13.2.2019

Palkkaisitko autistisen?

PALKO-hanke järjesti 24.1.2019 todella mielenkiintoisen ja mieltä avartavan Autismikirjon henkilön hyvä kohtaaminen -koulutuksen. Tilaisuudessa raotettiin sitä, millaista on elämä autismikirjon kanssa ja pohdittiin, millaista arvoa autismikirjon henkilöt voivat tuoda työpaikoille.

Poistuessamme ymmärsimme paremmin paitsi autismikirjon henkilöitä myös ihmisyyttä ylipäätään – kaikkine erikoisuuksineen.

Tilaisuudessa puhuivat Autismi- ja Aspergerliiton järjestösuunnittelija Katriina Siiskonen, kokemuskouluttaja, Autismi- ja Aspergerliiton varapuheenjohtaja ja Suomen Autismiyhdistyksen (SAY) puheenjohtaja Ilkka Nygrén sekä Autismi- ja Aspergerliiton vertaisohjaaja ja kokemusasiantuntija Iina Nykänen.

Sosiaalisia haasteita ja herkistyneitä aisteja


Noin joka sadas suomalainen on diagnosoitu autismikirjoon. Nimensä mukaisesti joukkoon kuuluu hyvin laaja kirjo erilaisia oireyhtymiä.

Autismikirjon henkilö voi olla hyvin älykäs ja kykenevä tai vakavasti kehitysvammainen, jolloin arjesta selviäminen vaatii vahvaa tukea.

Yleisimpiä erityispiirteitä ovat aistin yli- ja aliherkkyydet, stressiherkkyys ja sosiaalisen vuorovaikutuksen ongelmat. Kirjon henkilön voi olla vaikea tulkita toisten ihmisten tunnetiloja, ajatuksia tai aikomuksia. Silmiin katsominen saattaa hämmentää.

Monille rutiineihin tukeutuminen on tärkeää ja muutokset tuntuvat vaikeilta. Toisille taas yllätyksellisyys on juuri se, mikä pitää liikkeessä ja haastaa ajatukset.

Intensiivinen keskittyjä, luova taiteilija – moninaisen kirjon vahvuudet


Autismikirjoon liittyy myös monia vahvuuksia, ja työnantajan avarakatseisuus usein palkitaan.
Kirjon ihmiset voivat olla äärimmäisen uppoutuvia, tarkkoja ja perusteellisia, jolloin he ovat esimerkiksi hyviä taustatyön tekijöitä tutkijoille ja poliitikoille.

Heillä on usein kapea-alaisia mielenkiinnon kohteita, joihin he kiinnittävät poikkeuksellisen intensiivisesti huomiota. Tällaiset henkilöt voivat menestyä esimerkiksi erikoisasiantuntijoina.

Monille kirjon henkilöille kokonaisuuksien hahmottaminen voi olla vaikeaa, mutta he erottavat tehokkaasti yksityiskohtia. Kun tähän ominaisuuteen yhdistetään rutiineihin kiinnittyminen, syntyy ihanteellisia ohjelmistokoodareita.

Kirjon spektristä löytyy myös hyvin luovia, idearikkaita, taiteellisia ja spontaaneita työpaikan sähikäisiä.

Työnantaja voi saada autismikirjon henkilöstä todellisen voimavaran, kun hän löytää tämän vahvuudet, tunnistaa heikkoudet ja varmistaa, etteivät oireyhtymään liittyvät haasteet haittaa työntekoa. Ratkaisuna voi olla esimerkiksi etä- ja osa-aikatyö.

Autismi ei aina ole este työskentelylle, menestykselle ja innovaatioille.

On hyvä muistaa, että esimerkiksi Leonardo da Vinci, Michelangelo, Nikola Tesla ja Albert Einsteinkin olivat todennäköisesti autisteja.


