1.9.2014

Tarjonta luo kysynnän?

Työn tarjonnan lisääminen on Suomen nykyjohdon käärmeöljy, jolla hoituu talouskasvu, kestävyysvaje ja maan kilpailukyky. Kannustinloukut on poistettava ja työn vastaanottaminen tehtävä kannattavaksi (lue: työttömyys- ja toimeentuloturvaa on heikennettävä), opiskeluaikoja lyhennettävä ja eläköitymistä hillittävä, että saadaan kansa työnhakuun. Ja katso, lisääntynyt työvoiman tarjonta luo sille kysyntää, eli työpaikkoja ja talous ampaisee kasvuun.

Ajatusrakennelma on peräisin herralta nimeltä Jean-Baptiste Say 1767– 1832). Hän oli ranskalainen taloustieteilijä, joka puolusti kilpailua, vapaakauppaa ja yritystoiminnan rajoitusten purkamista.Häneltä on lähtöisin "Sayn laki", teoria, jonka mukaan "tarjonta luo oman kysyntänsä". Kuulostaako tutulta? Vaikka kauppakamarinulikka ejakuloi, kun hän mainitsee Jean-Baptiste Sayn ja tämän edustaman klassisen liberalismin, ei siitä valitettavasti ole kansantalouden libidon virkistäjäksi.

Puoli miljoonaa suomalaista on työvoiman ulkopuolella joko kannustinloukkuun langenneina tai ihan vain laiskuuttaan eläköityneinä. Todellisuudessa hyvin suuri osa heistä haluaisi tehdä työtä, eli työn tarjontaa olisi yllin kyllin. Miksei siis Sayn laki toimi nykyisten työttömien kohdalla? Kyllä puolen miljoonan hengen työvoiman tarjonnan pitäisi hienoinen nousu tuoda näin pienen maan kasvukäyrään, jos teorialla olisi hitukin tosipohjaa.

Maailma oli Sayn aikaan, 200 vuotta sitten, kovin erilainen kuin nyt. Ennen tuon ajan ihmettä, kehruu-Jennyä, ei ollut puuvillakankaan kysyntää, koska kenellekään ei tullut edes mieleen kysyä. Keripukin raiskaamat seilorit toivat puuvillaa purjelaivoilla Intiasta, joten sen tarjontaa oli vähänlaisesti ja sekin vain varakkaimpien saatavilla. Kun keksittiin tapa tuottaa kangasta taloudellisesti ja  lähellä markkinoita, niin sen kysyntä tuli perässä.

Samaan aikaan toisaalla junalippujen myynti piristyi kummasti, kun rakennettiin rautatie ja pantiin juna ajamaan sitä pitkin edestakaisin. Siihen asti oli taivallettu hevospelillä tai jalkapatikassa, mikä luonnollisesti näkyi VR:n pilettien vähäisenä myyntinä. Höyryveturin ja ratakiskojen keksiminen synnytti tarjonnan, joka toden totta loi kysyntänsä.

Suomi vei takavuosina paljon sanomalehtipaperia. Sillä ei enää ole kysyntää, ei vaikka kaikki maamme metsät muutettaisiin paperiksi ja tuupattaisiin maailmanmarkkinoille. Lehtien painaminen kun ei ole vähentynyt siksi, ettei paperia olisi ollut riittävästi tarjolla.

Uusia työpaikkoja syntyy talouskasvun myötä. Talouskasvua ei synny viisastelemalla ja kierrättämällä vuosisatojen takaisia ajatuksia omiin poliittisiin agendoihin. Kilpailukyky ei synny työntekijöiden asemaa huonontamalla, sillä aina löytyy maa, jossa palkat ja työolot ovat vielä huonommat.

Vai menikö Nokialla taannoin hyvin siksi, että sen insinööreillä oli pirun pienet palkat, eikä heitä saanut eläkkeelle kirveelläkään? Miten sen myynti saattoi sakata, vaikka kauppojen hyllyt notkuivat Nokian kapuloista, eli peruskännykän tarjontaa oli yllin kyllin?

Olisiko aika säilöä Sayn teoria vaikkapa Leninin mausoleumiin, siellähän niitä vanhentuneita talousoppeja lepää jo ennestään.

Vieraskynään tarttui: Pähkähullun päiväkirja

0 kommenttia:

Lähetä kommentti

Mitä ajatuksia teksti herätti? Haluatko tarjota vinkkejä tai muuten antaa palautetta?