21.5.2018

Auttajia työnhaussa löytyy, kun tarttuu tilaisuuksiin

Olen 28-vuotias nainen. Ylioppilastutkinnon jälkeen suuntasin ammattikorkeakouluun opiskelemaan liiketaloutta ja taloushallintoa. Ensimmäinen vakituinen työpaikkani oli kaupan alalla asiakaspalvelutehtävissä. Tein tätä työtä pitkään, kunnes valmistuttuani ammattikorkeasta aloin etsiä uusia haasteita. Työharjoitteluni jatkeeksi pääsin määräaikaiseen työhön pankkialalle. Työssä opittavaa riitti.

Saimme puolisoni kanssa lapsen pian valmistumiseni jälkeen. Jatkoin hoitovapaan jälkeen hetken tutun työnantajan palveluksessa, mutta haasteellisten työaikojen takia sanoin itseni irti. Työttömänä jatkoin aktiivista työnhakua ja hoidin samalla kotona lastani.

Lähes päivittäin kävin läpi avoimet työpaikat toimistotehtäviin, erityisesti taloushallinnon työpaikat. Hakemuksia lähetin paikkoihin, jotka kuulostivat sopivilta. Välillä vastausta työhakemukseeni ei kuulunut. Välillä sähköpostiini kolahti sentään ilmoitus siitä, että valitettavasti valinta ei kohdistunut tällä kertaa minuun.

Tulokseton työnhaku sai minut pohtimaan, onko työhakemuksessani jotain vikana, kun se näytti hukkuvan muiden joukkoon. Minulla ei ollut kokemusta taloushallinnon tehtävistä, mikä näytti haittaavan työnhakuani. Vaikka intoa tehtäviin riitti, työnantajat vaikuttivat kuitenkin eniten arvostavan alan kokemusta.

Jos sain kuulla hakemusten määrästä työpaikkoihin joihin hain, keskiarvo oli sata hakemusta per paikka. Määrään mahtuu kaiken tasoista hakijaa ja siksi pohdin, kuinka erottua. Näen vahvuutenani omat luonteenpiirteeni, korostin siis hakemuksessani niitä sekä haluani oppia lisää alasta. Persoonani saisin myös esille jo hakuprosessin alussa hyvän video-CV:n avulla. Se voisi olla jatkossa tapani erottautua.

Huomasin, että on tärkeää kertoa omasta työnhausta keskustellessa muiden kanssa. Aika moni tuntee jonkun jossain yrityksessä, tai tietää, että jossain yrityksessä on tarvetta työntekijöille. Mukavaa oli huomata, että auttajia työnhaussa löytyy.

Työttömyysaikana pääsin kolmeen työhaastatteluun. Olin innoissani tilaisuuksista päästä esittäytymään ja tutustumaan työtehtäviin. Tämän pidemmälle en kuitenkaan päässyt. Kahdesta paikasta ei kuulunut haastattelun jälkeen mitään, mikä jäi painamaan mieltä. Mielestäni jos luvataan palata asiaan, niin sitten täytyisi myös palata. Tällaisista yrityksistä ei jää hyvää kuvaa.

Kun olin ollut yhdeksän kuukautta työttömänä, TE-toimistolta soitettiin ja suositeltiin osallistumista SunUran ja Posintran järjestämään työllisyyskokeiluun. Kokeilu kuulosti sopivalta, sillä siellä saisin kaipaamaani henkilökohtaista apua työnhaussa ja minua autettaisiin työpaikan löytämisessä. Ilmoittauduin samana päivänä kokeiluun.

Ensimmäisessä tapaamisessa oli paikalla kaksi innostavaa kokeilun edustajaa. He kertoivat prosessin etenemisestä ja sain kertoa itsestäni ja työnhaustani. Sovimme, että seuraavassa tapaamisessa viilaisimme työhakemuksiani ja ansioluetteloani sekä suunnittelisimme video-CV:täni.

Ennen seuraavaa tapaamista yksi näistä edustajista soitti minulle ja kertoi, että tietää minulle sopivan työpaikan vapautumisesta. Sovin työhaastattelun ja sain ilokseni työpaikan. Olen kiitollinen siitä, että minulle soitettiin avoimesta työpaikasta. Tuntui, että työllistymisestä oikeasti välitetään. Kiitos tälle työllisyyskokeilulle, se tuotti toivomani tuloksen, eli työpaikan.