Kirjoittaja: Merja Forsman, Itäväylän toimitus

~~~~
Tämä kirjoitus on osa PALKO-hankkeen asiantuntijakirjoitusten sarjaa. PALKO –työllisyyden palvelukokeilut Porvoossa ja Loviisassa on Euroopan sosiaalirahaston osarahoittama hanke, jota toteuttavat kehitysyhtiö Posintra ja Haaga-Helia ammattikorkeakoulu ajalla 1.9.2017-31.8.2019.

Seuraa meitä Twitterissä #Palkohanke. Voit myös twiitata meille @Palkohanke -osoitteeseen. Lisätietoja hankkeesta Posintra, Anne Wetterstrand: anne @ posintra.fi.

24.1.2019

Aktiivimalli pähkinänkuoressa

Ilmoittauduin viime vuoden lopulla työnhakijaksi TE-keskukseen digitaalisesti. Tällä viikolla täydensin "kassaan" lisätietoja, jonka yhteydessä sain ensi kosketuksen työnhakijoita koskevaan aktiivimalliin.

Olen kuullut monen palkansaajan kommentoivan aktiivimallia. Yleinen harhaluulo on se, että aktiivimallin vaatimukset pystyy täyttämään töitä hakemalla. Ei pysty. Piste.

Miten aktiviimallin sitten pystyy täyttämään? Työnhakijan aktiivisuutta seurataan 65 päivän jaksoissa. Tänä aikana hänen tulisi olla:

- vähintään minimipalkalla töissä 18h
- TE-palveiden hyväksymässä koulutuksessa viisi päivää
- rekrytointia tukevassa toiminnassa 5 päivää
- työllistymistä parantavassa palvelussa 5 päivää tai
- ansaita yritystuloon verrattavaa tuloa n 241 euroa.

Aktiviteettien lisäksi työttömän on päivitettävä TE-toimiston Oma Asiointi-sivuille työnhakuun liittyviä asioita, kuten tehdä oma suunnitelma työllistymisestä ja raportoida sen toteutumisesta. On myös käytävä tarkistamassa ja tarvittaessa täyttämässä työttömyyskassan sivuilla tietoja omasta työttömyystilanteesta.

Aktiivimallista on jo tovi keskusteltu, joten ihan uusi asia ei ole. Monelle työssäkävijälle oli - oman empiirisen tutkimukseni kautta -  kuitenkin uutta, että työttömän pitäisi esim. löytää töitä 18 tunniksi 65 päivän aikana, jottei työttömyysturvaa lasketa.

Mikäli saat töitä ainoastaan 10 tunniksi seurantajaksolla ja huomaat ettei tunnit tule riittämään, et voi paikata puuttuvia tunteja käymällä työllistymistä parantavassa palvelussa. Aktiivisuusedellytyksiä ei voi laskea yhteen, vaan sieltä on valittava ainoastaan yksi ns aktiviteetti, jonka yrittää toteuttaa.

Työnhakijalta, joka ei täytä aktiivisuusehtoa, työttömyystukea leikataan 4,65 prosenttia seuraavan 65 päivän eli noin kolmen kuukauden ajan.

Tässä oli lyhyt oppimäärä aktiivimalliin. Onpa minulla tunne, että aktiivimallista kirjoittelen vielä jossain vaiheessa lisää. Näihin kuviin!

21.12.2018

Kuumottaako työhaastattelu? Apua saat Duunitehtaalta!

Suomessa työttömyys kukoistaa. Vuoden 2018 elokuussa tehdyn työvoimatutkimuksen mukaan työttömiä on tällä hetkellä jopa 229 400 (TEM 11/2018).  Tämä johtuu toki osittain siitä, että työpaikkoja ei yksinkertaisesti riitä tällä hetkellä kaikille. Viime vuonna luku oli kuitenkin merkittävästi suurempi, eli jotain on kuluneen vuoden aikana tehty oikein.

Itse valmistuin lukiosta vuonna 2014. Pääsin koulunpenkiltä suoraan töihin pesulahommiin. Syytä sille en näin jälkeenpäin osaa sanoa: hakemukseni oli nimittäin melko kömpelö ja pikaisesti väsätty. Työskentelin kyseisissä hommissa puolen vuoden ajan, aina armeijan aloittamiseen asti.

Armeijasta kotiuduttani ajattelin pitää hieman lomaa, mutta lopulta se loma venähtikin melkein kahden vuoden pituiseksi työttömyydeksi. Tähänkin on hankala sanoa yksittäistä syytä näin jälkeenpäin, mutta kai siinä oli taustalla oma laiskuus sekä osaamattomuus työnhaussa.

Hain tämän parin vuoden aikana lukuisiin eri työpaikkoihin ja yleensä homma kariutui viimeistään työhaastatteluun. Aiempaa kokemusta kun vastaavanlaisista tilanteista ei ollut, niin ääni väristen siinä sitten annettiin ympäripyöreitä vastauksia omasta osaamisesta. Henkilökohtainen pohjanoteeraukseni oli se, kun hain puhelinmyyjäksi, enkä siihenkään hommaan päässyt.

Mitään faktaa minulla ei tästä ole, mutta uskoisin työhaastattelun olevan iso ongelma monille nuorille. Peruskoulun tunneilla saatetaan kyllä harjoitella CV:n ja työhakemuksen tekoa, mutta työhaastatteluun on hankala saada minkäänlaista opetusta. Tämän takia onkin hienoa, että on olemassa Porvoossa järjestettävän Duunitehtaan kaltaisia tapahtumia.

Duunitehtaan tavoitteena on yhdistää työnhakijoita ja työnantajia. Sen lisäksi sieltä on mahdollista saada apua edellä mainitun kaltaisiin, kuumottaviin, työhaastattelutilanteisiin. Itse olen Haaga-Helian pisteellä valmistamassa ihmisiä juurikin näihin haastatteluihin. Tervetuloa kokeilemaan, niin nuoret kuin kokeneemmatkin työnhakijat, että miten se homma oikein hoidetaan oikeaoppisesti!

Tommi Kolari,
Opiskelija
Haaga-Helian ammattikorkeakoulu, matkailun koulutusohjelma

DuuniTehdas on itäisen Uudenmaan suurin rekrytapahtuma, joka järjestetään jälleen Taidetehtaalla Porvoossa tiistaina 5.2.2019. Tilaisuus kerää yhteen alueen työnhakijat ja työnantajat sekä tuo esille erilaisia koulutusmahdollisuuksia. Lisätietoa: https://www.duunitehdas.fi/




Tämä kirjoitus on osa PALKO-hankkeen kirjoitussarjaa. PALKO –työllisyyden palvelukokeilut Porvoossa ja Loviisassa on Euroopan sosiaalirahaston osarahoittama hanke, jota toteuttavat kehitysyhtiö Posintra ja Haaga-Helia ammattikorkeakoulu ajalla 1.9.2017-31.8.2019.


Lisätietoja hankkeesta Posintra, Anne Wetterstrand: anne@posintra.fi. Seuraa meitä Twitterissä #Palkohanke. Voit myös twiitata meille @Palkohanke -osoitteeseen.


23.10.2018

Neuropsykiatriset häiriöt rekrytoinnin positiivisena haasteena

