6.3.2016

Opiskelun ja työnteon yhdistäminen

Olen nyt opiskellut ammattikorkeakoulussa hieman yli vuoden, ja koko tämän ajan olen tehnyt myös töitä opintojeni ohessa. Työaikani ovat aina painottuneet iltoihin ja viikonloppuihin, joten siitä ei ole syntynyt ongelmia itse koulussa käymisen kanssa. Minusta työt ja opiskelut ovat aina kulkeneet käsi kädessä – toisaalta en myöskään katso pahalla niitä, jotka eivät käy töissä opintojensa aikana.

Mielikuvaani saattaa vaikuttaa se, etten ole itse koskaan vain käynyt koulussa kolmannen asteen opintojeni aikana, tai että myös monet opiskelijaystäväni käyvät töissä. Suurimmat syyt siihen, miksi teen töitä opiskelujeni ohella ovat raha ja työkokemus. Siitä päästäänkin aiheeseen, joka herättää minussa suuria tunteita – opiskelijoiden tulorajat.

Ymmärrän tulorajojen tarkoituksen ja että niitä tarvitaan, mutta en usko työnteosta rankaisemiseen. En ole vielä koskaan joutunut maksamaan opintotukiani takaisin Kelalle, mutta olen joutunut kauhulla laskemaan vuositulojani.

Mielestäni tulorajoja voitaisiin hieman nostaa, ettei yhä useamman opiskelijan tarvitsisi turvautua vanhempiinsa tai opintolainaan, kun tuet ja rajattu palkka eivät riitä mielekkään elämän ylläpitämiseen.

Mielekkäällä tarkoitan sitä, ettei jokaisella kauppareissulla tarvitse valita sitä halvinta vaihtoehtoa, ja että rahaa riittää myös kivoihin juttuihin, kuten leffalippuihin, salikorttiin tai uusiin juoksukenkiin. Minulla on ollut onnea, sillä kaikki työnantajani ovat kannustaneet minua opiskelemaan.

Muistan tietysti myös tilanteita, joissa työajat ja koulutehtävien deadlinet ovat riidelleet keskenään. Vaikeinta oli opiskella nollasopimuksen kanssa, kun työvuoroja tarjottiin pahimmillaan yhden päivän varoitusajalla. Korkea työmoraalini sai minut aina ottamaan työt vastaan, vaikka ilta olikin suunniteltu kouluhommien tekemiseen.

Tällä hetkellä työskentelen sopimuksella, joka antaa tilaa menojen suunnitteluun ja työtunteja on sopivasti. Esimieheni on myös todella joustava, jos tarvitsen vapaata koulun puolesta tai esimerkiksi tenttiviikolla. Oma tilanteeni on siis idyllinen, mutta monella muulla ei ole.

Toivoisin siis vielä parempaa joustavuutta työnantajien taholta opiskelijoita kohtaan. Jos halutaan vähemmän tunteja, jotta voisi keskittyä paremmin opiskeluihin, se on mielestäni ymmärrettävää. Monet tuttuni ovat kertoneet omista kokemuksistaan, miten pyynnöt työtuntien vähentämisestä pääsykokeita tai opiskeluja varten ovat menneet kuin kuuroille korville.

Uskon siihen, että tulevaisuudessa yhä useampi opiskelija tekee töitä, ja sekä opiskeluun että työntekoon saadaan enemmän joustovaraa. Paljon on töitä tehtävänä asian eteen, mutta paljon on myös jo saavutettu.

Terveisin, Henna

Kirjoittaja opiskelee matkailualaa Haaga-Helian ammattikorkeakoulussa ja oli mukana tuottamassa Duunitehdas-rekrytointitapahtumaa helmikuussa 2016.
 

0 kommenttia:

Lähetä kommentti

Mitä ajatuksia teksti herätti? Haluatko tarjota vinkkejä tai muuten antaa palautetta?