25.11.2017

Työtön vai ”between jobs” – millaista todellisuutta työelämäpuhe rakentaa?

Olen seurannut viimeaikaista yhteiskunnallista keskustelua työstä vaihtelevin tuntein. Lukiessani uutisia esikoiskirjailija Ossi Nymanin ideologisesta työttömyydestä havahduin siihen, miten polarisoitunutta puhetta työstä media ja sen yleisöt tällä hetkellä tuottavat ja miten mustavalkoisella tavalla se merkityksellistää niin työtä, työtöntä kuin työntekijääkin. 

Työelämäpuhe on nimensä mukaisesti puhetta työstä: työsuhteista ja työllisyydestä, työttömistä, työntekijöistä ja työnantajista. Tämän hetken työelämäpuhe kertoo tietysti eniten nyky-yhteiskunnasta, mutta on ollut herättävää huomata, miten paljon sen osaksi on punoutunut aineksia myös menneisyydestä. Pitkiin työsuhteisiin perustuvaa työelämää kuvaamaan luotu kieli ei välttämättä kuitenkaan sovi pirstoutuneesta työstä puhumiseen. Siksi työelämäpuhe ja työn todellisuus eivät aina kohtaa.

Työelämä, työtön, työntekijä...
Myös monet työelämäpuheeseen sisään rakentuneet hierarkkiset vastakohta-asettelut kumpuavat menneisyydestä. Yksi tällaisista vastakohtapareista on erottelu työttömiin ja työntekijöihin. Työttömän poikkeaminen työelämän normista ilmaistaan negatiivisella -tön-päätteellä, kun taas työntekijä-sanassa korostuu aktiivinen tekeminen. Kielellä luomme ja vahvistamme usein huomaamattamme hyvien ja pahojen työelämää, jossa työntekijä on arvostettava tekijätyyppi ja työtön on pysyvästi passiivinen ja työtä tekemätön.

Ossi Nymania koskevassa keskustelussa työelämäpuhe osoitti rajoitteensa, kun ilman palkkatyötä elävää kirjailijaa yritettiin ujuttaa työttömän kategoriaan. Nykyisestä työelämäpuheesta loppuvatkin helposti sanat: esimerkiksi epätyypillisen työnteon muotoja kuvaavia sanoja on työllisyyden kielessä vähän ja kuten sana työtön, nekin kuvaavat monesti jonkin puuttumista tai poikkeamista normeista. Usein käytetyt sanat osa-aikatyö, epätyypillinen työ ja määräaikainen työ ilmaisevat erilaisuutta verrattuna yhden pysyvän työn normiin, jota kuvaavat näiden sanojen vastapoolit kokoaikainen työ ja vakituinen työsuhde.

Työelämäpuheen sankari on yhä vakituista palkkatyötä tekevä, protestanttisen puurtajan etiikan omaksunut veronmaksaja. Jotta kieli kuvaisi paremmin todellisuutta, tarvittaisiin uusia sanoja työn sankareille. Epätyypillistä työtä tekevien osuus on kasvussa ja myös heidän työllään on yhtä lailla merkitystä. Montaa työtä tekeviä ja työstä toiseen liikkuvia työelämän kameleontteja kuvaamaan kaivataankin kipeästi uutta työelämäsanastoa, jonka pohjana eivät olisi enää vakituisuuden ja yhteen työhön sitoutumisen, vaan enemmänkin muutoksen ja itsensä kehittämisen ihanteet.

Myös ”työtön”-sanalle olisi syytä kehittää vähemmän ehdottomia vaihtoehtoja. Työttömän ja työntekijän jyrkkä erottelu on aikansa elänyt maailmassa, jossa kuka tahansa voi menettää työnsä, vaihtaa alaa tai työllistyä uudelleen. Työttömyyden kuvailemiseen voisi ottaa mallia esimerkiksi englannin kielestä. LinkedIn:istä tutut ”between jobs” tai ”looking for new opportunities” kertovat ihan eri tarinaa ihmisestä kuin suomenkielinen hieman epätoivoiselta kalskahtava sana ”työtön”.

Mielelläni näkisin tulevaisuudessa käytettävän sellaisia sanoja, joilla työelämän vastakkainasetteluja voitaisiin purkaa ja työllisyyden normeja sanoittaa uudelleen. Kieli rakentaa todellisuutta ja nyt olisi korkea aika luoda työelämän muutosta kuvaavaa, positiivista sanastoa. Näin uusista työnteon muodoista tulisi vähitellen poikkeuksien sijaan osa normaalia työelämää.


Kirjoittaja: Maria Alanko, projektityöntekijä, PALKO – työllisyyden palvelukokeilut Porvoossa ja Loviisassa



0 kommenttia:

Lähetä kommentti

Mitä ajatuksia teksti herätti? Haluatko tarjota vinkkejä tai muuten antaa palautetta?