Työnhaun, rekrytoinnin ja työelämän mysteereitä käsittelevä blogi, työnhakijan näkökulmasta.

Yrittäjyyteen tulisi kannustaa, ei rangaista!

Jaan kirjoituksen, jonka bongasin Facebookista ja joka oli julkaistu julkisena. Tässä kertomuksessa kulminoituu varsin karvaalla tavalla se riski, jonka työtön työnhakija ottaa yrittäessään luoda itsellensä työpaikkaa.


"Huhtikuun lopulla sain koulutustani vastaavan työpaikan, ja ainoa ehto työlle oli, että perustan toiminimen. Ajattelin sen olevan helppo nakki ja ryhdyin tuumasta toimeen. Ensin piti soittaa TE-toimistoon ja kysellä miten hommat tulee hoitaa, koska olin heidän kirjoillaan työttömänä työnhakijana.

”Työkkäristä” kerrottiin, että mun kannattaa ottaa yhteyttä seutuni yrityspalvelupisteeseen. Yrityspalvelupisteet tarjoaa palveluita yritystoiminnan aloittamiseen liittyen ja opastaa kaikenlaisissa yrittämiseen liittyvissä asioissa. Kuulosti hyvältä, joten varasin ajan asiantuntijalle.

Oli tiedossa, että terveydenhuollon ammattilaisia koskee monenlaiset säädökset, joten mulla oli melkonen pino kysymyksiä mukana. Olin pari tuntia juttelemassa ja sain lupakysymyksiini vastaukseksi, että mun kannattaa soitella ”Aluehallintovirastoon ja jonnekin”. Asiantuntijatason vastaus, olin mielissäni.

Olin jo lähdössä, kun asiantuntija vielä vinkkas, että mun kannattaa koittaa hakea starttirahaa. Istuin takas penkille ja asiantuntija kertoi miten starttirahaa anotaan. Se piti anoa ennen kuin toiminimen perustamisilmoitus jätetään. Oke. Soitin TE-toimiston starttiraha-asiantuntijalle, joka oli koko alueeni TE-toimiston johtaja. Muutaman ympäripyöreän vastauksen jälkeen kysyin, että kannattaako mun nyt anoa starttia vai ei, että en halua tehdä turhaa työtä.

Johtaja kertoi, että ”Määrärahat on nyt loppu, mutta voithan sä laittaa hakemuksen, jos haluut.” Hetkinen, elettiin huhtikuuta ja määrärahat oli loppu? Lämpenin siinä hetkellisesti, koska tuntu niin hullulta, että jo huhtikuussa on rahat finaalissa ja loppuvuonna kenelläkään ei ole mahdollisuuksia saada starttirahaa.

Johtaja totesi, että ”Hulluahan tämä onkin. Minä kyllä yritän saada lisää määrärahoja, mutta tällä hetkellä meillä on vain ns. korvamerkittyä rahaa, ja sitäkin todella vähän.” Siis...korvamerkittyä? Eli siis vain tietyille aloille ja tietyille ihmisille? ”Kyllä, juuri näin. Ei tämä ole kyllä yhtään kiva tilanne.” Ei voinu ku nauraa. Noh, se saatiin pois laskuista.

Toiminimen perustamisilmoitus laitettiin postiin ja PRH:n (Patentti- ja rekisterihallitus) kaupparekisterimaksu maksettiin. Päivämäärä oli 4.5.2015. Seuraava askel oli soitto Aluehallintovirastoon. Sieltä kerrottiin, että jos minut on merkitty Valviran (Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto) Terhikki-palveluun (Terveydenhuollon ammattihenkilöiden keskusrekisteri), niin voin aloittaa liiketoimintani heidän puolestaan heti kun muut yrittämiseen liittyvät asiat ovat kunnossa. Hyvä, starttiraha ja Aluehallintovirasto oli nyt selvitetty.

