju går till. Att få prova på arbetssökandets olika delar och samtidigt att få respons är värdefullt för ungdomar då de börjar söka jobb.

Att få veta vad man gjorde bra, men även vilka delar man kan förbättra, är guld värt och något som få har möjlighet till i verkliga livet, då man sällan får veta orsaken till att man inte blev kallad på intervju eller inte fick jobbet. Detta förbereder dem därmed bättre för arbetssökandet i närmaste framtiden men även i resten av livet.

Efter två försök med modellen som en del av Lovisa Gymnasiums tillvalskurs i studiehandledning har vi kunnat dra slutsatsen att metoden fungerar bra. Eleverna har i sin feedback påpekat att just speciellt kontakten till det lokala arbetslivet har känts värdefull och att möjligheten att få höra vad en arbetsgivare lägger vikt vid i såväl ansökan som CV har gett dem bättre kunskaper för framtiden än att enbart lära sig hur man utformar dessa dokument. Samtliga arbetsgivare vi samarbetat med under processen har hållit med om att möjligheten att komma i kontakt med elever och skolvärlden är bra. Att utveckla ett större samarbete lokalt är inte uteslutet och alla arbetsgivare som deltagit i försöken har meddelat att de gärna står till förfogande för liknande samarbeten i framtiden.

Medan Navigatorer och andra stödtjänster utvecklas behövs även insatser från såväl läroanstalterna som från arbetslivet – med små insatser kan man göra mycket. Att som arbetsgivare stå till förfogande med sin tid ett par timmar kan ge ungdomarna erfarenheter som de kan dra nytta av resten av sitt liv. Att som lärare våga tänka utanför boxen, att möjliggöra dessa möten med arbetslivet på olika sätt, gangnar eleverna och deras inlärning.

Att unga genom inlärningen samtidigt får en naturlig kontakt till arbetslivet tidigt är bonus. I den allt mer omväxlande arbetsmarknad vi lever i är det bra för ungdomar att komma i kontakt med och få erfarenheter av olika arbetsgivare. Att ungdomar redan under studietiden lär sig att kontakta arbetsgivare och möta dessa arbetsgivares krav är nödvändigt, och att de dessutom får feedback på dessa möten är ytterst viktigt för själva inlärningen.

Nadina Vihinen
F.d. Projektkoordinator
Stora Komet – vägledningsprojektet på svenska i Nyland

Kirjoittaja on PALKO – työllisyyden palvelukokeilut Porvoossa ja Loviisassa –hankkeen yhteistyökumppani.


12.3.2018

Rakkaudesta lajiin

Olen elänyt elämää aina niin kuin pitää. Ollut lähes ”kympin tyttö” koulussa – vain sen verran hyvä, etten kuitenkaan vaikuttaisi tiukkikselta. Pitänyt huolta, ettei mikään oma hölmöily ole ollut esteenä jollekin jatkosuunnitelmalle. Suunnitelmat ovat olleet selkeät, ja ne on nyt toteutettu.

Olen nainen parhaassa iässä. Valtiotieteitten maisterin paperit ovat olleet taskussa jo yli vuosikymmenen, lapset on hankittu ja se kiihkein elämän ahmiminen on laantunut. Nyt ei enää ole kiire, ja ehkä siksi puskista on pöllähtänyt kysymys ”Mitä minä haluan?” Tämä on kyllä se herkullisin hetki hakea työtä, suuntautua ehkä ihan uuteen suuntaan, ja kun kilsojen lisäksi on vielä mittariin kertynyt sitä ihanaa itsetuntemustakin.

Olen ollut aina ahkera tekemään työtä. Eka kesätyöni oli 15-kesäisenä ikkunanpesijänä ja siitä asti olen duunannut aina jotain kesäisin ja myöhemmin kokoaikaisesti opintojen ohesta saakka. Olen jotenkin aina kokenut, että voin aloittaa aina uudelleen ja uudelleen, puhtaalta pöydältä. Tälläkin hetkellä tuntuu siltä.

Olen ollut kahdessa koulutustani vastaavassa tehtävässä. Toinen oli valtionhallinnossa ja toinen Saksassa bisneksen ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen kutkuttavassa kulmapisteessä. Näistä molemmista on jäänyt reppuun kauheasti kokemusta, näkemystä ja tapoja tehdä, päästä hyvään lopputulokseen.

