Äitiyden ei tulisi vaikuttaa työntekijän arvoon
Kuvittele työnhakija, jonka viimeisin työkokemus on ollut koordinaatio- ja esimiestehtävästä. Hän on kehittänyt organisaatiotaitojaan, erinomaisen stressinsietokyvyn ja suoriutunut menestyneesti muuttuvista tilanteista. Hyvät tiimityöskentely- ja kommunikointitaidot olivat oleellinen osa tehtävää.
Työnhakija myös otti oma-aloitteisesti vastuuta tehtävistä. Työskentely tapahtui suomen ja englannin kielillä, joten näiden kielten hyvä osaaminen oli ehdoton edellytys. Lisäksi tehtävään kuului verkostoitumista erilaisten asiantuntijatahojen kanssa. Palkkaisitko tämän työnhakijan? Jos vastauksesi on kyllä, niin onnittelut; olet juuri palkannut kotiäidin!
Vastaani on tullut erilaisia kirjoituksia, joissa työnhakijoita neuvotaan pitämään äitiys huomaamattomana osana ansioluetteloa ja hakemusta. Väheneekö työntekijän arvoa jollakin lailla, jos hänellä on lapsi tai lapsia? Kenties, mielipiteitä tähän on monia.
Tilastollisesti työikäisten äitien osuus työvoiman ulkopuolella olevasta väestöstä on lisääntynyt 2000-luvulla ja on tällä hetkellä noin 20 prosentin luokkaa. Ikäluokittain enemmistöön lukeutuvat 25–34-vuotiaat äidit.
Äitiys tai sen mukanaan tuovat ”haasteet” ovat harvemmin olleet listan kärjessä nykypäivän kilpailuyhteiskunnan työelämää ympyröivien monialaisen osaamisen sekä hektisyys- ja joustavuus käsitteiden joukossa. Sen sijaan otsikoissa näkyy uutisia työkykyisten ja työhaluisten naisten syrjäytymisestä työelämästä, koska heitä seuraa työnantajien pelätty leima: äitiys.
Äitiys ja työnhaku ovat minulle hyvinkin tuttuja aiheita. Kun tulin raskaaksi vuonna 2013, työskentelin määräaikaisessa työsuhteessa tutkimusalalla ja viimeistelin pro gradu -tutkielmaani. Määräaikaisuus loppui päivää ennen äitiyslomani alkua ja valmistumiseni valtiotieteiden maisteriksi tapahtui 19 päivää tyttäreni syntymän jälkeen.
Omaa koulutustani vastaavaa työkokemusta minulla on kaiken kaikkiaan noin puolitoista vuotta. Tämän lisäksi ansioluetteloni koostuu erilaisista asiakaspalvelu-, koordinaattori- ja korkeakouluharjoittelutehtävistä. Olen korkeakoulutettu, kahta äidinkieltä puhuva, kansainvälistä kokemusta omaava, aktiivinen ja motivoitunut henkilö. Nämä eivät muutu, vaikka minulla onkin tytär!
Olisiko aika meidän kotiäitien ottaa askel kohti omaa tasa-arvoamme työelämässä ja rohkeasti tuoda äitiytemme sekä sen mukana opitut uudet taidot esiin työtä hakiessamme? Minä ainakin omalta osaltani olen rehellisesti puhunut äitiydestäni työnhaussa. Tämä ei tule jatkossakaan muuttumaan. En voisi kuvitellakaan työskenteleväni jossakin, jossa joutuisin jollakin tasolla piilottelemaan tyttäreni olemassaoloa. Tyttäreni on minulle tärkeä ja sattumoisin myös hyvin pysyvä osa elämääni. Koen olevani motivoitunut työntekijä jo senkin vuoksi, että haluan tarjota tyttärelleni parasta. En koe äitiyttäni haittana, eikä osaamiseni, työmotivaationi tai urakehitykseni alene äitiyteni johdosta.
Kannustan täten kaikkia äitejä tuomaan äitiyden esiin kehittävänä ja kasvattavana kokemuksena työnhaussa. Vain me itse voimme muuttaa äitiyden ympärillä vallitsevia käsityksiä. Positiivisella ja omaan arvoon luottavalla asenteella pääsee pitkälle – jopa äitinä!