Seuraavaksi ilmoitin TE-toimistoon, että toiminimen perustamisilmoitus on nyt lähetetty, ja kysyin, että miten seuraavaksi tulee edetä. Työnhaku kuulemma voitiin jättää vielä voimaan, jotta saisin vielä Kela:n maksamaa tukea siihen asti kun yritykseni on virallisesti toiminnassa. Virkailija kertoi, että kun toiminimi on virallisesti pystyssä, niin mun tulee ilmoittaa siitä heille uudestaan. Hyvä, nyt oli TE-toimisto selvitetty.

Ilmoitin myös Kela:lle missä mennään, ja he kertoivat, että he odottavat TE-toimiston lausuntoa, koska he maksavat sen perusteella mulle tukea. Eli Kelakin oli hoidettu.

Jäin odottelemaan virallisia papereita ja hoidin aikani kuluksi potilasvakuutuksen yritystunnukselleni. Kesti reilun viikon, kunnes paperit vihdoin tulivat. Mun piti vaihtaa vielä yritykseni nimi, koska se muistutti liikaa toista jo olemassaolevaa yritystä. Lähetin paperit uudelleen. Kesti pari viikkoa, kunnes vihdoin yritykseni oli merkitty kaupparekisteriin. Päivämäärä oli 26.5.2015. Toiminta sai alkaa, paitsi että...

Verottajalta tuli selvityspyyntö, jossa kysyttiin miksi minun ei tarvitsisi maksaa arvonlisäveroa. Lisäksi pyydettiin toimittamaan kopio sekä Valviran rekisteristä että Aluehallintoviraston rekisteristä.

Ensin soitin verottajalle ja tiedustelin moniko terveydenhuollon ammattilainen (joka siis harjoittaa terveydenhuoltoalan ammattiaan) maksaa Suomessa arvonlisäveroa, johon sain vastauksen ”Öö..ei kai yksikään.” Kysyin sen jälkeen, että minkä takia mun sitten pitäisi maksaa. Vastaus oli ”Ei kai minkään takia..?” Kysyin, että miksi helvetissä te sitten edes kyselette syytä sille. Vastaus oli ”No...kun meillä nyt on tällainen käytäntö.” Hyvä käytäntö, se riittää mulle. Sen kysymyksen sai sitten pienen märinän jälkeen sivuuttaa.

Seuraavaksi ihmettelin, että mikäs ihme se lapussa mainittu Aluehallintoviraston rekisteriote on. Olin kuitenkin jo kerran soittanut kyseiseen virastoon ja siellä oli todettu, etten tarvitse muuta kuin Valviran luvan. Väärin. Tarvitsin kuulemma Aluehallintovirastosta todistuksen, että mut on merkitty itsenäisenä terveydenhuollon ammattihenkilönä yksityisten palvelunantajien rekisteriin. No niin...uusi soitto Aluehallintovirastoon.

Aluehallintovirastosta kerrottiin, että kyllä, mun pitää maksaa rekisterimaksu, eikä siis pelkkä Valviran todistus riitä ”vaikka nämä rekisterit nyt onkin vähän päällekäiset ja ristiriitaiset, mutta näillä mennään.” Hieno homma, että ensimmäisellä soitolla tämä ei selvinnyt. Aluehallintovirastosta kerrottiin, että heillä ei välttämättä kaikki työntekijät tiedä näitä asioita kovin hyvin. Se on mun mielestä erinomaista, sillä kyllä puuhastelijoita saa/pitää olla joka virastossa ettei mikään olisi yksinkertaista.

Maksoin 200€ siitä, että mut merkataan rekisteriin, joka on periaatteessa sama rekisteri kuin mistä olen jo maksanut joskus aiemmin, kun koulusta valmistuin. Ja mikä parasta, kun firma jossa työskentelen muuttaa elokuussa eri osoitteeseen, saan maksaa 120€ siitä, että se uusi osoite lisätään mun tietoihin. Maistuu. Mutta...

Onneksi mulla oli mukava virkailija linjan toisessa päässä, joka ehdotti, että voin tehdä rekisteröitymisen vasta muuton jälkeen, koska eihän mun kannata maksaa 320€, kun kyseessä on niin lyhyt aika niissä vanhoissa toimitiloissa. Siispä soitto Verotoimistoon, jos vaikka tämä järjestely sopisi heillekin.

