12.2.2014

Työttömän arvo


Silmiin osui uusimmasta Hyvä Terveys-lehdestä artikkeli, jossa nuori, akateemisesti koulutettu mies kertoi elämästään. Hän oli kärsinyt koko aikuisikänsä vaikeasta masennuksesta, jonka seurauksena hän oli tälläkin hetkellä määräaikaisella työkyvyttömyyseläkkeellä.

Masennuksen diagnosointi viivästyi aikanaan, sillä masennuksesta ei vielä hänen nuoruudessaan puhuttu eikä hän tunnistanut itse oireita. Mikä pahinta, lääkäriin menoa hidasti se, että nuori mies koki noloksi ajatuksen ”romahtaa tässä tehokkuutta vaativassa maailmassa”.

Lisäksi hän halusi suojella läheisiään huolelta ja häpeältä. Paras ajatus jutussa löytyy viimeisestä kappaleesta: ”..Olen kuitenkin oppinut ymmärtämään, että ihmisarvo ei ole kiinni siitä, saako palkkaa vai ei. Työkyvyttömyyseläkkeelläkin voi kokea olevansa tarpeellinen tekemällä vaikka vapaaehtoistyötä.” (Hyvä Terveys 3/2014.)

Ihmisarvo, elämän tarkoitus, onnellisuus, hyvä elämä – ne kaikki sanat sulkevat sisäänsä suuria filosofisia kysymyksiä, joita en edes yritä tässä analysoida.

Työn suhde ihmisarvoon on silti monia koskettava ja ääneen lausumisen arvoinen kysymys tässä hetkessä. Lehtijutun Markku pystyi kokemaan iloa ja toteuttamaan itseään vajaatyökykyisyydestään huolimatta.

Miksi?


Miksi Markku ja monet muut, mm. Suomen tuhannet YT-neuvotteluiden seurauksena irtisanotut, joutuvat ylipäätään pohtimaan omaa ihmisarvoaan työelämän kautta? Kokemaan häpeää työmarkkinoiden ulkopuolelle kuulumisesta?

Liian vähän keskustellaan edelleen siitä, miksi työttömyys on poikkeustila, josta yksilön on pyrittävä kaikin keinoin pois, ja jossa olemista on velvollisuus perustella muille.

Maslow´n kuuluisan tarvehierarkian ylin taso voidaan saavuttaa monella tavalla, ei vain palvelemalla työllä globaaleita markkinoita.

YK:n ihmisoikeuksien julistuksessa puhutaan oikeudesta työhön – ei velvollisuudesta. Julistuksen ensimmäinen artikla liittyen ihmisen pelkällä olemassaolollaan ansaitsemaansa tasavertaiseen ihmisarvoon jää harmittavan usein työttömän kohdalla toteutumatta. Työtön, tai yhtä hyvin osatyökykyinen on yhteiskunnassamme yhtä kuin vajavainen.

Arvo


Markkinatalous vaatii, että raha liikkuu, yritykset tekevät voittoa ja ihmiset kuluttavat. Markkinat muodostuvat kuitenkin yksilöistä, joilla jokaisella on arvo ennen kaikkea ihmisenä.

Olet Arvokas!

Haastan myös kaikki työttömät juuri tänään katsomaan peilissä näkyvää ihmistä, ei sieltä tuijottavaa työtöntä, ja lausumaan peilikuvalleen: ”Olen arvokas, koska olen olemassa.”

Elämä voi olla hyvää ja merkityksellistä – vaikka siitä ei saakaan palkkaa!

3 kommenttia:

  1. Osittain hyvä kirjoitus. Raportoipa täällä kuitenkin, mitä ihmiset vastaavat, kun kysyt, miksi he ovat töissä. Luulisin, että saat osaksesi säälinkaltaistä huvittuneisuutta ja vastauksia "että jollakin tavallahan ihmisen on itsensä elätettävä eikä vain jättäytyä toisten veronmaksajien elätettäväksi".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä se oli enemmänkin retorinen kysymys? Tämä on kuitenkin relevantti kysymys, varsinkin silloin jos henkilö ei tee mitään muuta kuin valittaa työstään day in, day out, vuodesta toiseen, haluamatta muuttaa mitään. Tällöin voisi ehkä kyseenalaistaa, että miksi käyt töissä jos se aiheuttaa noin suurta mielipahaa, stressiä etc. Tällöin olisi hyvä herätä ainakin puntaroimaan vaihtoehtoja ja muutoksen mahdollisuutta.

      Ilman muuta käymme töissä rahan takia, sillä laskut on maksettava. Mutta, väliin voi haastaa itseään ajattelemaan ja kyseenalaistamaan. Ylen sivuilla olikin juuri kirjoitus aiheesta http://yle.fi/uutiset/ihmisen_ei_pitaisi_kayttaa_elamaansa_vain_asuntolainan_maksamiseen/7083594

      Nope, työttömyys ei ole avain onneen, ei tosiaan. Ehkä tuo kysymys "miksi käyt töissä"-on verrannollinen siihen että "miksi olet työtön"? Painavat syynsä molempiin tiloihin?

      Poista
  2. Kiintoisa näkökulma aiheeseen. Työttömyys pitäisi jo alkaa nähdä muuna kuin poikkeustilana. Valitettavasti.

    VastaaPoista

Mitä ajatuksia teksti herätti? Haluatko tarjota vinkkejä tai muuten antaa palautetta?