Miia Lindell – @MiiaLindell
lindellmiia.wordpress.com
Työnhakija myös otti oma-aloitteisesti vastuuta tehtävistä. Työskentely tapahtui suomen ja englannin kielillä, joten näiden kielten hyvä osaaminen oli ehdoton edellytys. Lisäksi tehtävään kuului verkostoitumista erilaisten asiantuntijatahojen kanssa. Palkkaisitko tämän työnhakijan? Jos vastauksesi on kyllä, niin onnittelut; olet juuri palkannut kotiäidin!
Vastaani on tullut erilaisia kirjoituksia, joissa työnhakijoita neuvotaan pitämään äitiys huomaamattomana osana ansioluetteloa ja hakemusta. Väheneekö työntekijän arvoa jollakin lailla, jos hänellä on lapsi tai lapsia? Kenties, mielipiteitä tähän on monia.
Tilastollisesti työikäisten äitien osuus työvoiman ulkopuolella olevasta väestöstä on lisääntynyt 2000-luvulla ja on tällä hetkellä noin 20 prosentin luokkaa. Ikäluokittain enemmistöön lukeutuvat 25–34-vuotiaat äidit.
Äitiys tai sen mukanaan tuovat ”haasteet” ovat harvemmin olleet listan kärjessä nykypäivän kilpailuyhteiskunnan työelämää ympyröivien monialaisen osaamisen sekä hektisyys- ja joustavuus käsitteiden joukossa. Sen sijaan otsikoissa näkyy uutisia työkykyisten ja työhaluisten naisten syrjäytymisestä työelämästä, koska heitä seuraa työnantajien pelätty leima: äitiys.
Äitiys ja työnhaku ovat minulle hyvinkin tuttuja aiheita. Kun tulin raskaaksi vuonna 2013, työskentelin määräaikaisessa työsuhteessa tutkimusalalla ja viimeistelin pro gradu -tutkielmaani. Määräaikaisuus loppui päivää ennen äitiyslomani alkua ja valmistumiseni valtiotieteiden maisteriksi tapahtui 19 päivää tyttäreni syntymän jälkeen.
Omaa koulutustani vastaavaa työkokemusta minulla on kaiken kaikkiaan noin puolitoista vuotta. Tämän lisäksi ansioluetteloni koostuu erilaisista asiakaspalvelu-, koordinaattori- ja korkeakouluharjoittelutehtävistä. Olen korkeakoulutettu, kahta äidinkieltä puhuva, kansainvälistä kokemusta omaava, aktiivinen ja motivoitunut henkilö. Nämä eivät muutu, vaikka minulla onkin tytär!
Olisiko aika meidän kotiäitien ottaa askel kohti omaa tasa-arvoamme työelämässä ja rohkeasti tuoda äitiytemme sekä sen mukana opitut uudet taidot esiin työtä hakiessamme? Minä ainakin omalta osaltani olen rehellisesti puhunut äitiydestäni työnhaussa. Tämä ei tule jatkossakaan muuttumaan. En voisi kuvitellakaan työskenteleväni jossakin, jossa joutuisin jollakin tasolla piilottelemaan tyttäreni olemassaoloa. Tyttäreni on minulle tärkeä ja sattumoisin myös hyvin pysyvä osa elämääni. Koen olevani motivoitunut työntekijä jo senkin vuoksi, että haluan tarjota tyttärelleni parasta. En koe äitiyttäni haittana, eikä osaamiseni, työmotivaationi tai urakehitykseni alene äitiyteni johdosta.
Miia Lindell – @MiiaLindell
lindellmiia.wordpress.com
Vanhemmuus on hieno asia, arvo ja yhteiskunnallisestikin merkittävä asia. Se tietää tulevia insinöörejä, opettajia ja sitä kautta tulevia Supercellejä ja Rovioita. Vanhemmuus kasvattaa myös vanhemmille vastuunkantoa, sitoutumista ja ajattelua jossa jokin on aidosti tärkeämpää kuin mitä itse on. Miksi yritykset eivät sitten koe asiaa näin hienona ja miksi tuore äiti kokee hyljeksintää työnantajien suunnalta?
VastaaPoistaVastaus löytyy minkä tahansa liiketaloutta opettavan oppilaitoksen ensimmäisen luennon ensimmäisistä asioista: ”yrityksen ainoa tehtävä on tuottaa mahdollisimman paljon voittoa osakkeenomistajilleen”.