Työmarkkinat ja työssä tarvittavat yleiset vaatimukset ovat haasteellisia erityisesti neuropsykiatrisesti oirehtivilla ihmisillä. Työelämässä ja työnhakuilmoituksissa korostetaan työntekijän vuorovaikutus- ja neuvottelutaitoja, itseohjautuvuutta sekä valmiutta kohdata jatkuva muutos työympäristössä. Nämä kaikki ovat isoja haasteita neuropsykiatrisesti oireileville heidän omassa arjessaan saati sitten työnhaun eri vaiheissa.

Neuropsykiatrisia häiriöitä ovat ADHD, autismin kirjon häiriöt, Touretten oireyhtymä ja pakko-oireinen häiriö. Näille häiriöille on tyypillistä, että ne alkavat lapsuudessa ja että itse häiriötä merkittävämmäksi asiaksi nousevat usein psykiatriset ongelmat, kuten masennus, pelkotilat, paniikkikohtaukset tai ahdistus.

Aikuisten neuropsykiatriset häiriöt jäävätkin liian usein tunnistamatta. Niitä pidetään helposti pelkästään lapsuuteen ja nuoruuteen kuuluvina häiriöinä tai sitten niitä hoidetaan pelkästään psykiatrisina sairauksina.

Neuropsykiatriset oireet liittyvät nimensä mukaisesti aivojen poikkeavaan tapaan toimia. Aivojen poikkeava toimintatapa näkyy neuropsykiatrisista häiriöistä kärsivän kohdalla keskittymisen tai aktiivisuustason hallinnan vaikeutena, kömpelyytenä sosiaalisissa tilanteissa, oppimiseen ja muistamiseen liittyvissä haasteissa, motorisen toiminnan ongelmissa ja erityisesti heikkona paineensietokykynä.

Oma lisähaasteensa neuropsykiatrisissa häiriöissä on, että ne niistä kärsii varsin pieni joukko ihmisiä, jotka helposti tulevat syrjäytetyiksi ja näin katoavat koulutuksesta ja työmarkkinoilta. Tämä on surullista, sillä neuropsykiatrinen häiriö on itsessään harvoin este oppimiselle tai työelämässä menestymiselle. Pikemminkin neuropsykiatriselta rakenteeltaan erilaisilla ihmisillä on monia piirteitä, joita työelämässä kaivataan.

Luovuus, aloitteellisuus, energisyys, tarkkuus, asiakeskeisyys, rehellisyys tai syvä keskittyminen liittyvät myös neuropsykiatrisesti oirehtivaan ihmiseen. Historia todistaa, että maailma on mennyt eteenpäin, koska erilainen ja poikkeava saanut muuttaa sitä. Tieteen, taiteen, urheilun ja bisneksen maailman monella menestyjällä on ollut neuropsykiatrisia häiriöitä, jotka ovat lopulta olleet heidän voimansa muuttaa maailmaa.

Työnhaussa cv:stä paljastuvat monipolkuiset ja katkeilevat työsuhteet tai keskenjääneet koulutukset voivat kertoa viisaalle rekrytoijalle, että kyse on myönteisessä mielessä hakijasta, jota työyhteisö erityisesti tarvitsee.

Rekrytoinnin avuksi on myös kehittymässä väline, Positiivinen CV, joka sai vuosi sitten puolen miljoonan euron palkinnon Sitralta. Positiivinen CV tukee ihmisen erityislaadun myönteisiä piirteitä, joita koulu tai työelämä ei aina osaa tunnistaa. Näen Positiivisen CV:n erittäin tervetulleena välineenä erityisesti neuropsykiatrisista häiriöistä kärsivien työnhaun tukena.

Kirjoittaja: Ville-Matti Vilkka, SunUra Oy:n työllisyyspalvelut

Tämä kirjoitus on osa PALKO-hankkeen asiantuntijakirjoitusten sarjaa. PALKO –työllisyyden palvelukokeilut Porvoossa ja Loviisassa on Euroopan sosiaalirahaston osarahoittama hanke, jota toteuttavat kehitysyhtiö Posintra ja Haaga-Helia ammattikorkeakoulu ajalla 1.9.2017-31.8.2019.

Lisätietoja hankkeesta Posintra ja Haaga-Helia . Seuraa meitä Twitterissä #Palkohanke. Voit myös twiitata meille @Palkohanke -osoitteeseen. Lisätietoja hankkeesta Posintra, Anne Wetterstrand: anne@posintra.fi.

24.9.2018

Millainen on hyvä työnantaja?

Nuori työntekijä etsii uusia kokemuksia. Ensimmäiset työsuhteet ovat kurkistus työelämään ja lähtölaukaus oman uran rakentamiselle. Jotta työnantaja saisi sitoutettua nuoren osaajan yritykseen pidemmäksi aikaa, kannattaa aidosti kuunnella hänen ajatuksiaan siitä, mikä motivoi. Rekrytointi nuorten ammattilaisten silmin -tutkimus (2018) valottaa, millaisiin työnantajiin nuoret itse ovat valmiita sitoutumaan. Millainen on hyvä työnantaja nuorten silmin?

Hyvä työnantaja tarjoaa mielenkiintoisia tehtäviä sekä kehittymis- ja etenemismahdollisuuksia. Tehtävän tekevät mielenkiintoiseksi sen merkityksellisyys sekä riittävä haasteellisuus ja vastuullisuus. Nuoret haluavat tulla kohdatuiksi oman alansa asiantuntijoina ja saada tilaisuuksia jatkuvaan oppimiseen ja kehittymiseen. Yksi tapa tarjota oppimisen ja kehittymisen polkuja on mahdollistaa nuorelle työntekijälle uudenlainen tehtävänkuva tai aiempaa vastuullisempi tehtävä yrityksen sisällä.

Työnantajan houkuttelevuuteen vaikuttavat nuorten mielestä myös työantajan panostus työntekijöidensä hyvinvointiin sekä hyvä palkka ja työsuhde-edut. Nämä tärkeimmiksi nousevat vetovoimatekijät eivät ole tutkimuksen mukaan muuttuneet viimeisen parin vuoden aikana. Tekijät vaihtelevat kuitenkin jossain määrin alakohtaisesti. Yrityksen brändi ja yrittäjähenkinen työkulttuuri eivät erityisesti motivoi nuoria, joskin rento imago houkuttelee erityisesti IT-alalla nuoria työnhakijoita.

Muita houkuttelevuuteen vaikuttavia tekijöitä ovat hyvä esimies ja ilmapiiri, vapaus tehdä ratkaisuja oman näkemyksen mukaan ja työntekijöiden välinen luottamus. Kannustavalla esimiehellä on tärkeä merkitys nuoren työntekijän työssä viihtymiselle. Hyvä esimies nähdään työn mahdollistajana ja työntekijöiden mentorina. Hän on helposti lähestyttävä ja luottaa alaistensa kykyyn tehdä päätöksiä.

Hyvä ilmapiiri työpaikalla motivoi, innostaa ja sitouttaa organisaation yhteisiin arvoihin ja tavoitteisiin. Kokemus kuulluksi ja arvostetuksi tulemisesta rakentaa nuorelle positiivista mielikuvaa työelämästä. Kilpailu nuorista osaajista on monilla aloilla kovaa ja yhä useamman työnantajan onkin tulevaisuudessa mietittävä, miten erottua edukseen nuorten silmissä.

Kirjoituksen lähteenä käytetty tutkimus on luettavissa täällä.