 Minuun on viime vuosina selvästi hiipinyt pelko siitä, että joudun olemaan työssä, joka imee minusta kaikki voimat ja vie siinä samalla kaikesta elämästä ilon. Onneksi viime aikoina olen hiffannut jotain itselleni uutta. Työelämä on muuttunut, mutta se tarkoittaa, että sitä pitää katsoa uudella tavalla.

Työntekijä tuntuu voivan helposti kokea olevansa työmarkkinoiden ja niiden epävarmuuden armoilla. Olen kuitenkin alkanut ajatella, että ehkä tässä on myös mahdollisuus. Ehkä en olekaan työnhakijana työelämän kerjäläinen vaan olen myös tavallaan vapaa agentti. Esimerkiksi pätkätyössä voisi olla sellainen mahdollisuus, että pääsee näkemään työyhteisöjä ja mikäli niissä ei viihdy, niihin ei pätkätyöläinen joudu jäämään. Pätkien välissä voisi aina virittäytyä uudelleen ja tarkistaa, mikä minua kiinnostaa nyt tai jatkossa. Puhtaalta pöydältä aloittaminen olisi näin jatkossakin mahdollista.

Työnhakuani hämmentää tällä kertaa se, että henkilökohtaisessa elämässäni ei tällä hetkellä ole juurikaan kiinnityksiä. Toisin sanoen mahdollisuuksia on mahdottomasti. Kysymys ”Mitä minä haluan?” kaikuu siis tässäkin mielessä vahvasti. Pikkuhiljaa huomaan alkaneeni suuntautua esimerkiksi maantieteellisesti yhdelle alueelle, mutta ei senkään tarvitse olla kiveen hakattu – vielä. Paljon pohdin myös palkkatyön ja jonkun oman proggiksen aloittamisen etuja ja haittoja. Viimeisin ideantynkäni on yhdistää nämä kaksi.

Olen aina aiemmin kokenut, että työtä hakiessa pitää oma visio olla kuosissa. Jos olen lähettänyt hakemuksia vain jotain saadakseni, en ole koskaan päässyt edes haastatteluihin. Visioni on siis vasta rakentumassa ja siksi en kovinkaan paljon stressaa siitä, ettei hakemuksiini vastata. Haen myös jatkuvasti ja aktiivisesti vastausaineksia kysymykseen, ”Mitä minä haluan?”. Hyvä on jatkuvasti olla kuulolla, rustailla hakemuksia ja pitää niin sanotusti kuntoa yllä. Eihän sitä koskaan tiedä, minä aamuna sen Oikean Työpaikan ilmoituksen lukee ja se Suuri Visio kirkastuu kerta laakista.

Mutta mitä minä haluan? Työelämän saralla haaveeni on saada jatkossa toteuttaa itseäni. Olisi täydellistä saada tehdä työtä, johon kokee intohimoa ja jossa saisi käyttää omia vahvuuksiaan. Eli että ekaa kertaa tekisi työtä rakkaudesta lajiin.

