Blogin takana

Blogin tarina alkaa vuodesta 2013, jolloin päätin heittäytyä elämän pyörteisiin ja irtisanouduin vakituisesta työpaikastani. Jätin taakseni vilkkaasti pyörivän oravanpyörän, pitkät työpäivät, kansainvälisen ja tehokkuusajattelulla varustetun työtehtävän. Otin askeleen tuntemattomaan, sillä halusin vaihtaa alaa, halusin jotain uutta.

Mietin ratkaisua pitkään, mutta mikään ei muutu jos mitään ei muuta. Niinpä irtisanouduin.

Todellisuudessa kipinä blogiin taisi syntyä jo hieman aikaisemmin.

Seurasin sivusta, kuinka yrityksen eri osastoilta irtisanottiin ihmisiä, joilla oli takanaan vuosikymmenten työura saman työnantajan palveluksessa. He olivat upeita ammattilaisia, joiden osaamista arvostettiin, mutta siitä huolimatta he joutuivat lähtemään. Moni heistä ei ollut hakenut töitä vuosikymmeniin, jos koskaan.

Muistan miettineeni, kuinka nopeasti tilanteet voivat muuttuvat elämässä ja työnhakijaksi voi päätyä, usein itse haluamattaan. Ei tarvitse tehdä mitään väärää. Joskus maailma ympärillä vain muuttuu ja sen seuraukset voivat olla kuin potku palleaan.

Kun myöhemmin lähdin itse työnhakuun, huomasin pian, että työnhakeminen oli muuttunut vuodesta 2010, vaikka oli vasta vuosi 2013.

Moni kollegani ja ystäväni joutui yt-neuvotteluiden ristiaallokkoon ja uudeksi työnhakijaksi, jopa 30 vuoden työuran jälkeen. Näistä syistä aloin kirjoittamaan työnhausta, kiillottamaan työnhaun haarniskaa ja herättelemään pölyttyneitä mielikuvia työttömistä ja työnhausta, ja siksi perustin blogin.

Vuosien varrella blogi löysi lukijansa. Kirjoituksia on luettu satojatuhansia kertoja, mikä tuntuu edelleen hieman hämmentävältä, kun mietin mistä kaikki alkoi.

Yksi erikoisimmista hetkistä osui omalle kohdallekkin. Jouduin irtisanotuksi ja

irtisanomispaketin mukana tuli materiaalia ja linkkejä uuden työpaikan hakuun ja työnhaun tueksi. Selailin aineistoa läpi ja vastaan tuli tuttu nimi.

Jopport.

Oma blogini oli listattu työnhakijoille suositeltujen lähteiden joukkoon, työnantajani toimesta! Täytyy myöntää, että hymyilin. Olinhan juuri saanut tiedon työni päättymisestä ja samalla minulle suositeltiin blogia, jota olin itse kirjoitin ja ylläpidin.

Tänään eli vuonna 2026 olen kokopäiväisesti töissä, mutta blogi elää uutta elämäänsä. Sillä haluan edelleenkin auttaa työnhakijoita ja tarjota vinkkejä työnhakuun, vaikka työnhakijan näkökulma on jo monessa muussakin yrityksessä ja kanavassa löydetty.

Työnhaun ohella rekrytointi kaipaa napakkaa ravistelua ja olemassa olevien kaavojen kyseenalaistamista. Ilman kyseenalaistamista ja keskustelua ei pysty kehittymään.