25.4.2014

Nouseva trendi rekryissä?

Skyhoodin toteuttama kansallinen Rekrytointitutkimus julkaistiin maaliskuussa. Se kohdennettiin suomalaisten yritysten rekrytoinnista ja HR-asioista vastaaville ja sen tavoitteena oli selvittää rekrytoinnin nykytila ja trendit.

Verraten viimevuotiseen tutkimukseen ja näin työnhakijan näkökulmasta mielenkiintoista oli, että hakijan persoonallisuus nousee esiin läpi tutkimuksen.

Hakijan persoonallisuus


Kandidaattiin liittyvistä tiedoista rekrytointipäätöksen kannalta kolmanneksi tärkeimmäksi nimettiin persoonallisuuden sopiminen tiimiin. Motivaatio ja aikaisempi työkokemus kiilasivat sen edelle. Neljäntenä tuli luonteenpiirteisiin liittyvät vahvuudet.


Kandidaatin valintaan vaikuttavia ominaisuuksia

Lisäksi yksi persoonallisuuteen kohdistuva kysymys tutkimuksessa oli siitä, että kuinka moni haastatelluista sopii persoonallisuuspiirteidensä puolesta tiimiin? Vastaukset jakautuivat fifty-sixty.

Persoonallisuus-teema jatkuu, sillä seuraavien väittämien kohdalla se näyttää saaneen eniten painoa "täysin samaa mieltä ryhmässä". 

Väittämät / Kansallinen Rekrytutkimus 2014 by Skyhood

Persoonallisuudella näyttää olevan suurempi merkitys kuin ennen. Onko persoonallisuus nyt se seuraava "Big Thing", jota rekrytoijat hypettävät? Mene ja tiedä, mutta ainakin teema tuntuu toistuvan, jopa kyselyn loppuosan kommentteihin asti.

Olettamuksia


Tutkimuksen kommenttiosioon oli kerätty HR-ammattilaisten mietteitä ja tässä niistä ehkä mielenkiintoisin:

 "edelleen ongelmana on se kuinka tavoitetaan 
ne parhaat työntekijät, jotka 
ovat passiivisia työnhakijoita. 
Eli miten näihin saataisiin yhteys - he, 
kun eivät lue työpaikkailmoituksia"

Passiivisiin työnhakijoihin luetaan yleensä työelämässä olevat, jotka eivät aktiivisesti hae uutta työpaikkaa. Kommentoijan mukaan parhaat työntekijät ovat passiivisia työnhakijoita. Hämmentävä olettamus.

Tosin, olen itse olettanut työelämässä olevien olevan ylityöllistettyjä ja loppuun palaneita, sillä tehostaminen puristaa työelämään jällelle jääneiltä mehut.
Hmmm...ehkä me molemmat olemme väärässä?

Mitä jos...


..työttömissäkin on heitä, jotka osuivat irtisanomisaaltoon ja tarttuivat tukipakettiin? Ehkä jopa niitä parhaita, jotka ovat vuosia opiskelleet työn ohessa ja nyt kaipasivat taukoa työelämästä. Tai heitä, jotka halusivat hitsarina, tuotantotyöläisinä, tehdä tunnollisesti ja hyvin työtään, mutta yrityksen kulujen karsiminen osui heidän nilkkaansa. Tai heitä, jotka tarkoituksella välttelevät palkkatyötä, syystä tai toisesta.

Toisaalta voiko työelämässä olla henkilöitä, jotka katsovat juutupea päivät pitkät. Ehkä siellä on heitä, jotka kaikissa palavereissa näpräävät älypuhelimiaan, keskittyen sosiaalisen median statuspäivityksiin. Ehkä siellä on heitä, jotka ovat lopun uupuneita, kun tunnollisina yrittävät selviytyä päivittäisistä tehtävistään. Ehkä siellä on sekä niitä parhaita, että niitä lusmuja?

Olisi upeaa jos pystyisimme pysähtymään miettimään olettamuksiamme. Sillä mitään ei pidä olettaa, ei varsinkaan jos hakee parasta. Meitä on monenlaisia, molemmissa ryhmissä. 

Yours truly, 
Työnhakija

Skyhoodin tutkimus on ladattavissa täältä.

