3.4.2016

Ulkomaille harjoitteluun

Kansainvälistymistä tarjotaan opiskelijoille nykyään joka tuutista, ja esimerkiksi Erasmus-ohjelma on tehnyt Eurooppaan lähtemisestä todella helppoa. Opiskelijavaihto on hieno kokemus, joka lisää kielitaitoa, itsevarmuutta ja ymmärrystä muita kulttuureita kohtaan. Hieno juttu, mutta kuinka hyvin CV:ssä vilahtava merkintä vaihtovuodesta jää työnantajan mieleen, kun sama kokemus on joka toisella hakijalla ja mielikuva Erasmus-vaihdosta on opiskeluksi naamioitu ryyppyreissu?

Tulevaa työelämää ajatellen kannattaakin selvittää myös muut vaihtoehdot ulkomaille lähtöön, sillä niitäkin on. Varteenotettava vaihtoehto on työharjoittelu – miksi ei löisi kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja hankkisi ulkomaankokemuksen lisäksi arvokasta työkokemusta?

Itse päädyin harjoitteluun, kun Saksassa vietetyn vaihtovuoden jälkeen veri veti uudestaan ulkomaille, eikä kaltaisilleni generalistihumanisteille tuntunut Suomessa löytyvän millään edes kesätöitä. Tiesin että wieniläisen yliopiston kansainvälisten asioiden toimistoon oli aiemmin haettu harjoittelijoita Suomesta, joten kyselin mahdollisia paikkoja sähköpostilla. Näin pääsin hakemaan paikkaa ennen kuin sitä oli edes julkistettu.

Työtehtäväni olivat pitkälti sähköposteissa, papereissa ja Excel-taulukoissa uimista, mutta vaikka harjoittelu olisi ollut pelkkää kahvinkeittoa, ei kokemus olisi siltikään mennyt hukkaan. Vaikka kielitaitoni ja kulttuurintuntemukseni olivat keskivertoa paremmat jo valmiiksi, opetti vieraassa ympäristössä työskenteleminen eri tavalla käyttämään kieltä virallisemmissa konteksteissa ja huomioimaan paikallisen työkulttuurin.

Itävallassa esimerkiksi ei ole lainkaan sama, ketä maisteria ja tohtoria puhuttelet milläkin tittelillä, ja hierarkkisessa työympäristössä luoviminen vaatii rennolta suomalaiselta hieman totuttelemista. On sanomattakin selvää, että tällaiselle ymmärrykselle on kansainvälistyvässä työelämässä tilausta.


Toisin kuin vaihdossa, harjoitteluun lähtee yksin eikä siellä yleensä ole samanlaista kohtalontovereiden verkostoa tarjolla. Uudessa ympäristössä pärjääminen tuokin terveen egobuustauksen ja pienentää maailmaa: Näinkö helppoa ulkomaille lähteminen todella on? Uudet kokemukset avaavat aina uusia ovia.

Ulkomaanharjoittelun jälkeen on helppo hakea muita kansainvälisiä pestejä ja saada niitä. Itse tuskin olisin saanut tulevaksi kesäksi unelmieni harjoittelupaikkaa suurlähetystöstä Sveitsistä pyörittelemättä ensin saksankielisiä papereita Itävallassa.

Harjoittelupaikkojen hakemiseen pätee samat säännöt kuin työnhakuun yleensä: ole aktiivinen, kysele itse ja perehdy hakuprosessin muodollisuuksiin. Ainakin Saksassa ja Itävallassa harjoitteluilmoituksille löytyy netistä omia portaalejaan, ja mielenkiintoisia yrityksiä kannattaa lähestyä myös oma-aloitteisesti.

Korkeakoulujen matkaraporteista voi löytää vinkkejä, minkälaisissa paikoissa muut ovat olleet. Kieltä harvemmin tarvitsee osata natiivin lailla, mutta tässä tapauksessa enemmän on enemmän, joten käytä kieltä jo hakuvaiheessa rohkeasti.

Entäpä sitten kun harjoittelu on tehty, ja työnhaku on taas edessä? Muista että kansainvälisyys on paljon muutakin kuin kielitaitoa ja kulttuurintuntemusta. Vieraassa ympäristössä toimiminen kehittää itsevarmuutta, uteliaisuutta, improvisointikykyä ja rohkeutta yrittää, ihan vain muutaman mainitakseni. Työnantaja ei näitä osaa välttämättä ajatella, joten älä unohda tuoda niitä itse esiin.

Terveisin, Meeri
Tutustu Meerin Lapasesta lähti -blogiin tästä.

Kirjoittaja opiskelee saksan kieltä ja kulttuuria Tampereen yliopistossa ja ravaa Keski- Euroopassa.


0 kommenttia:

Lähetä kommentti

Mitä ajatuksia teksti herätti? Haluatko tarjota vinkkejä tai muuten antaa palautetta?