Viiden vuoden visioni on, että elämäni on viiden vuoden päästä valoisaa, työ ja vapaa-aika ovat tasapainossa ja henkilökohtainen elämäni iloista ja seesteistä. Työ, jota teen, on antoisaa ja voimaannuttavaa, saan toteuttaa siinä itseäni ja näiden asioiden ansioista koen menestyväni työssäni.
~~~~~~~

Tämä tarina on osa PALKO -hankkeen Työnhakijan tarina –sarjaa. Työnhakijan tarinat ovat ikkuna työnhakijoiden kokemuksiin; iloihin, suruihin, arkeen ja unelmiin. PALKO julkaisee Työnhakijan tarinoita noin kerran kuukaudessa. PALKO –työllisyyden palvelukokeilut Porvoossa ja Loviisassa on Euroopan sosiaalirahaston osarahoittama hanke, jota toteuttavat kehitysyhtiö Posintra ja Haaga-Helia ammattikorkeakoulu ajalla 1.9.2017-31.8.2019. Kaikki hankkeen tekstit löydät blogista tunnisteella PALKO. Lisätietoja hankkeesta: Projektipäällikkö Anne Wetterstrand, Posintra Oy, p. 050 366 0125.



21.2.2018

Miten koulu voisi valmentaa nuoria tulevaisuuden työelämään?

Suomalaisessa koulussa luodaan edelleen itsepintaisesti kuvaa yhteiskunnasta, jossa jokaisella on oma paikkansa ja se täytyy vaan löytää. Opinto-ohjauksessa nuorelle luodaan hänen vahvuuksiensa mukainen polku, jota seurata. Koulussa kaikki tuntuu yksinkertaiselta ja nuoret uskovat hyvän koulumenestyksen siivittävän kohti unelmien työuraa, joka on lyöty lukkoon usein jo ennen täysi-ikäisyyden rajaa.

Mutta entä jos maailma muuttuu, entä jos nuoresta ei tulekaan eläinlääkäriä, vaan sometähti? Entä jos nuoren polku onkin katkonainen sarja erilaisia pätkätöitä hyvinkin erityyppisissä työpaikoissa? Työelämässä oma suunta on hieno juttu, mutta vankinkaan varmuus omista tulevaisuuden toiveista ei suojaa maailman arvaamattomuudelta ja nopealta muutokselta.

Itse tiesin täydellisesti, mihin haluan lukion jälkeen ja abivuoden syksyn ainoassa henkilökohtaisessa oposessiossa läväytin koulutusalan asiantuntijaäidiltäni saaman ison hakuoppaan suoraan opinto-ohjaajan nenän eteen. Tuonne minä olen menossa, kasvatustieteen maisteriksi opiskelemaan. Ja niin minä meninkin. Opinnot sujuivat erinomaisesti, mutta niiden jälkeen tie työelämään oli täynnä pätkätöitä ja pätkien välisiä epävarmuuden aikoja. Yliopistolla ei ollut tarjota oikotietä loppuelämän työpaikkaan.

Kouluttauduin lisää, kun huomasin hakeutuvani kerta toisensa jälkeen viestintä- ja markkinointialan töihin. Nuorena ja ehdottomana lukiolaisena olisin pitänyt toista maisterintutkintoa epäonnistumisena, koska en saanut heti vakituista työpaikkaa mainiosta koulumenestyksestäni huolimatta.

Nykyään tiedän, että pätkätyöurani ei ole kiinni ainoastaan minusta, vaan myös maailmasta, joka ei ole enää suoraviivainen ja ennustettava. Tiedän myös olevani hyvä sellaisissa tehtävissä, joita ei ollut olemassa aloittaessani yliopisto-opinnot vuonna 2006, vaikkapa someviestinnässä – ja markkinoinnissa.

Miten koulut ja korkeakoulut sitten voisivat valmentaa opiskelijoita tulevaisuuden työelämään? Ehkä ensimmäinen askel olisi katsoa omaa tulevaa työuraa sarjana avautuvia mahdollisuuksia: erilaisia työtehtäviä, erilaisia uusia taitoja ja erilaisia tutkintoja. Putkinäön sijaan nuorille voisi opettaa, että kaikille on olemassa useampia oikeita polkuja. Lisäkoulutuksen hankkimista ei tulisi nähdä epäonnistumisena ensimmäisessä ammatissa tai edellisen koulutuksen poissulkevana valintana, vaan itsensä jatkokehittämisenä tulevaisuuden työtehtäviä varten. Myös yhteiskunnan olisi herättävä tukemaan lisäkoulutuksen hankkimista, sillä ensimmäistä ammatinvalintaansa pohtiva nuori ei voi nähdä tulevaisuuteen.