~~~~ 

Kirjoittajat: Maria Alanko, projektityöntekijä ja Anu Sipilä, projektiasiantuntija, PALKO-hanke / Haaga-Helia ammattikorkeakoulu

PALKO –työllisyyden palvelukokeilut Porvoossa ja Loviisassa on Euroopan sosiaalirahaston osarahoittama hanke, jota toteuttavat kehitysyhtiö Posintra ja Haaga-Helia ammattikorkeakoulu ajalla 1.9.2017-31.8.2019.



Lisätietoja hankkeesta Posintra ja Haaga-Helia . Seuraa meitä Twitterissä #Palkohanke. Voit myös twiitata meille @Palkohanke -osoitteeseen.

11.8.2018

Millaisia vaikutuksia TE-toimiston määräaikaishaastatteluiden lisäämisellä on ollut?

Kun työtön aloittaa työnhakunsa, kuuluu siihen olennaisena osana asiointi työ- ja elinkeinoviranomaisten eli käytännössä alueellisen TE-toimiston kanssa. Yksi toimiston tärkeimmistä tehtävistä on vastata siitä, että uutta työvoimaa etsivä työnantaja ja työtä etsivä työnhakija saadaan kohtaamaan niin, että tuloksena on pitkäkestoinen työsuhde. Tähän tavoitteeseen pääsyä on pyritty tukemaan TE-toimiston ja työnhakijoiden välisillä säännöllisellä määräaikaishaastatteluilla, joiden aikana työnhakijan tilanne kartoitetaan ja työnhaun suuntaa tarvittaessa ohjataan työllistymisen kannalta tuloksekkaampaan suuntaan.

Jo usean vuoden ajan yksi yleisimmistä TE-toimistoa kohtaan esitetyistä kritiikeistä on koskenut sitä, että näitä haastatteluja järjestetään liian vähän. Asiantuntijoita ei esimerkiksi enää pääse juurikaan tapaamaan kasvokkain, ensimmäisiä kontakteja saatetaan joutua odottamaan useita kuukausia ja silloinkin niiden sisältö ei aina ole vastannut asiakkaan todellisia tarpeita. Osin syyt kontaktien vähyydelle ovat olleet ymmärrettäviä: samanaikaisesti kuin työttömyys lähti taantuman seurauksena nousuun, toimistojen käytössä olleet resurssit laskivat. Palveluita myös digitalisoitiin ahkerasti ja moni ennen asiakastyönä toteutettu tehtävä siirtyi työnhakijan omalle vastuulle.

TE-palvelut
Vuoden 2017 alussa tehtiin kuitenkin täyskäännös. Hallituksen esityksen mukaisesti julkista työnvälitystä haluttiin tehostaa panostamalla entistä voimakkaammin työttömän ja TE-toimiston välisiin määräaikaishaastatteluihin. Jatkossa siis jokainen työtön työnhakija tuli haastatella TE-toimiston toimesta aina kun hänen työttömyytensä oli ehtinyt kestää yhtäjaksoisesti kolme kuukautta. Haastattelun yhteydessä oli mm. tarkastettava työnhaun nykytila ja päivitettävä työnhakua ohjaava työllistymissuunnitelma. Uudenmaan ELY-keskus ja TE-toimisto tutkivat vuoden 2017 aikana, miten haastattelujen lisääminen oli vaikuttanut työttömien ja TE-toimiston asiantuntijoiden elämään.

Tutkimustulokset olivat mielenkiintoisia. Ensinnäkin TE-toimiston työmäärä oli kasvanut huomattavasti. Esimerkiksi erilaisia suunnitelmia tehtiin vuonna 2017 5,5 kertaa enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Haastattelujen tekoon oli siis panostettu paljon. Myös yhteydenpito työnhakijoihin oli selvästi kasvanut, mutta pääpaino näytti olleen puhelinasioinnin lisäämisessä.

Sinällään tämä on sääli, koska suuri osa tutkimukseen osallistuneista uusista työnhakijoista oli puhelinkeskustelun sijaan selvästi kaivannut henkilökohtaisempaa tapaamista toimiston asiantuntijan kanssa. Moni kommentoi tapaamisen olevan jo tasavertaisen vuorovaikutuksenkin näkökulmasta sopivampi tapa hoitaa työnhakuun liittyviä asioita. Pidempään työttömänä olleet kuitenkin suhtautuivat haastatteluihin kriittisemmin. Yleisesti asiakkaat toivoivat nykyistä enemmän työnvälitykseen liittyviä sisältöjä haastatteluihin. Monilla haastattelu oli valitettavasti jäänyt suhteellisen pikaiseksi puhelinsoitoksi, jonka aikana oli lähinnä tiedusteltu, miten työnhaku on edennyt ja päivitetty suunnitelma. Ilman työnvälityksellisiä elementtejä haastatteluiden vaikuttavuus olikin monesti jäänyt pieneksi.

Toimiston asiantuntijat suhtautuivat haastattelumäärän kasvattamiseen positiivisesti. Haastattelut olivat esimerkiksi mahdollistaneet työttömien palvelutarpeen paremman kartoittamisen ja sitä kautta myös yksilöllisemmän työnvälityksen tai palveluohjauksen. Asiantuntijat kuitenkin valittelivat korkeiden haastattelumäärien aiheuttamaa kiirettä. Kiireestä johtuen mahdollisuus tehdä sisällöllisesti kattavampia haastatteluja oli pienentynyt, halua niiden tekemiseen kuitenkin selvästi löytyi.

Näillä näkymin TE-toimistot lakkautetaan vuoden 2020 alussa ja niiden tehtävät siirtyvät joko maakuntien tai mahdollisesti Uudellamaalla kuntayhtymän vastuulle. On hyvin todennäköistä, että myös määräaikaishaastattelut säilyttävät uudessa rakenteessa nykyisen roolinsa. Sinällään tämä on hyvä, koska parhaassa tapauksessa haastattelulla on mahdollisuus tuottaa työnhakijoille positiivisia asiakaskokemuksia ja vaikuttaa heiden tilanteensa kohentumiseen.

Pahin skenaario on kuitenkin se, että haastattelusta muodostuu liukuhihnalla tuotettu työnhaun osa, jonka merkitys jää kysymysmerkiksi niin työnhakijalle kuin haastattelusta vastaavalle asiantuntijalle.

Tutkimus on luettavissa kokonaisuudessaan täältä.

Santtu Sundvall
Kirjoittaja on Uudenmaan ELY-keskuksen tutkija



6.6.2018

Mistä kiksit?

Minulla on muistivihko. Vihko kulkee käsilaukussani joka paikkaan. Kirjaan vihkoon työhön liittyviä asioita: tapaamieni ihmisten yhteystietoja, kirjavinkkejä, muistiinpanoja kokouksista, sähköisten työkalujen käyttövinkkejä ja paljon muuta.

Vihkon etukannessa on Touhulan perhe-sarjakuva. Olen leikannut sarjakuvan Helsingin Sanomista noin vuosi sitten ja liimannut sen vihkon kanteen. Sarjakuvassa Elmo-poika kysyy Touhulan sedältä, mikä tuottaa hänelle kiksejä? Touhulan setä katsoo hämmentyneenä poikaa, osaamatta vastata kysymykseen.

Aika ajoin katselen sarjakuvaa. Ja mietin, mistä minä saan kiksit? Minulla on ilo olla työllisyyttä edistävän PALKO-hankkeen  ohjausryhmän jäsen. Perinteisen ohjausryhmän jäsenen roolin lisäksi minulla on ollut mahdollisuus toimia hankkeen piiriin kuuluvien työnhakijoiden valmentajana. Rooliini on muun muassa kuulunut osaamisen tunnistaminen ja sanoittaminen, ansioluettelon ja työhakemusten laadinta, työelämätaitojen sparraus.

