1.11.2014

Hitti vai huti?

Milloin sinä olit viimeksi työnhaussa? Minulla ehti vierähtää jokseenkin 14 vuotta edellisestä kierroksesta ja kunnioitettavan kokoisesta kasasta ”ei kiitos”-kirjeitä. Kyllä, silloin 2000-luvun alussa tuli useimmiten paperinen kirje postiluukusta. Firman virallisella paperilla ja käsin allekirjoitettu. Vaikka kirjeitä ei luonnollisesti mielellään vastaanottanutkaan, ne tuntuivat kuitenkin kohteliailta ja henkilökohtaisilta. Nykyisin kolahtaa sähköpostin kuvitteellinen luukku tai valitettavan usein ei aina sekään. Moni asia on muuttunut 14 vuodessa, mutta paljon on vielä parantamisen varaa.

Heräämistä hakijakokemuksen merkitykseen on näkyvissä. Suunta on oikea, mutta muutos verrattain hidasta. Jauhaako teidän yrityksenne rekrytointimylly hyviä kokemuksia ja hyvää fiilistä vai oletteko niiden joukossa, jotka saavat työnhakijat toisinaan näkemään punaisen eri sävyjä? Vai kysytkö mielessäsi, pitäisikö asian edes kiinnostaa? Hakijakokemuksesta on aika helppo vetää yhtymäkohtia hyvään asiakaskokemukseen, joka on hyvin lähellä sydäntäni. Molemmissa näistä on pitkälti kyse odotuksiin ja tarpeisiin vastaamisesta, toisinaan jopa näiden odotusten ylittämisestä. Ja kyse on ennen kaikkea näihin tapahtumiin liittyvistä tunteista, ihmisten kunnioittavasta ja arvostavasta kohtelusta ja monesti ihan vaan maalaisjärkisestä toiminnasta. Mitä ovat ne kosketuspinnat työnhakijan kanssa, jotka kannattaisi hoitaa huolella?

Työnhaulta odottaa tietysti ensisijaisesti työpaikkaa, mutta odotuksia kohdistuu myös työhaun eri vaiheisiin. Omat odotusarvoni eivät ole mielestäni kohtuuttoman korkealla, mutta silti niihin vastaaminen tuntuu olevan monesti varsin vaikeaa. Voisin kirjoittaa pitkän tarinan vaikkapa labyrinttimaisista nettihakemuslomakkeista, jotka lopulta tilttaa ja hävittää tietosi, mutta mielestäni asian ydin on viestintä: oikeasisältöinen, oikea-aikainen, oikeissa kanavissa tapahtuva ja ainakin osittain mielellään myös henkilökohtainen. Tai edes sitä muistuttava. Teknologian kehittyminen on varmasti helpottanut rekrytoivan osapuolen työtaakkaa, mutta samalla se näyttää tuottavan yllättävän helposti ulos kovin persoonatonta, kasvotonta viestintää. 

Viestintää tapahtuu tai ainakin pitäisi tapahtua monessa eri vaiheessa, lähtien työpaikkailmoituksesta tai yrityksen nettisivuista. Kun mielenkiintoinen paikka tai yritys on löytynyt ja lähetän hakemukseni, odotan saavani jonkinlaisen merkin, että hakemukseni on vastaanotettu. Hakiessani avointa paikkaa olen myös kiinnostunut, miten rekrytointi etenee ja mikä on sen aikataulu. Aina eivät kysyntä ja tarjonta vain kohtaa ja toivon kuulevani sen mahdollisimman pian. En kolmen kuukauden kuluttua. Rekrytointiprosessit tuntuvat kestävän monesti lähes loputtomasti, ainakin hakijan vinkkelistä katsottuna.

Omat kokemukseni hakijaviestinnän tasosta vaihtelevat tällä hetkellä enimmäkseen aavistuksen positiivisesta umpisurkeaan. Positiivisia kokemuksia syntyy useimmiten henkilökohtaisissa kontakteissa joko puhelimessa tai haastattelussa. Todelliset wow-fiilikset ovat tosin vielä kokematta. Ai mikä on umpisurkea? Hakemukseni ei saa mitään vastakaikua. Ei edes automaattiviestiä, että hakemukseni kilahti perille johonkin. Eikä mitään kuulu senkään jälkeen. Ja yrityksestä ei saa useista yrityksistä huolimatta ketään puhelimeenkaan. Hakemukseni tavoitti sen kuuluisan mustan aukon. Paljon parempaa arvosanaa ei saa sähköpostissa saapunut lyhyt ”ei kiitos”- viesti, jonka allekirjoittajana ei ole ketään henkilöä, jolta voisin kysyä lisätietoa siitä, minkälaista osaamista, kokemusta ja tyyppiä nyt sitten haettiin ja miltä osin en täyttänyt toiveita.