Kirjoittaja: Maria Alanko, projektityöntekijä
PALKO – työllisyyden palvelukokeilut Porvoossa ja Loviisassa



9.2.2018

”Fakiiriksi tai sellaisen paikalle” – TOP 6 neuvoa ansioluetteloon

Sain tehdä eilen pitkästä aikaa työnhakuvalmennusta ja tässä TOP-6 neuvoa sen tiimoilta:

1. Räätälöi, räätälöi, räätälöi aina ja jokainen kerta CV & hakemus erikseen uuteen paikkaan hakiessasi. Mitä kohdennetumpi CV, sitä todennäköisimmin se täyttää sen ainoan tehtävän eli hommaa sinut seuraavaan vaiheeseen (puhelinhaastattelu/haastattelu/tms.) #ASTUDIO

2. Painotus! Jos haetaan kehityspäällikköä, niin painota ISO14001 lanseerausta, luomaasi palvelumallia ja ERP:n implementointia. Jos haetaan tiiminvetäjää, niin painota esimieskokemusta, koutsausta ja organisaatioiden vetämistä. Jos haetaan kaupallisempaan rooliin, niin painota myynnin tukea, yhteistyötä liiketoiminnan kanssa ja yhteistyötä asiakasrajapinnassa.

3. Tee Japanit – osa 1. Kopioi kollegoiden, saman alan henkilöiden ja fakiirien profiileja jos haluat fakiiriksi.

4. Tee Japanit – osa 2. Kaiva tusina ”unelmiesi” työpaikan ilmoitusta, muodosta niistä trendikkäiden termien lista ja kopioi omaan CV/profiiliin.

5. Avainsanat! LinkedIn:ssä ei ole CV:n 2-3 sivun rajoitetta. Sana ”Sales” synonyymeineen voi esiintyä hyvinkin 10 kertaa profiilissa, 50 kertaa nostaa kysymysmerkkejä ilmaan.

6. Kaikesta kopioinnista huolimatta, ole oma itsesi ja tuo persoonaa sopivasti esiin.

Terveisin,
Tapani Aittoniemi
Research Consultant
Tapanin Linkedin -profiili



15.1.2018

Unelmana vakituinen työ

Olen melkein 50-vuotias mies, jonka tie vei nuorena suoraan kauppaoppilaitoksesta työelämään. Nuorena tuli tehtyä kaikenlaisia töitä, koska niitä aina sai. Pian pääsin töihin tuttuun firmaan, jossa työ jatkui yli 20 vuotta. Alalla tapahtui kuitenkin muutoksia ja minusta tuli yllättäen työnhakija.

Olen aina ollut kiinnostunut opiskelemaan ja kehittämään itseäni. Myös työnhakijana luin vuoden verran taloushallintoa ja kävin erilaisilla kursseilla. Mielestäni kursseille kannatti mennä, vaikka ne eivät suoraan työllistäneet minua. Niistä sai hyödyllisiä kontakteja ja uusia ideoita.

Pitkäksi venyneen työttömyyteni aikana kurssit ovat olleet siinäkin mielessä tärkeitä, että niillä on päässyt päivittämään ihan käytännön työelämässä tarvittavia taitoja, esimerkiksi nykyaikaisten työnhakuasiakirjojen tekotaitoja. Minullahan on käynyt myös näiden kurssien kanssa hyvä tuuri, koska ohjaajani ovat olleet hyviä.

Työnhakuni on kestänyt pitkään ja sinä aikana olen kokenut monenlaisia tunteita, käynyt kursseilla ja työllisyyskokeiluissa sekä kohdannut myös vastoinkäymisiä. Toivoani en kuitenkaan ehtinyt menettää ja se on hyvä, sillä nyt olen vihdoin saanut töitä.

Työnhaun koin ajoittain vaikeaksi. Aluksi työttömyys ei vaikuttanut miltään uhalta, koska olin tottunut ajattelemaan, että töitä kyllä löytää. Toisin kävi. Lähetin todella paljon hakemuksia ja pääsin vain muutamaan haastatteluun. Suurin osa työnantajista ei edes vastannut mitään. Vahvasta ohjelmisto-osaamisestani ja kielitaidostani huolimatta en löytänyt töitä. Uskon, että ikänikin on ollut joillekin työnantajille este.

Etsin pitkään töitä talousalalta, mutta oman alani työpaikat tuntuivat olevan kiven alla. Osallistuminen SunUran ja Posintran työllisyyskokeiluun Porvoossa sai minut ajattelemaan työnhakuani uudella tavalla. Kerroin olevani kiinnostunut lasten ja nuorten parissa työskentelystä ja sain kokeilun kautta kontakteja minulle ihan uusilta aloilta.