On ollut huikeaa tavata ihmisiä eri taustoista ja kulttuureista. Jaksan kerta toisensa jälkeen yllättyä, kuinka avoimesti ihmiset kertovat omasta työ- ja koulutustaustastaan sekä elämästään. Jokaisen sparraus-session jälkeen kiitollisuus ja nöyryys valtaavat sydämen – olen saanut toimia hetken rinnallakulkijana, olla osa ihmisten tarinaa.

Minun vastaukseni on siis selvillä. Saan kiksini rinnallakulkemisesta, ihmisten ohjauksesta ja sparrauksesta, kuuntelemisesta, myötäelämisestä ja tukemisesta. Haastan sinut miettimään, mistä sinä saat työssäsi kiksit? Muistivihkoni on melkein täynnä. Enää pari sivua odottaa muistiinpanoja. Onneksi vihon etukansi on pahvia. Aion leikata sarjakuvan irti ja liimata sen uuteen muistivihkooni.

Maria Kantola
Haaga-Helia ammattikorkeakoulu
Kirjoittaja on PALKO-hankkeen ohjausryhmän jäsen ja työnhakuvalmentaja



21.5.2018

Auttajia työnhaussa löytyy, kun tarttuu tilaisuuksiin

Olen 28-vuotias nainen. Ylioppilastutkinnon jälkeen suuntasin ammattikorkeakouluun opiskelemaan liiketaloutta ja taloushallintoa. Ensimmäinen vakituinen työpaikkani oli kaupan alalla asiakaspalvelutehtävissä. Tein tätä työtä pitkään, kunnes valmistuttuani ammattikorkeasta aloin etsiä uusia haasteita. Työharjoitteluni jatkeeksi pääsin määräaikaiseen työhön pankkialalle. Työssä opittavaa riitti.

Saimme puolisoni kanssa lapsen pian valmistumiseni jälkeen. Jatkoin hoitovapaan jälkeen hetken tutun työnantajan palveluksessa, mutta haasteellisten työaikojen takia sanoin itseni irti. Työttömänä jatkoin aktiivista työnhakua ja hoidin samalla kotona lastani.

Lähes päivittäin kävin läpi avoimet työpaikat toimistotehtäviin, erityisesti taloushallinnon työpaikat. Hakemuksia lähetin paikkoihin, jotka kuulostivat sopivilta. Välillä vastausta työhakemukseeni ei kuulunut. Välillä sähköpostiini kolahti sentään ilmoitus siitä, että valitettavasti valinta ei kohdistunut tällä kertaa minuun.

Tulokseton työnhaku sai minut pohtimaan, onko työhakemuksessani jotain vikana, kun se näytti hukkuvan muiden joukkoon. Minulla ei ollut kokemusta taloushallinnon tehtävistä, mikä näytti haittaavan työnhakuani. Vaikka intoa tehtäviin riitti, työnantajat vaikuttivat kuitenkin eniten arvostavan alan kokemusta.

Jos sain kuulla hakemusten määrästä työpaikkoihin joihin hain, keskiarvo oli sata hakemusta per paikka. Määrään mahtuu kaiken tasoista hakijaa ja siksi pohdin, kuinka erottua. Näen vahvuutenani omat luonteenpiirteeni, korostin siis hakemuksessani niitä sekä haluani oppia lisää alasta. Persoonani saisin myös esille jo hakuprosessin alussa hyvän video-CV:n avulla. Se voisi olla jatkossa tapani erottautua.

Huomasin, että on tärkeää kertoa omasta työnhausta keskustellessa muiden kanssa. Aika moni tuntee jonkun jossain yrityksessä, tai tietää, että jossain yrityksessä on tarvetta työntekijöille. Mukavaa oli huomata, että auttajia työnhaussa löytyy.

Työttömyysaikana pääsin kolmeen työhaastatteluun. Olin innoissani tilaisuuksista päästä esittäytymään ja tutustumaan työtehtäviin. Tämän pidemmälle en kuitenkaan päässyt. Kahdesta paikasta ei kuulunut haastattelun jälkeen mitään, mikä jäi painamaan mieltä. Mielestäni jos luvataan palata asiaan, niin sitten täytyisi myös palata. Tällaisista yrityksistä ei jää hyvää kuvaa.

Kun olin ollut yhdeksän kuukautta työttömänä, TE-toimistolta soitettiin ja suositeltiin osallistumista SunUran ja Posintran järjestämään työllisyyskokeiluun. Kokeilu kuulosti sopivalta, sillä siellä saisin kaipaamaani henkilökohtaista apua työnhaussa ja minua autettaisiin työpaikan löytämisessä. Ilmoittauduin samana päivänä kokeiluun.

Ensimmäisessä tapaamisessa oli paikalla kaksi innostavaa kokeilun edustajaa. He kertoivat prosessin etenemisestä ja sain kertoa itsestäni ja työnhaustani. Sovimme, että seuraavassa tapaamisessa viilaisimme työhakemuksiani ja ansioluetteloani sekä suunnittelisimme video-CV:täni.

Ennen seuraavaa tapaamista yksi näistä edustajista soitti minulle ja kertoi, että tietää minulle sopivan työpaikan vapautumisesta. Sovin työhaastattelun ja sain ilokseni työpaikan. Olen kiitollinen siitä, että minulle soitettiin avoimesta työpaikasta. Tuntui, että työllistymisestä oikeasti välitetään. Kiitos tälle työllisyyskokeilulle, se tuotti toivomani tuloksen, eli työpaikan.

Saan tällä hetkellä olla kiinnostavissa ja monipuolisissa työtehtävissä. Työssäni yhdistyvät mukavasti asiakaspalvelu, erilaiset toimistotehtävät ja viestinnässä avustaminen. Saan työstä paljon hyödyllistä kokemusta jatkoa ajatellen. Tulevaisuudessa haluan kehittää osaamistani taloushallinnossa ja vahvistaa asiakaspalvelutaitojani.