16.4.2014

Akateeminen duunari

Kesä ja kärpäset – pian taas täällä koleista huhtikuun aamuista huolimatta! Yhtä varmasti lähestyy myös akateemisen pätkätyöläisen vuosikellon nollapiste – määräaikaisen työsuhteen päättymispäivä. Niitä kesäisiä päiviä on nähty muutamia viimeisen kahdeksan vuoden aikana, luonnollisesti usean eri työnantajan palveluksessa. Samallehan se ei kai olisi laillistakaan. On hienoa olla korkeasti koulutettu!

Tämän vuoden nollapistettä olen ennakoinut - nöyrästi nykyisen työnantajan viime tippaan jäävää seuraavaa ehkä-työtarjousta tuskan hiessä odotellessa – hankkimalla itselleni kesätyön. Kesätyön teollisuuden palveluksesta. Duunarina. Työläisenä.

Hakemusta jättäessä ilmaisin ovelasti, että saatan olla kiinnostunut myös jatkosta kesän jälkeen, mikäli Teollisuusyrityksellä  on siihen tarvetta. Se tepsi. Toimivat nimittäin harvinaisella toimialalla, jossa töitä piisaa ja jossa väkikin kyllä vaihtuu. Listoilla on kai vakiporukan lisäksi runsaasti kaltaisiani ”asiantuntijoita”, jotka paikkaavat niukkaa tai olematonta elantoaan tekemällä välillä oikeita töitä.

Hups! Nyt se lipsahti. Oikeita töitä.

Kun kuulin päässeeni kesätyöhön, kohtaisin merkillisen ongelman. Miten kerron nykyisessä työpaikassani tulevaisuuden suunnitelmistani lopareiden jälkeen? - ”Aloitan sitten Duunarina ensi keskiviikkona”.  No miksei – lyhyesti ja ytimekkäästi.

Paha kyllä työkaverit järjestään tuntuivat järkyttyvän. Syytä en tiedä. Monikaan heistä ei nimittäin pärjäisi kyseisessä Duunissa – enkä usko heidän järkytyksensä varsinaisesti johtuvan suunnattomasta kunnioituksesta hankkimaani uutta ammattitaitoa kohtaan. 

Sitten aloitin työt – ja entäs ne uudet työkaverit? - ”Missäs olet aiemmin ollu hommissa?” ”..öh..tuota…” Hävetti. Kierrellyn totuuden kerrottuani seurasikin sitten paljonpuhuva hiljaisuus.

Siis mitä? Miksi ihmeessä häpeän tunnustaa Teollisuusalan Duunareille että olen oikeasti Akateeminen Ihminen? Mitä pahaa siinä on? Se, että Duunarit ja Akateemiset ovat eri sakkia, jotka olisi hyvä pitää omilla tonteillaan. 

Molempia tarvitaan, kyllä kyllä, mutta mieluummin niin, etteivät tiedä toisistaan. Paperinpyörittely on turhaa ja maailma on konsulttivitsejä pullollaan. Ja siivoojan kanssahan ei voi juurikaan keskustella muusta kuin säästä. 

Voi meitä! Työpaikat katoavat asiantuntijoiden alta samaan aikaan kun joillain duunarialoilla ammattimiehet ja -naiset ovat vaarassa loppua. Tulevaisuudessa tarvitaan nähdäkseni ihan oikeasti sitä hakuilmoituksissa usein vaadittua JOUSTOA, jotta tekijöitä voidaan tarpeen mukaan siirtää sinne missä työtä oikeasti on. 

Loppujenlopuksihan kyse on Työstä, eikö niin. Erilaisista töistä. Kaikki me emme koskaan tule pystymään kaikkeen, eikä tarvitsekaan. Voidaan kai silti arvostaa toisiamme. Ja itseämme!

Jos minä nyt pystyn työskentelemään akateemisuudestani huolimatta tässä Duunissa koko kesän niin lupaan tehdä sen selittelemättä turhia. Olen töissä. Piste. Kestäkää se. 