Koska tuo lause on koko yritysmaailman syvin olemus, se ohittaa tai tulee ensin ennen mitään muuta arvoa, kuten esimerkiksi yhteiskunnallinen kehitys ja tulevat Supercellit. Yritys voi toki toimia hyvinkin yhteiskuntavastuullisesti, kannattaa monia eettisiä arvoja, mutta rikkomalla tuota tärkeintä sääntöä, se toimii itseään vastaan. Ja on tunnetusti paljon helpompaa kannattaa korkeaa moraalia ja etiikkaa kassa täynnä euroja, kuin mahdollisen konkurssiuhan kynnyksellä. On näin ollen järkevämpää antaa suoraan euroja uudelle lastensairaalalle, kuin palkata huonommin tuottava työntekijä ja tehdä näin heikompi tulos.
Koska yritys näkee kaiken ”eurosilmälasiensa” läpi, se katsoo potentiaalista työnhakijaakin niin yhtälailla. Tuoreessa äidissä se näkee mm. korvatulehduksia, nuhakuumeita ja kellontarkkaa tarhasta hakemista iltapäivisin. Kuin kirsikkana kakun päällä työnantaja näkee myös muutamassa vuodessa osin jo vanhentuneen ammattitaidon, niin monen ohjelmiston kuin työskentelytavankin osalta.
Työnhaku on pelaamista markkinatalouden kysynnän ja tarjonnan kentällä. Miksi työnantaja ottaisi markkinointikoordinaattoriksi tuoreen äidin noine mahdollisine ongelmineen, kun hän saa samalla osaamisella varustetun hakijan saman tien ilman äitiyden tuomaa ”rasitetta”? Toista on varmasti äidillä, joka osaa koodata javalla mobiilipelejä. Vaihtoehtoja kun ei ole, kuin että minä tai ei ketään.
Miten asianlaitaa olisi sitten mahdollista muuttaa? Äidit eivät edes yhdessä rintamassa kykene murtamaan tuota liiketalouden perussääntöä. Äidit myös itse yrittäjänä sitä yleensä noudattavat, sillä hekin haluavat parasta lapselleen (=parasta liikevoittoa yritykseltä). Asiaan olisi löydettävä ratkaisu yhteiskunnalta, koska yhteiskunnan etuhan lasten syntyminen kuitenkin on. Yritysten ”rasitetta” tuoreiden äitien rekrytoimisesta olisi kevennettävä ja esimerkiksi korvattava jokin pieni osuus yrityksen maksamasta palkasta yhteiskunnallisena palkkatukena. Tällaista tukemista kannatan jo kun työntekijä jää äitiyslomalle. Silloin myös nuoria lapsettomia naisia uskallettaisiin rekrytoida.
Kiitos kommentistasi, todella hyviä pointteja nostit esiin. Näinhän se on, että ratkaisu tähän ongelmaan tulisi löytää yhteiskunnalta. Tosin muutos ei mielestäni synny ilman yhteiskunnan jäseniä ja heidän aloitettaan. Henkilökohtaisesti siis näen asian niin, että meidän äitien itse on nostettava asia esille ennen, kuin suurempi yhteiskunnallinen muutos voi tapahtua.
PoistaTodella hieno kirjoitus "Äitiyden ei pitäisi vaikuttaa työntekijän arvoon". Allekirjoitan täisin tuon kirjoituksen. Äitiys lisää organisointitaitoja sekä tehokkuutta suoriutua työstä. Äidit ovat luovia ja motivoituneita ihan siinä missä lapsettomatkin tai miehet, mikäli ovat sitä jo ennestään ennen tuloaan äidiksi/vanhemmaksi. Äitiys ei muuta tapaa työskennellä tai motivaatiota edetä uralla. Päin vastoin pieni breikki työstä saa motivoituneen ja nälkäisen ihmisen halun menestyä ja tehdä työnsä hyvin entistä kovemmin.
VastaaPoistaTässä aiheena oli nyt äitiys ja työnhaku, mutta kommentoin nyt hieman yllä anonyymin 11. tammikuuta 2015 kirjoittamaa tekstiä. En tiedä osunko kuinka oikeaan, mutta menisin veikkaamaan, että kirjoittaja on mies ja lapseton tai mies, joka ei osallistu lasten hoitoon tai mies, jolla on lapsia, eikä ole aikanaan osallistunut lasten hoitoon. Näin veikkaan, koska tekstissä viitataan painokkaasti nuhakuumeisiin sekä kellontarkkaan tarhasta hakemisiin, äidin ongelmana. Miksi aina oletetaan, että nuo edellä mainitut tehtävät ovat yksin äidin vastuulla? Miksi siis tuoreen äidin palkkaus olisi yhtään suurempi riski, kuin tuoreen isän palkkaaminen? Jos näin ajatellaan, että vanhemmaksi tulo on työnantajalle jotenkin riski, niin potentiaalisten työntekijöiden joukko lienee kaventuu reilusti, koska vanhemmaksi voi tulla nykypäivänä yhä iäkkäämpänä.