**************

Tämä tarina on osa PALKO -hankkeen Työnhakijan tarina –sarjaa. Työnhakijan tarinat ovat ikkuna työnhakijoiden kokemuksiin; iloihin, suruihin, arkeen ja unelmiin. PALKO julkaisee Työnhakijan tarinoita noin kerran kuukaudessa. PALKO –työllisyyden palvelukokeilut Porvoossa ja Loviisassa on Euroopan sosiaalirahaston osarahoittama hanke, jota toteuttavat kehitysyhtiö Posintra ja Haaga-Helia ammattikorkeakoulu ajalla 1.9.2017-31.8.2019. Kaikki hankkeen tekstit löydät blogista tunnisteella PALKO. Lisätietoja hankkeesta: Projektipäällikkö Anne Wetterstrand, Posintra Oy, p. 050 366 0125.
 

4.5.2018

Palkkabingo

Usein työpaikkahakemuksissa työnantaja / rekrytoija pyytää palkkatoivetta jo työhakemukseen. Aiheesta oli huhtikuun (2018) alussa LinkedInissä vilkas keskustelu. Joku oli sitä mieltä, että jos hakija esittää liian suuren palkkatoiveen, hän ei selkeästikkään ole alan ammattilainen. Toinen sanoi, että myös liian pienen palkkatoiveen esittäjät karsiutuvat. Mielipiteitä oli puoleen ja toiseen. Ihmettelin keskustelun keskittymistä ainoastaan palkkaan ja palkkahaitariin. Onhan palkan lisäksi muitakin tekijöitä, joita työntekijä arvostaa tai joita on tarjolla/saatavilla.

Työnhakijana olen lähtökohtaisesti myymässä vapaa-aikaani ja osaamistani työnantajalle. Harkitsen tarkoin, mitä työpanoksestani saan kokonaisuudessaan vastineeksi. Koko paketti vaikuttaa.

Mitä arvuutan työpaikan -malli
Mitä tarkoitan koko paketilla? Asiaa paremmin avatakseni tein pikaisen taulukon. Listasin taulukkoon tekijöitä, joita pisteytän arvioidessani  palkkatoivettani. Eri tekijöillä on eri painotusarvoja, riippuen elämän-/työtilanteestani.

Oheinen taulukko ei ole muuttumaton. Se antaa kuitenkin kuvaa siitä, mitä tarkoitan eri tekijöillä.

Arvioin työtehtävästä tarjotun palkan suhteessa kokonaisuuteen, johon vaikuttaa mm. työnkuva, työpaikan sijainti,  yrityksen maine ja toimiala, etenemismahdollisuudet sekä työyhteisö (ks kuva).

Lisäksi palkkatoiveeseeni vaikuttaa mitä etuisuuksia on saatavilla. Lounas-, laina- matkaedut tai viihtyisä työympäristö? Kulttuurisetelit, nettiyhteys kotiin, viihtyisä työympäristö, rehellisesti hyvä organisaatiokulttuuri tai kuntosalin käyttö ilmaiseksi?

Edellä mainitut asiat ovat osa "koko pakettia". Palkasta olen valmis tinkimään, jos koen että kokonaisuus kompensoituu muutoin  edukseni. Tuo palkkabingokuponki muuttuu elämän- ja työnhakutilanteen mukaan.

Yleensä en laita palkkatoive-kohtaan mitään, sillä haluan ensin keskustella millaisia "rukseja" palkkabingokuponkiini ko työtehtävä tuo ja vasta sitten määrittelen palkkatoiveeni. Ennen kunnon  keskustelua tulevasta työtehtävästä mahdollisen työnantajan kanssa ja siitä mitä työnantaja tarjoaa, vai tarjoaako mitään - palkan lisäksi - on täysin mahdotonta laittaa palkkatoivetta kohdilleen. 

Kysymys kuuluukin: miksi työnantaja haluaa jo ennen kättelyä tietää palkkatoiveen - varsinkin kun kaikki kortit eivät hänen puoleltaan ole vielä pöydällä? Onko tämä opittu toimintatapa, jota rekrytoijat eivät edes kyseenalaista, vai miksi näin toimitaan?


3.4.2018

Samarbete mellan skolan och arbetlivet

Att som ung börja söka sitt första sommarjobb eller deltidsjobb är inte alltid så enkelt. Utan de rätta kontakterna eller erfarenheterna kan hela jobbsökningsprocessen nästan verka omöjlig. Ungdomars möjligheter att få stöd och hjälp i jobbsökningsprocessen har utvecklats, men alla känner ännu inte till vart man kan vända sig för att t.ex. få hjälp med att utforma sin arbetsansökan och CV eller för att få synpunkter på sin prestation.

ESF-Projektet Stora Komet – vägledning på svenska i Nyland har som mål att stöda svenskspråkiga unga i livets olika övergångsskeden och Luckans delprojekt har bland annat varit att utveckla och testa nya vägledningsformer. En vägledningsform som har utvecklats här i Östra Nyland och testats inom ramen för Stora Komet är en interaktiv inlärningsmodell där elever får pröva på att söka jobb med stöd av riktiga arbetsgivare.

Den interaktiva inlärningsmodellen uppkom då Stora Komet kartlade svenskspråkiga servicetjänster för unga i Östra Nyland. Under ett samtal med Lovisa Gymnasiums studiehandledare uttrycktes en önskan om att ge eleverna en möjlighet att mer praktiskt få öva på arbetssökande. Praktiska övningar ger eleverna relevanta kunskaper som de kan ha nytta av i framtiden och erbjuder samtidigt konkreta kontakter till arbetslivet genom företagssamarbete, vilket är lockande för alla inblandade.

Inom studierna ges elever ett fåtal möjligheter att skriva CV och arbetsansökan men de erbjuds så gott som aldrig en möjlighet att få öva på hur en arbetsintervju går till. Att få prova på arbetssökandets olika delar och samtidigt att få respons är värdefullt för ungdomar då de börjar söka jobb.

Att få veta vad man gjorde bra, men även vilka delar man kan förbättra, är guld värt och något som få har möjlighet till i verkliga livet, då man sällan får veta orsaken till att man inte blev kallad på intervju eller inte fick jobbet. Detta förbereder dem därmed bättre för arbetssökandet i närmaste framtiden men även i resten av livet.

Efter två försök med modellen som en del av Lovisa Gymnasiums tillvalskurs i studiehandledning har vi kunnat dra slutsatsen att metoden fungerar bra. Eleverna har i sin feedback påpekat att just speciellt kontakten till det lokala arbetslivet har känts värdefull och att möjligheten att få höra vad en arbetsgivare lägger vikt vid i såväl ansökan som CV har gett dem bättre kunskaper för framtiden än att enbart lära sig hur man utformar dessa dokument. Samtliga arbetsgivare vi samarbetat med under processen har hållit med om att möjligheten att komma i kontakt med elever och skolvärlden är bra. Att utveckla ett större samarbete lokalt är inte uteslutet och alla arbetsgivare som deltagit i försöken har meddelat att de gärna står till förfogande för liknande samarbeten i framtiden.