Minna Liminka (Descom) kirjoitti osuvasti, että työhakemus on kohteliaisuus, johon on hyvä vastata. En ammu hakemuksiani ns. kaikkeen, mikä liikkuu. Olen tosimielellä liikkeellä. Haen yrityksiin, jotka aidosti kiinnostavat minua ja joita arvostan. Tulee sellainen fiilis, että haluan olla osa tuota porukkaa ja olla yhdessä tekemässä hienoja juttuja. Uskon, että minulla olisi annettavaa tälle yritykselle ja sen asiakkaille.

Tapa, jolla yritys kohtelee sidosryhmiään - mukaan lukien työnhakijaa-, kertoo omaa tarinaansa yrityksen arvomaailmasta. Olen kuullut vedottavan siihen, että hakemuksia tulee niin paljon, ettei aika riitä kaikille vastaamaan. Osa jopa kokee, ettei se ole edes tarpeellistakaan. Osittain ymmärrettävääkin, enimmäkseen kuitenkin ei. Jokaisen hakemustekstin takana on aina oikea ihminen ja työhakemus on hänelle hyvin henkilökohtainen asia.

Minkälaisia tunneketjuja haluatte tuottaa ja liittää yritykseenne? Turhautuminen ja ärtymys? Vai arvostus, ilahtuminen ja tyytyväisyys? Asettumalla hetkeksi hakijan saappaisiin voi asiat nähdä selkeämmin. Huono hakijakokemus voi vahingoittaa yrityksen mainetta siinä missä huono asiakaskokemuskin. Vastaavasti hyvistä kokemuksista on aina etua kaikille.

Työnhakuun kuuluu olennaisena osana pettymykset, aina ei vaan tärppää. Se, miten tulee kohdelluksi työnhaun eri vaiheissa, jättää aina jälkeensä kasan mielikuvia yrityksistä. Hyviä ja huonoja. En ehkä ollut juuri nyt vastaus teidän tarpeeseenne, mutta tilanne voi olla myöhemmin toinen. Ehkäpä olen myös asiakkaasi jo tänään tai mahdollisesti huomenna? Minkälaisen kohtelun saan teidän yrityksestänne, mitä jäi mieleeni? Hitti vai huti? 
 

vieraskynään tarttui töitä etsivä asiakaskokemukseen intohimoisesti suhtautuva projektinhallinnan ja johtamisen ammattilainen. 

johannaklint.com
fi.linkedin.com/in/johannaklint/
twitter: @JohannaKlint

5 kommenttia:

  1. Harvassa on yritykset jotka ottaneet huomioon hakijakokemuksen! Tuskin tuntevat edes koko termiä. Yleensä hakijoita kohdellaan kuin karjaa. -6kk työnhakijana

    VastaaPoista
  2. Nyt olen jo töissä, mutta työnhakuni aikana tuli kyllä vastaan monenlaisia hakijakokemuksia. Tässä postauksessa kirjoitin myös siitä, kuinka ei-vastauskin voi ilahduttaa ja antaa toivoa.

    VastaaPoista
  3. onko yrityksillä enää arvomaailmaa? tai on niillä mutta se taitaa olla vain tuottojohdannainen jossa työntekijät on vain kulu. mikä ei tuota, siihen ei kannata panostaa? nim. sanon vaan

    VastaaPoista
  4. Kiitos kommenteistanne. Hakijakokemus puhuttaa ja on arvossa arvaamattomassa. Mitä tulee yritysten arvomaailmoihin, niin hakijakokemus peilaa sitä mainiosti. Uskon, että asia saa tuulta siipiensä alle sillä siinä on asia, jota ei saa dissata!

    Työtön luuseri, upeaa että olet saanut töitä! Onneksi olkoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos bloggarille onnitteluista! Jatkan edelleen asiapitoisen blogisi seuraamista, vaikka moni työnhakuun liittyvä blogi on jäänytkin viime aikoina vähemmälle huomiolleni...

      Poista

Mitä ajatuksia teksti herätti? Haluatko tarjota vinkkejä tai muuten antaa palautetta?