Kokeilu oli erilainen kuin muut kokeilut sikäli, että vetäjillä oli todella laajat verkostot työelämässä ja myös tahtoa ja mahdollisuuksia löytää omien verkostojensa kautta työpaikkoja osallistujille. Kokeilusta tuli minulle käännekohta, sillä löysin pian kokeilun alettua määräaikaisen työn nuorten parissa. Nyt minulla on pitkästä aikaa työ, jossa viihdyn ja olen siitä iloinen. Nuorten kanssa on kiva tehdä töitä.

En vielä tiedä, jäänkö työskentelemään nuorten pariin vai palaanko talouspuolelle. Unelmana olisi saada vakituinen työ, jopa kokoaikainen. Se voisi olla asiakaspalvelua ja myyntiä ja laskemista, joku sellaisen yhdistelmä. Niissä olen hyvä. Toinen vaihtoehto olisi oman firman perustaminen, mutta vielä en ole saanut kuningasideaa. Aika näyttää. Olen kuitenkin tyytyväinen tämänhetkiseen työhöni ja tulevaisuus näyttää valoisalta.

Tämä tarina on avaus PALKO -hankkeen Työnhakijan tarina –sarjalle. Työnhakijan tarinat ovat ikkuna työnhakijoiden kokemuksiin; iloihin, suruihin, arkeen ja unelmiin. PALKO julkaisee Työnhakijan tarinoita noin kerran kuukaudessa. PALKO –työllisyyden palvelukokeilut Porvoossa ja Loviisassa on Euroopan sosiaalirahaston osarahoittama hanke, jota toteuttavat kehitysyhtiö Posintra ja Haaga-Helia ammattikorkeakoulu ajalla 1.9.2017-31.8.2019. Kaikki hankkeen tekstit löydät blogista tunnisteella PALKO. Lisätietoja hankkeesta: Projektipäällikkö Anne Wetterstrand, Posintra Oy, p. 050 366 0125.
 

11.12.2017

Mitä heikkoutesi kertoo parhaimmillaan sinusta?

Olen aina ollut kärsimätön. Vuosien varrella olen oppinut hallitsemaan piirrettä siirtämällä huomion toiseen tehtävään siksi ajaksi, kun ensimmäisen vuoksi joudun odottamaan. Keskittymisen painon kohdistan uudelleen kuulokkeista tamppaavan musiikin avulla.

Positiiviseksi käännettynä kärsimättömyyteni tarkoittaa, että olen innostunut ja nopea. Sovin hyvin yritykseen, jossa kulttuuri on kokeilevaa ja uuden oppiminen ohjaa toimintaa. Innostun helposti ketteristä projekteista ja pidän muutoksesta, sillä se synnyttää liikettä. 

Heikkouksia tunnistetaan usein siksi, että niitä pystytään kehittämään. Siksi, että niiden vaikutuksia onnistutaan hillitsemään. Siksi, että niistä tehdään näkymättömiä. Heikkouksista kysytään, jotta nähdään, kuinka itsetietoisesti vastaaja oppii niistä pois.

Heikkoudet kaipaavat uudella tavalla ajattelua. Mielenkiintoista on, että se, mikä meissä on heikkoa, yhdistyy usein siihen, mikä meissä on kaikista vahvinta. Omien heikkouksien määrittely on siis parhaimmillaan tapa tunnistaa omia vahvuuksia.

Käännä heikkoudet vahvuuksiksi!

Heikkouden positiiviseksi kääntäminen vaatii itsetutkiskelua. Jokaiselle, ikävimmällekin, heikkoudelle voi kuitenkin löytää positiivisen vastaparin. Kokemattomuus voi kertoa halusta kehittyä. Hitaus harkitsevuudesta. Hiljaisuus tilan antamisesta muille.

Seuraavan kerran, kun sinulta kysytään heikkoudestasi, vastaa toki, miten olet oppinut säätelemään sen vaikutuksia. Älä kuitenkaan unohda mainita, miksi heikkoutesi tekee sinusta hyvän. Omaani en vaihtaisi pois, koska se tekee minusta minut.

Pilvikki Ibriqi
Human Resource Developer & Competence Management Lead
LinkedInissä




25.11.2017

Työtön vai ”between jobs” – millaista todellisuutta työelämäpuhe rakentaa?