Medan Navigatorer och andra stödtjänster utvecklas behövs även insatser från såväl läroanstalterna som från arbetslivet – med små insatser kan man göra mycket. Att som arbetsgivare stå till förfogande med sin tid ett par timmar kan ge ungdomarna erfarenheter som de kan dra nytta av resten av sitt liv. Att som lärare våga tänka utanför boxen, att möjliggöra dessa möten med arbetslivet på olika sätt, gangnar eleverna och deras inlärning.

Att unga genom inlärningen samtidigt får en naturlig kontakt till arbetslivet tidigt är bonus. I den allt mer omväxlande arbetsmarknad vi lever i är det bra för ungdomar att komma i kontakt med och få erfarenheter av olika arbetsgivare. Att ungdomar redan under studietiden lär sig att kontakta arbetsgivare och möta dessa arbetsgivares krav är nödvändigt, och att de dessutom får feedback på dessa möten är ytterst viktigt för själva inlärningen.

Nadina Vihinen
F.d. Projektkoordinator
Stora Komet – vägledningsprojektet på svenska i Nyland

Kirjoittaja on PALKO – työllisyyden palvelukokeilut Porvoossa ja Loviisassa –hankkeen yhteistyökumppani.


12.3.2018

Rakkaudesta lajiin

Olen elänyt elämää aina niin kuin pitää. Ollut lähes ”kympin tyttö” koulussa – vain sen verran hyvä, etten kuitenkaan vaikuttaisi tiukkikselta. Pitänyt huolta, ettei mikään oma hölmöily ole ollut esteenä jollekin jatkosuunnitelmalle. Suunnitelmat ovat olleet selkeät, ja ne on nyt toteutettu.

Olen nainen parhaassa iässä. Valtiotieteitten maisterin paperit ovat olleet taskussa jo yli vuosikymmenen, lapset on hankittu ja se kiihkein elämän ahmiminen on laantunut. Nyt ei enää ole kiire, ja ehkä siksi puskista on pöllähtänyt kysymys ”Mitä minä haluan?” Tämä on kyllä se herkullisin hetki hakea työtä, suuntautua ehkä ihan uuteen suuntaan, ja kun kilsojen lisäksi on vielä mittariin kertynyt sitä ihanaa itsetuntemustakin.

Olen ollut aina ahkera tekemään työtä. Eka kesätyöni oli 15-kesäisenä ikkunanpesijänä ja siitä asti olen duunannut aina jotain kesäisin ja myöhemmin kokoaikaisesti opintojen ohesta saakka. Olen jotenkin aina kokenut, että voin aloittaa aina uudelleen ja uudelleen, puhtaalta pöydältä. Tälläkin hetkellä tuntuu siltä.

Olen ollut kahdessa koulutustani vastaavassa tehtävässä. Toinen oli valtionhallinnossa ja toinen Saksassa bisneksen ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen kutkuttavassa kulmapisteessä. Näistä molemmista on jäänyt reppuun kauheasti kokemusta, näkemystä ja tapoja tehdä, päästä hyvään lopputulokseen.

 Minuun on viime vuosina selvästi hiipinyt pelko siitä, että joudun olemaan työssä, joka imee minusta kaikki voimat ja vie siinä samalla kaikesta elämästä ilon. Onneksi viime aikoina olen hiffannut jotain itselleni uutta. Työelämä on muuttunut, mutta se tarkoittaa, että sitä pitää katsoa uudella tavalla.

Työntekijä tuntuu voivan helposti kokea olevansa työmarkkinoiden ja niiden epävarmuuden armoilla. Olen kuitenkin alkanut ajatella, että ehkä tässä on myös mahdollisuus. Ehkä en olekaan työnhakijana työelämän kerjäläinen vaan olen myös tavallaan vapaa agentti. Esimerkiksi pätkätyössä voisi olla sellainen mahdollisuus, että pääsee näkemään työyhteisöjä ja mikäli niissä ei viihdy, niihin ei pätkätyöläinen joudu jäämään. Pätkien välissä voisi aina virittäytyä uudelleen ja tarkistaa, mikä minua kiinnostaa nyt tai jatkossa. Puhtaalta pöydältä aloittaminen olisi näin jatkossakin mahdollista.

Työnhakuani hämmentää tällä kertaa se, että henkilökohtaisessa elämässäni ei tällä hetkellä ole juurikaan kiinnityksiä. Toisin sanoen mahdollisuuksia on mahdottomasti. Kysymys ”Mitä minä haluan?” kaikuu siis tässäkin mielessä vahvasti. Pikkuhiljaa huomaan alkaneeni suuntautua esimerkiksi maantieteellisesti yhdelle alueelle, mutta ei senkään tarvitse olla kiveen hakattu – vielä. Paljon pohdin myös palkkatyön ja jonkun oman proggiksen aloittamisen etuja ja haittoja. Viimeisin ideantynkäni on yhdistää nämä kaksi.

Olen aina aiemmin kokenut, että työtä hakiessa pitää oma visio olla kuosissa. Jos olen lähettänyt hakemuksia vain jotain saadakseni, en ole koskaan päässyt edes haastatteluihin. Visioni on siis vasta rakentumassa ja siksi en kovinkaan paljon stressaa siitä, ettei hakemuksiini vastata. Haen myös jatkuvasti ja aktiivisesti vastausaineksia kysymykseen, ”Mitä minä haluan?”. Hyvä on jatkuvasti olla kuulolla, rustailla hakemuksia ja pitää niin sanotusti kuntoa yllä. Eihän sitä koskaan tiedä, minä aamuna sen Oikean Työpaikan ilmoituksen lukee ja se Suuri Visio kirkastuu kerta laakista.

Mutta mitä minä haluan? Työelämän saralla haaveeni on saada jatkossa toteuttaa itseäni. Olisi täydellistä saada tehdä työtä, johon kokee intohimoa ja jossa saisi käyttää omia vahvuuksiaan. Eli että ekaa kertaa tekisi työtä rakkaudesta lajiin.