Mutta kuinka avaan tämän työkokemuksen LinkedInissä…?? Aijai, miltä se sielläkin sitten näyttäisi…

1.4.2014

Työnhaku on tekniikkalaji

Työnhaun tiimellyksessä olen oppinut, että työnhaku on pahimmillaan tekniikkalaji. Olen usein miettinyt rekrytointien esikarsintavaiheen kriteereitä. Luettuani amerikkalaisen artikkelin rekrytoinnissa käytettävistä apuohjelmista, ymmärsin menneeni metsään ja pahasti!

Artikkelin mukaan monet suuryritykset käyttävät jotakin markkinoilla olevista ATS-ohjelmista (applicant tracking system).

Ohjelma skannaa hakemuksestasi "asiayhteyksien avainsanat" (contextual key words) sekä avainlauseet ja matemaattisesti pisteyttää niiden relevanttiuden peilaten niitä tehtävänkuvaan.

Parhaimmat pisteet saaneet hakemukset menevät jatkokäsittelyyn rekrytoijalle, vasta koneellisen esikarsinnan jälkeen.

Miten parannat mahdollisuuksiasi läpäistä esikarsinta? Alla viisi vinkkiä.

1) Yksinkertainen asettelu


ATS-ohjelmat suosivat yksinkertaisuutta. Logot, kuvat, symbolit joutavat roskakoriin. Käytä ns. yleisimpiä fontteja kuten Arial, Courier tai Times New Roman - ATS ei osaa tulkita erikoisfontteja ja saattaa napauttaa hakemuksesi jatkosta jo pelkästään siitä syystä.

Englanninkielisissä hakemuksissa suositeltiin käyttämään yleisimmin käytössä olevia otsikointeja, kuten Qualifications, Professional Experience, Education, Skills.

2) Avainsanat


Sisällytä työilmoituksessa olevia työnkuvauksen avainsanoja ja verbejä suoraan omaan hakemukseesi. Nämä avainsanat ovat todennäköisesti niitä, jotka rekrytoija on ohjelmoinut ATS:n löytämään hakemusmassasta.

Käytä sekä aukikirjoitettua termiä että sen lyhennystä, esim. "Diplomi -insinööri (DI)", varmistaaksesi ATS:n haaviin jäämisen.

Termistöillä kikkailu eli eri avainsanojen rimpsuttaminen hakemukseesi ei sekään tule toimimaan, sillä järjestelmä osaa tunnistaa termikikkailun.

3) Tiivistelmä


Lisää hakemukseesi kuuden lauseen tiivistelmä, jossa esittelet avointa tehtävää tukevan pätevyytesi ja tärkeimmät saavutuksesi. Mieti, miten sujautat lauseisiin mahdollisimman monta avainsanaa, jotta hakemuksesi nousisi hakutulosten kärkeen ja päätyisi rekrytoijan käsiin.

4) Oikeinkirjoitus


Kirjoitusvirhe voi auttamatta tiputtaa hakemuksesi jatkosta, sillä kone eli ATS-ohjelma ei ymmärrä väärinkirjoitettuja sanoja.

5) Tiedostomuoto


Lähetä hakemuksesi ennemmin word doc tai rich text formaatissa kuin PDF:nä. Vaikka ATS-sovellukset työstävät yhä paremmin myös pdf-tiedostoja, niin wordi on edelleenkin paras tiedostomuoto.

My five cents...

Toivottavasti yllä olevat viisi  vinkkiä tuli tarpeeseen ja pystyt tuunaamaan hakemuksesi vastaamaan koneellisen esikäsittelyn haasteisiin!

Olen itse aiemmin pyrkinyt välttämään hakemuksessani täsmälleen samoja termejä kuin ilmoituksessa, jotten vaikuttaisi papukaijalta. Kuinka vähän tiesinkään!

Jäin kuitenkin miettimään asiaa käytännön tasolta. Monet työelämän vanhat termistöt on korvattu uudemmilla. Yhtenä esimerkkinä entinen Sponsorship Manager-titteli, joka on korvattu tänä päivänä muodikkaammin Partnership-alkuiseksi.

Kysymys kuuluukin, pitäisikö vanhat termit - ei tittelit - CV:ssä päivittää vastaamaan nykypäivän käytäntöjä? Vai jättää ne ennalleen ja keskittyä niihin uusiin termeihin tiivistelmäosiossa?