Työnhaku on kokopäiväistä työtä

Olen ollut työttömänä työnhakijana miltei yhtäjaksoisesti kolme ja puoli vuotta. Suoritin ennen yliopistoopintojani tarjoilijan perustutkinnon. Sen turvin sain töitä säännöllisen epäsäännöllisesti opiskellessani.

Yliopistotutkintoni on yleissivistävä, josta ei oikein valmistunut ammattiin. Olisin kaivannut enemmänkin opintojen ohjausta: tietoa siitä, mitä kannattaa opiskella työllistyäkseen. Valinnat ovat vaikeita varsinkin, kun ei tiedä, mitä haluaa tehdä isona. Siksipä opiskelin lähinnä kaikkea kivaa.

Valmistuessani 2011 joulukuussa minulla ei ollut yhtään valmis olo. Työelämä pelotti. En edes tiennyt, minkä ammattinimikkeen töitä voisin hakea. Työhaastatteluissa olen kuullut valmistumisestani lähtien valitteluja siitä, ettei minulla ole tarpeeksi “oman alan” työkokemusta. Opiskelujeni ajan työskentelin ravintola­-alalla oman alani ilmaisten harjoittelujen sijaan. Kun nöyrryin ja aloin hakemaan nk. hanttihommia, sain kuulla olevani ylikoulutettu.

Jottei ihan valittamiseksi mene, kerron mitä Työkkäri on tehnyt hyväkseni: ohjannut kursseille. Olen käynyt sihteerin ammattitutkinnon ja monimuotoisuusosaajakoulu-tuksen, vain huomatakseni, että sihteerien työpaikkoja lakkautetaan ja jälkimmäinen pilottikoulutus tarjosi lähinnä työharjoittelupaikan, jossa totesin ettei Sote­-ala ole minun juttuni.

Olen ollut kahteen kertaan samalla työnhakukurssilla, jolla käsketään soitella työnantajille ja vierailla eri toimipaikoilla. Työkkärin Työnhaun-kurssista on hyötyä heille, jotka eivät ole aktiivisia työnhakijoita CV-netissä tai osaa laatia CV:tä tai työhakemusta. Sen lisäksi pitäisi olla kurssi, jossa opeteltaisiin kartoittamaan omaa osaamistaan ja myymään sitä!

Kuva: uberhumor.com

Työnhaku on kokopäiväistä työtä. Olenkin jatkanut työn hakemista sekä aggressiivisesti että perinteisiä kohdistettuja ja avoimia hakemuksia lähettämällä kuin Someakin käyttäen. Joskus olen saanut kuulla olleeni yksi kymmenistä ellei sadoista hakijoista, useimmiten en ole kuullut työnantajilta mitään.

Osmo Soininvaara kirjoitti 14.5.2015 blogissaan tasapainotyöttömyydestä: toimiva yhteiskunta tarvitsee tietyn määrän työttömiä. Työttömyyden laskiessa tiettyyn prosenttiin, työnantajat eivät löydä haluamaansa työvoimaa työttömien keskuudesta, vaan alkavat ostaa sitä toisiltaan. Palkkataso nousee tuottavuutta nopeammin, maan kilpailukyky heikkenee, vienti hidastuu ja työttömyys ponkaisee uudestaan ylös.

Hiukan minua lohduttaa olla hyödyksi yhteiskunnalle edes tällä tavoin, mutta toivoisin kuitenkin, että päivä paistaisi minunkin risukasaani.

Terveisin, Mari Säisä
työnhaun blogini: http://seregi.org