11.1.2015

Äitiyden ei tulisi vaikuttaa työntekijän arvoon

Kuvittele työnhakija, jonka viimeisin työkokemus on ollut koordinaatio- ja esimiestehtävästä. Hän on kehittänyt organisaatiotaitojaan, erinomaisen stressinsietokyvyn ja suoriutunut menestyneesti muuttuvista tilanteista. Hyvät tiimityöskentely- ja kommunikointitaidot olivat oleellinen osa tehtävää.

Työnhakija myös otti oma-aloitteisesti vastuuta tehtävistä. Työskentely tapahtui suomen ja englannin kielillä, joten näiden kielten hyvä osaaminen oli ehdoton edellytys. Lisäksi tehtävään kuului verkostoitumista erilaisten asiantuntijatahojen kanssa. Palkkaisitko tämän työnhakijan? Jos vastauksesi on kyllä, niin onnittelut; olet juuri palkannut kotiäidin!

Vastaani on tullut erilaisia kirjoituksia, joissa työnhakijoita neuvotaan pitämään äitiys huomaamattomana osana ansioluetteloa ja hakemusta. Väheneekö työntekijän arvoa jollakin lailla, jos hänellä on lapsi tai lapsia? Kenties, mielipiteitä tähän on monia.

Tilastollisesti työikäisten äitien osuus työvoiman ulkopuolella olevasta väestöstä on lisääntynyt 2000-luvulla ja on tällä hetkellä noin 20 prosentin luokkaa. Ikäluokittain enemmistöön lukeutuvat 25–34-vuotiaat äidit.

Äitiys tai sen mukanaan tuovat ”haasteet” ovat harvemmin olleet listan kärjessä nykypäivän kilpailuyhteiskunnan työelämää ympyröivien monialaisen osaamisen sekä hektisyys- ja joustavuus käsitteiden joukossa. Sen sijaan otsikoissa näkyy uutisia työkykyisten ja työhaluisten naisten syrjäytymisestä työelämästä, koska heitä seuraa työnantajien pelätty leima: äitiys. 

Äitiys ja työnhaku ovat minulle hyvinkin tuttuja aiheita. Kun tulin raskaaksi vuonna 2013, työskentelin määräaikaisessa työsuhteessa tutkimusalalla ja viimeistelin pro gradu -tutkielmaani. Määräaikaisuus loppui päivää ennen äitiyslomani alkua ja valmistumiseni valtiotieteiden maisteriksi tapahtui 19 päivää tyttäreni syntymän jälkeen.

Omaa koulutustani vastaavaa työkokemusta minulla on kaiken kaikkiaan noin puolitoista vuotta. Tämän lisäksi ansioluetteloni koostuu erilaisista asiakaspalvelu-, koordinaattori- ja korkeakouluharjoittelutehtävistä. Olen korkeakoulutettu, kahta äidinkieltä puhuva, kansainvälistä kokemusta omaava, aktiivinen ja motivoitunut henkilö. Nämä eivät muutu, vaikka minulla onkin tytär!

Olisiko aika meidän kotiäitien ottaa askel kohti omaa tasa-arvoamme työelämässä ja rohkeasti tuoda äitiytemme sekä sen mukana opitut uudet taidot esiin työtä hakiessamme? Minä ainakin omalta osaltani olen rehellisesti puhunut äitiydestäni työnhaussa. Tämä ei tule jatkossakaan muuttumaan. En voisi kuvitellakaan työskenteleväni jossakin, jossa joutuisin jollakin tasolla piilottelemaan tyttäreni olemassaoloa. Tyttäreni on minulle tärkeä ja sattumoisin myös hyvin pysyvä osa elämääni. Koen olevani motivoitunut työntekijä jo senkin vuoksi, että haluan tarjota tyttärelleni parasta.  En koe äitiyttäni haittana, eikä osaamiseni, työmotivaationi tai urakehitykseni alene äitiyteni johdosta.

Kannustan täten kaikkia äitejä tuomaan äitiyden esiin kehittävänä ja kasvattavana kokemuksena työnhaussa. Vain me itse voimme muuttaa äitiyden ympärillä vallitsevia käsityksiä. Positiivisella ja omaan arvoon luottavalla asenteella pääsee pitkälle – jopa äitinä!

Miia Lindell – @MiiaLindell 
lindellmiia.wordpress.com