Saan tällä hetkellä olla kiinnostavissa ja monipuolisissa työtehtävissä. Työssäni yhdistyvät mukavasti asiakaspalvelu, erilaiset toimistotehtävät ja viestinnässä avustaminen. Saan työstä paljon hyödyllistä kokemusta jatkoa ajatellen. Tulevaisuudessa haluan kehittää osaamistani taloushallinnossa ja vahvistaa asiakaspalvelutaitojani.

**************

Tämä tarina on osa PALKO -hankkeen Työnhakijan tarina –sarjaa. Työnhakijan tarinat ovat ikkuna työnhakijoiden kokemuksiin; iloihin, suruihin, arkeen ja unelmiin. PALKO julkaisee Työnhakijan tarinoita noin kerran kuukaudessa. PALKO –työllisyyden palvelukokeilut Porvoossa ja Loviisassa on Euroopan sosiaalirahaston osarahoittama hanke, jota toteuttavat kehitysyhtiö Posintra ja Haaga-Helia ammattikorkeakoulu ajalla 1.9.2017-31.8.2019. Kaikki hankkeen tekstit löydät blogista tunnisteella PALKO. Lisätietoja hankkeesta: Projektipäällikkö Anne Wetterstrand, Posintra Oy, p. 050 366 0125.
 

4.5.2018

Palkkabingo

Usein työpaikkahakemuksissa työnantaja / rekrytoija pyytää palkkatoivetta jo työhakemukseen. Aiheesta oli huhtikuun (2018) alussa LinkedInissä vilkas keskustelu. Joku oli sitä mieltä, että jos hakija esittää liian suuren palkkatoiveen, hän ei selkeästikkään ole alan ammattilainen. Toinen sanoi, että myös liian pienen palkkatoiveen esittäjät karsiutuvat. Mielipiteitä oli puoleen ja toiseen. Ihmettelin keskustelun keskittymistä ainoastaan palkkaan ja palkkahaitariin. Onhan palkan lisäksi muitakin tekijöitä, joita työntekijä arvostaa tai joita on tarjolla/saatavilla.

Työnhakijana olen lähtökohtaisesti myymässä vapaa-aikaani ja osaamistani työnantajalle. Harkitsen tarkoin, mitä työpanoksestani saan kokonaisuudessaan vastineeksi. Koko paketti vaikuttaa.

Mitä arvuutan työpaikan -malli
Mitä tarkoitan koko paketilla? Asiaa paremmin avatakseni tein pikaisen taulukon. Listasin taulukkoon tekijöitä, joita pisteytän arvioidessani  palkkatoivettani. Eri tekijöillä on eri painotusarvoja, riippuen elämän-/työtilanteestani.

Oheinen taulukko ei ole muuttumaton. Se antaa kuitenkin kuvaa siitä, mitä tarkoitan eri tekijöillä.

Arvioin työtehtävästä tarjotun palkan suhteessa kokonaisuuteen, johon vaikuttaa mm. työnkuva, työpaikan sijainti,  yrityksen maine ja toimiala, etenemismahdollisuudet sekä työyhteisö (ks kuva).

Lisäksi palkkatoiveeseeni vaikuttaa mitä etuisuuksia on saatavilla. Lounas-, laina- matkaedut tai viihtyisä työympäristö? Kulttuurisetelit, nettiyhteys kotiin, viihtyisä työympäristö, rehellisesti hyvä organisaatiokulttuuri tai kuntosalin käyttö ilmaiseksi?

Edellä mainitut asiat ovat osa "koko pakettia". Palkasta olen valmis tinkimään, jos koen että kokonaisuus kompensoituu muutoin  edukseni. Tuo palkkabingokuponki muuttuu elämän- ja työnhakutilanteen mukaan.

Yleensä en laita palkkatoive-kohtaan mitään, sillä haluan ensin keskustella millaisia "rukseja" palkkabingokuponkiini ko työtehtävä tuo ja vasta sitten määrittelen palkkatoiveeni. Ennen kunnon  keskustelua tulevasta työtehtävästä mahdollisen työnantajan kanssa ja siitä mitä työnantaja tarjoaa, vai tarjoaako mitään - palkan lisäksi - on täysin mahdotonta laittaa palkkatoivetta kohdilleen. 

Kysymys kuuluukin: miksi työnantaja haluaa jo ennen kättelyä tietää palkkatoiveen - varsinkin kun kaikki kortit eivät hänen puoleltaan ole vielä pöydällä? Onko tämä opittu toimintatapa, jota rekrytoijat eivät edes kyseenalaista, vai miksi näin toimitaan?