Kannustaisin työnantajia palkkaamaan ehdottomasti tuoreita äitejä, mikäli CV on hyvä ja hakija on hakuprosessin perusteella tehtävään paras. Ei äitiys ole rajoite vaan rikkaus, josta hyötyy niin työantaja kuin yhteiskuntakin. Olen itse kolmen lapsen äiti ja olen valtavan motivoitunut työssäni ja halukas kehittymään urallani jatkuvasti. Näin oli ennen äidiksi tuloa ja näin on edelleenkin. Lapsemme ovat sairastaneet äärettömän vähän ja sen vähänkin mitä lapset ovat olleet hoidosta kotihoidossa sairautensa vuoksi olemme jakaneet yhdessä mieheni kanssa. Tällöinkin molemmilla on ollut mahdollista ottaa kannettava työstä mukaan ja tehdä työtä täysipainotteisesti kotoa. Olenpa jopa havainnut, että perheemme terveellisten elämäntapojen myötä olen/olemme vähemmän poissa työstä, kuin kollegani,/kollegamme joilla ei ole lapsia. Mitä lasten tarhasta hakuun tulee, jaamme mieheni kanssa myös tämän tehtävän. Mikäli työ vaatii venymistä jommasta kummasta päästä aamusta taikka illasta sekin on järjestettävissä ihan niin kuin molempien matkatyö. Kaikki on organisoitavissa. Myös miespuoliset työtoverini poistuvat välillä viideksi hakemaan lastansa tarhasta.
Äitiys ja vanhemmuus on rikkaus. Ei tehdä tästä mitään sukupuoli kysymystä vaan otetaan vanhemmuus voimavarana. Ainakin itse koen vanhemmuuden tuovat elämään sellaista iloa mikä kantaa työssä ja työn tuovan sellaista iloa, joka kannattelee vanhemmuudessa. Molemmat täydentävät toisiaan, eivätkä suinkaan ole toisensa poissulkevia.
Muistan hyvin kuinka vuosia sitten jännitin työnhakua tuoreena äitinä, mutta loppujen lopuksi aivan turhaan. Asenne ja osaaminen ovat tärkeimpiä tässäkin asiassa niin itselle kuin työantajallekin.
Tsemppiä kaikille tuoreille äideille työnhakuun!
Suuri kiitos kommentistasi!
PoistaEhdottomasti samaistun kanssasi siihen, että lapset ovat suuri rikkaus. Se on minunkin mielestäni järjestelykysymys kuinka hoidetaan lapsen sairastelut ja tarhasta haut. Nehän tietty menee 50-50, koska ovathan laoset kuitenkin yhteisiä eli minksi se olisi ainoastaan äidin vastuulla, kuten kirjoititkin. Onneksi nykypäivänä on mahdollisuus tehdä paljon töitä etänä ja vanhempana sitä on oppinut tekemään montaa asiaa kerralla. Oma asenne on myös minunkin mielestäni se kaikista tärkein lähtökohta tämän asian kanssa ja tietty se oman osaamisen arvostaminen.
Ruotsissa on äitiyskyselyt työhaastattelussa menneet arvionteihin, josko työnhakija osaa karjaista, että "tämä kuuluu yksityiselämään" oikealla tavalla.
VastaaPoistaVastaus että äitiys on kahden kauppa, eikä työantajan korvapuusti ei toimi.
Vastakysymys - kysyttekö myös mieshakijoilta, milloin he suunnittelevat perhettä on taas näsäviisastelua. Miehille sallitaan, mutta naisille ei.
Raskaana olevat erotetaan, anteeksi korvaataan uusilla ja lainsäädäntö ei toimi. Tietääkseni yksikään mies ei ole menettänyt työpaikkaansa isyysloman vuoksi.
Ruotsissa on työmarkkinoilla menossa iso back-slash niin työoloissa,-sopimuksissa kuin työpaikkojen yhteishengessä ja henkilökuntavuokraamot kasvavat entisestään.
Miesten on oltava edistystyössä mukana, siis isoisät, isät, veljet ja elämänkumppanit, työelämän ja politiikan kaikilla tasoilla me naiset emme riitä yksinämme. Ikävä kyllä.