Viiden vuoden visioni on, että elämäni on viiden vuoden päästä valoisaa, työ ja vapaa-aika ovat tasapainossa ja henkilökohtainen elämäni iloista ja seesteistä. Työ, jota teen, on antoisaa ja voimaannuttavaa, saan toteuttaa siinä itseäni ja näiden asioiden ansioista koen menestyväni työssäni.
~~~~~~~

Tämä tarina on osa PALKO -hankkeen Työnhakijan tarina –sarjaa. Työnhakijan tarinat ovat ikkuna työnhakijoiden kokemuksiin; iloihin, suruihin, arkeen ja unelmiin. PALKO julkaisee Työnhakijan tarinoita noin kerran kuukaudessa. PALKO –työllisyyden palvelukokeilut Porvoossa ja Loviisassa on Euroopan sosiaalirahaston osarahoittama hanke, jota toteuttavat kehitysyhtiö Posintra ja Haaga-Helia ammattikorkeakoulu ajalla 1.9.2017-31.8.2019. Kaikki hankkeen tekstit löydät blogista tunnisteella PALKO. Lisätietoja hankkeesta: Projektipäällikkö Anne Wetterstrand, Posintra Oy, p. 050 366 0125.



21.2.2018

Miten koulu voisi valmentaa nuoria tulevaisuuden työelämään?

Suomalaisessa koulussa luodaan edelleen itsepintaisesti kuvaa yhteiskunnasta, jossa jokaisella on oma paikkansa ja se täytyy vaan löytää. Opinto-ohjauksessa nuorelle luodaan hänen vahvuuksiensa mukainen polku, jota seurata. Koulussa kaikki tuntuu yksinkertaiselta ja nuoret uskovat hyvän koulumenestyksen siivittävän kohti unelmien työuraa, joka on lyöty lukkoon usein jo ennen täysi-ikäisyyden rajaa.

Mutta entä jos maailma muuttuu, entä jos nuoresta ei tulekaan eläinlääkäriä, vaan sometähti? Entä jos nuoren polku onkin katkonainen sarja erilaisia pätkätöitä hyvinkin erityyppisissä työpaikoissa? Työelämässä oma suunta on hieno juttu, mutta vankinkaan varmuus omista tulevaisuuden toiveista ei suojaa maailman arvaamattomuudelta ja nopealta muutokselta.

Itse tiesin täydellisesti, mihin haluan lukion jälkeen ja abivuoden syksyn ainoassa henkilökohtaisessa oposessiossa läväytin koulutusalan asiantuntijaäidiltäni saaman ison hakuoppaan suoraan opinto-ohjaajan nenän eteen. Tuonne minä olen menossa, kasvatustieteen maisteriksi opiskelemaan. Ja niin minä meninkin. Opinnot sujuivat erinomaisesti, mutta niiden jälkeen tie työelämään oli täynnä pätkätöitä ja pätkien välisiä epävarmuuden aikoja. Yliopistolla ei ollut tarjota oikotietä loppuelämän työpaikkaan.

Kouluttauduin lisää, kun huomasin hakeutuvani kerta toisensa jälkeen viestintä- ja markkinointialan töihin. Nuorena ja ehdottomana lukiolaisena olisin pitänyt toista maisterintutkintoa epäonnistumisena, koska en saanut heti vakituista työpaikkaa mainiosta koulumenestyksestäni huolimatta.

Nykyään tiedän, että pätkätyöurani ei ole kiinni ainoastaan minusta, vaan myös maailmasta, joka ei ole enää suoraviivainen ja ennustettava. Tiedän myös olevani hyvä sellaisissa tehtävissä, joita ei ollut olemassa aloittaessani yliopisto-opinnot vuonna 2006, vaikkapa someviestinnässä – ja markkinoinnissa.

Miten koulut ja korkeakoulut sitten voisivat valmentaa opiskelijoita tulevaisuuden työelämään? Ehkä ensimmäinen askel olisi katsoa omaa tulevaa työuraa sarjana avautuvia mahdollisuuksia: erilaisia työtehtäviä, erilaisia uusia taitoja ja erilaisia tutkintoja. Putkinäön sijaan nuorille voisi opettaa, että kaikille on olemassa useampia oikeita polkuja. Lisäkoulutuksen hankkimista ei tulisi nähdä epäonnistumisena ensimmäisessä ammatissa tai edellisen koulutuksen poissulkevana valintana, vaan itsensä jatkokehittämisenä tulevaisuuden työtehtäviä varten. Myös yhteiskunnan olisi herättävä tukemaan lisäkoulutuksen hankkimista, sillä ensimmäistä ammatinvalintaansa pohtiva nuori ei voi nähdä tulevaisuuteen.

Kirjoittaja: Maria Alanko, projektityöntekijä
PALKO – työllisyyden palvelukokeilut Porvoossa ja Loviisassa



9.2.2018

”Fakiiriksi tai sellaisen paikalle” – TOP 6 neuvoa ansioluetteloon

Sain tehdä eilen pitkästä aikaa työnhakuvalmennusta ja tässä TOP-6 neuvoa sen tiimoilta:

1. Räätälöi, räätälöi, räätälöi aina ja jokainen kerta CV & hakemus erikseen uuteen paikkaan hakiessasi. Mitä kohdennetumpi CV, sitä todennäköisimmin se täyttää sen ainoan tehtävän eli hommaa sinut seuraavaan vaiheeseen (puhelinhaastattelu/haastattelu/tms.) #ASTUDIO

2. Painotus! Jos haetaan kehityspäällikköä, niin painota ISO14001 lanseerausta, luomaasi palvelumallia ja ERP:n implementointia. Jos haetaan tiiminvetäjää, niin painota esimieskokemusta, koutsausta ja organisaatioiden vetämistä. Jos haetaan kaupallisempaan rooliin, niin painota myynnin tukea, yhteistyötä liiketoiminnan kanssa ja yhteistyötä asiakasrajapinnassa.

3. Tee Japanit – osa 1. Kopioi kollegoiden, saman alan henkilöiden ja fakiirien profiileja jos haluat fakiiriksi.

4. Tee Japanit – osa 2. Kaiva tusina ”unelmiesi” työpaikan ilmoitusta, muodosta niistä trendikkäiden termien lista ja kopioi omaan CV/profiiliin.

5. Avainsanat! LinkedIn:ssä ei ole CV:n 2-3 sivun rajoitetta. Sana ”Sales” synonyymeineen voi esiintyä hyvinkin 10 kertaa profiilissa, 50 kertaa nostaa kysymysmerkkejä ilmaan.

6. Kaikesta kopioinnista huolimatta, ole oma itsesi ja tuo persoonaa sopivasti esiin.

Terveisin,
Tapani Aittoniemi
Research Consultant
Tapanin Linkedin -profiili