Blogin takana
Blogin tarina alkaa vuodesta 2013, jolloin päätin heittäytyä eLämän pyörteisiin ja irtisanouduin vakituisesta työpaikastani. Jätin taakseni vilkkaasti pyörivän oravanpyörän, pitkät työpäivät, kansainvälisen ja tehokkuusajattelulla varustetun työtehtävän. Otin askeleen tuntemattomaan, sillä halusin vaihtaa alaa, halusin jotain uutta.
Mietin ratkaisua pitkään, mutta mikään ei muutu jos mitään ei muuta. Niinpä irtisanouduin. Huomasin pian, että työnhakeminen oli muuttunut vuodesta 2010, vaikka oli vasta vuosi 2013.
Mietin ratkaisua pitkään, mutta mikään ei muutu jos mitään ei muuta. Niinpä irtisanouduin. Huomasin pian, että työnhakeminen oli muuttunut vuodesta 2010, vaikka oli vasta vuosi 2013.
Moni kolleegani ja ystäväni joutui yt-neuvotteluiden ristiaallokkoon ja uudeksi työnhakijaksi, jopa 30 vuoden työuran jälkeen. Näistä syistä aloin kirjoittamaan työnhausta, kiillottamaan työnhaun haarniskaa ja herättelemään pölyttyneitä mielikuvia työttömistä ja työnhausta - siksi perustin blogin.
Tänään eli vuonna 2026 olen kokopäiväisesti töissä, mutta blogi elää uutta elämäänsä. Sillä haluan edelleenkin auttaa työnhakijoita ja tarjota vinkkejä työnhakuun - vaikka työnhakijan näkökulma on jo monessa muussakin yrityksessä ja kanavassa löydetty.
Tänään eli vuonna 2026 olen kokopäiväisesti töissä, mutta blogi elää uutta elämäänsä. Sillä haluan edelleenkin auttaa työnhakijoita ja tarjota vinkkejä työnhakuun - vaikka työnhakijan näkökulma on jo monessa muussakin yrityksessä ja kanavassa löydetty.
Työnhaun ohella rekrytointi kaipaa napakkaa ravistelua ja olemassa olevien kaavojen kyseenalaistamista. Ilman kyseenalaistamista ja keskustelua, ei pysty kehittymään.
Jopportin tarkoitus on edelleen jakaa vinkkejä sekä nostaa esille ajankohtaisia aiheita työnhaun ja työelämän tiimoilta.
#SharingIScaring on blogin motto!
Tervetuloa lukijaksi!
Terveisin, Maj
