23.9.2013

Täydellinen tunti

Lenkkitossu osuu soraan ja irtoaa siitä rytmikkäästi askel toisensa jälkeen. Tuntuu kevyeltä. Ilma on selkeä, jopa harvinaisen lämmin. Pinkaisen pienen sillan ylitse ja merituuli herättää hajuaistini sillä samalla sekunnilla.Vedän happea syvään keuhkoihin. Jatkan matkaa hiekkaista tietä pitkin ja seuraan askeleiden rytmittäessä kulkuani keltaisten vaahteranlehtien leijailua soratielle. Aurinko saa vaahterat loistamaan upeissa syksyn väreissään, juoksen niiden alitse. Jatkan kohti metsänreunaa, kohti tuttua polkua. Tahti hidastuu mutaisen rinteen polulla. Voimakas kuusen tuoksu kulkee hapen mukana keuhkoihin ja herättää aistini äärimmilleen. Kuinka pidänkään metsän tuoksuista, jotka ovat parhaimmillaan näinä kosteina syksyn päivinä.

Työ eLama
Rytmitän askellukset pienten, polulla lojuvien kuusenrunkojen väleihin ja etenen verkkaisesti kohti ylämäkeä. Takareidet työskentelevät voimakkaasti, keuhkot huutavat happea, reidet alkavat painaa ja askel hidastuu hieman. Mäen päällä annan kehon levähtää, hengityksen tasaantua ja käyn kävelemään. Musiikki soi kuulokkeissa ja saa rytmillään takaisin juoksutempoon. Sik-sak -juoksua, sivuloikkia ja rentoa hölkkää, metsän siimeksessä eikä ketään näy missään.


Annan kehon viedä alamäkeen yhä kiihtyvällä tahdilla. Pidän huolen että kontrolli säilyy, mutta annan jalkojen työskennellä kiivaasti. Jännitän vatsalihakset tukemaan kroppaa alamäessä. Sipaisen lippalakin päästä oikeaan käteeni ja nautin ilmaviimasta.  Kevyt ylämäki ja tasamaastoa palautellen, auringon säteet heijastuvat pururadalle mäntyjen lomasta. Laitan lippiksen takaisin päähäni ja suuntaan kohti metsään vievää polkua.

Katse siirtyy epätasaiseen alustaan, väistelen kivet, askellan juurien väliin, kierrän lammikot, kumarrun oksat väistääkseni ja hyppään pienen puron ylitse, edeten kohti viimeistä ylämäkeä. Taivasta peittää tumma pilviverhosto, mutta sadetta ei vielä kuulu. Hiki valuu pitkin selkääni. Oikaisen rakennustyömaan ohitse uudelle soratielle. Vaihdan menevämmän kappaleen lennossa kuulokkeisiini ja lähden iloisesti alamäkeen sivuloikin, sitten kevyin askelin aina lisäten nopeutta.

Nautin juoksustani ja se ei jää huomaamatta edes talonrakentajilta, jotka ohitan. Kohta perillä. Vedän vielä raikasta ilmaa syvään keuhkoihini, hiljennän askeleet kävelyksi, nostan kädet kohti taivasta ja venytän vartaloa yhä pidemmäksi askel askeleelta. Tipautan kädet rennosti alas, käännyn tienhaarasta oikealle ja palautan vauhdin kävelyksi.

Nautin kehon tuntemuksista, ilman raikkaasta tuoksusta ja suuntaan rennosti kävellen kohti kotia. Mielestä on pyyhkiytynyt kaikki turhat ajatukset sekä mietteet työn löytämisestä. Kuten sananlaskukin sanoo "kun mieli on väsynyt, rasita ruumista - kun ruumis on väsynyt, rasita mieltä". Toimiva resepti.

3 kommenttia:

  1. Juoksin lenkin mukanasi. Virtuaalisesti.
    Tuo lopun sananlasku on tuttu ja monta kertaa olen sen oikeaksi havainnut;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva juttu ja kiitos kun jätit pienen viestin jälkeesi!

      Poista
  2. Olin eilen illalla lenkillä, ja se tuntui tältä, oli hieno ja lennokas fiilis. Lenkin jälkeen totesin, että olipas mahtava lenkki.. T. Puusti

    VastaaPoista

Mitä ajatuksia teksti herätti? Haluatko tarjota vinkkejä tai muuten antaa palautetta?