Olen seurannut viimeaikaista yhteiskunnallista keskustelua työstä vaihtelevin tuntein. Lukiessani uutisia esikoiskirjailija Ossi Nymanin ideologisesta työttömyydestä havahduin siihen, miten polarisoitunutta puhetta työstä media ja sen yleisöt tällä hetkellä tuottavat ja miten mustavalkoisella tavalla se merkityksellistää niin työtä, työtöntä kuin työntekijääkin. 

Työelämäpuhe on nimensä mukaisesti puhetta työstä: työsuhteista ja työllisyydestä, työttömistä, työntekijöistä ja työnantajista. Tämän hetken työelämäpuhe kertoo tietysti eniten nyky-yhteiskunnasta, mutta on ollut herättävää huomata, miten paljon sen osaksi on punoutunut aineksia myös menneisyydestä. Pitkiin työsuhteisiin perustuvaa työelämää kuvaamaan luotu kieli ei välttämättä kuitenkaan sovi pirstoutuneesta työstä puhumiseen. Siksi työelämäpuhe ja työn todellisuus eivät aina kohtaa.

Työelämä, työtön, työntekijä...
Myös monet työelämäpuheeseen sisään rakentuneet hierarkkiset vastakohta-asettelut kumpuavat menneisyydestä. Yksi tällaisista vastakohtapareista on erottelu työttömiin ja työntekijöihin. Työttömän poikkeaminen työelämän normista ilmaistaan negatiivisella -tön-päätteellä, kun taas työntekijä-sanassa korostuu aktiivinen tekeminen. Kielellä luomme ja vahvistamme usein huomaamattamme hyvien ja pahojen työelämää, jossa työntekijä on arvostettava tekijätyyppi ja työtön on pysyvästi passiivinen ja työtä tekemätön.

Ossi Nymania koskevassa keskustelussa työelämäpuhe osoitti rajoitteensa, kun ilman palkkatyötä elävää kirjailijaa yritettiin ujuttaa työttömän kategoriaan. Nykyisestä työelämäpuheesta loppuvatkin helposti sanat: esimerkiksi epätyypillisen työnteon muotoja kuvaavia sanoja on työllisyyden kielessä vähän ja kuten sana työtön, nekin kuvaavat monesti jonkin puuttumista tai poikkeamista normeista. Usein käytetyt sanat osa-aikatyö, epätyypillinen työ ja määräaikainen työ ilmaisevat erilaisuutta verrattuna yhden pysyvän työn normiin, jota kuvaavat näiden sanojen vastapoolit kokoaikainen työ ja vakituinen työsuhde.

Työelämäpuheen sankari on yhä vakituista palkkatyötä tekevä, protestanttisen puurtajan etiikan omaksunut veronmaksaja. Jotta kieli kuvaisi paremmin todellisuutta, tarvittaisiin uusia sanoja työn sankareille. Epätyypillistä työtä tekevien osuus on kasvussa ja myös heidän työllään on yhtä lailla merkitystä. Montaa työtä tekeviä ja työstä toiseen liikkuvia työelämän kameleontteja kuvaamaan kaivataankin kipeästi uutta työelämäsanastoa, jonka pohjana eivät olisi enää vakituisuuden ja yhteen työhön sitoutumisen, vaan enemmänkin muutoksen ja itsensä kehittämisen ihanteet.

Myös ”työtön”-sanalle olisi syytä kehittää vähemmän ehdottomia vaihtoehtoja. Työttömän ja työntekijän jyrkkä erottelu on aikansa elänyt maailmassa, jossa kuka tahansa voi menettää työnsä, vaihtaa alaa tai työllistyä uudelleen. Työttömyyden kuvailemiseen voisi ottaa mallia esimerkiksi englannin kielestä. LinkedIn:istä tutut ”between jobs” tai ”looking for new opportunities” kertovat ihan eri tarinaa ihmisestä kuin suomenkielinen hieman epätoivoiselta kalskahtava sana ”työtön”.

Mielelläni näkisin tulevaisuudessa käytettävän sellaisia sanoja, joilla työelämän vastakkainasetteluja voitaisiin purkaa ja työllisyyden normeja sanoittaa uudelleen. Kieli rakentaa todellisuutta ja nyt olisi korkea aika luoda työelämän muutosta kuvaavaa, positiivista sanastoa. Näin uusista työnteon muodoista tulisi vähitellen poikkeuksien sijaan osa normaalia työelämää.


Kirjoittaja: Maria Alanko, projektityöntekijä, PALKO – työllisyyden palvelukokeilut Porvoossa ja Loviisassa