No ei kyllä ihan sopinut. Jos en maksa rekisteröintimaksua, en saa tehdä työtäni ilman arvonlisäveroa, mikä taas tarkoittaa sitä, että asiakkaat maksaisivat mun palveluista aika paljon enemmän kuin mun työkavereiden palveluista. Toisin sanoen, mulla ei olis asiakkaita. Eli rekisterimaksu maksuun.

Sitten Kela lähestyi taas kirjeellä. Koska olin aloittanut yritystoiminnan 4.5.2015 (lue: lähettänyt perustamisilmoituksen), niin en ole oikeutettu saamaan ollenkaan tukea toukokuulta. Selvitin heille, että en ole tienannut yritykselläni euroakaan, koska se olisi ollut/on laitonta niin kauan kunnes saan kaikki tarvittavat luvat kuntoon ja nimeni kaikkiin päällekkäisiin rekistereihin.

Käsittelyajoista riippuen pääsisin aloittamaan yritystoiminnan vasta joskus kesäkuun lopulla. Kelaa se ei kiinnosta, koska kun minulla on yritys, niin minulla on myös rahaa - vähintään starttirahaa. Niinpä niin, olisi hienoa jos sitä saisi. Selvitin heille, että olen nyt kuukauden taistellut sen eteen, että saisin työllistää itseni ja harjoittaa ammattia johon olen kouluttautunut, ja minua kiitetään siitä eväämällä kaikki tuet, jopa siltä ajalta kun en ole edes saanut lain mukaan harjoittaa liiketoimintaa.

Kela tuumas, että ”itsepähän olet päättänyt perustaa yrityksen.” Totta, niinhän mä olen. Ei saatana.
Nyt mä istun sohvalla kalja ja pankkitunnarit kädessä, ja odottelen, et mitäs *¨#~#:n viuluja mä seuraavaks makselen."


Lähde:julkisesti jaettu Facebook kirjoitus

Korkean työttömyyden aikana pitäisi yrittäjyyteen kannustaa, ei rangaista!

Kommentit

  1. Byrokratia ja monimutkaisuus estää monelta yrityksen perustamisen. Työttömänä ei todellakaan kannata olla "yrittäjä", koska kaikki tuet lakkaavat siihen sanaan, oli tuloja tai ei.

    Hoitoala lienee sieltä hankalimmasta päästä. Vähän samantapaisen rumban tein tosin Catering-yritystä suunnitellessani. Lisänä kaikki terveystarkastajan käynnit yms. Olisi pitänyt hankkia iso jäähdytyslaite ja muuta kallista. Siihen loppui ilo ja into sen alan yrittämiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Byrokratia, monimutkaisuus ja toimeentulon loppuminen ovat suuri esteitä yrittäjyyttä harkitseville. Olen sitä mieltä, että erityisesti tällaisena aikana kun työpaikoista on pulaa, pitäisi yrittäjyyden kynnystä ehdottomasti madaltaa. Ei ole oikein, että yrittäjyyteen astuessaan "luovuttaa pois" toimeentulon turvan. Voin vain kuvitella tuohon yhtälöön vielä terveystarkastus rumbat, jotka tietysti on välttämättömyys, mutta joissa niissäkin pitää olla "terve järki" mukana.

      Jokin malli ja ratkaisu tähän olisi saatava. Pienyrittäjyyteen tulisi kannustaa, eikä viedä niitä vähäisiäkin toimeentulon turvia samantien pois kun y-tunnus on annettu!

      Poista
  2. Olipa tarina! Tätä puolta en ole ajatellutkaan, että voisi olla noin hankalaa. Tosin valmennus- koulutuspuolella saattaa olla helpompaakin? Ja aloittaa voi onneksi ns. kevytyrittäjyydellä ja laskuttaa osuuskunnankautta, kerätä asiakkaita ja toimeentuloa, kunnes lähtee tuohon lopulliseen "rumbaan".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi on kevytyrittäjyys mahdollisuuksia nykyisin! Siinäkin vaihtoehdossa on tarkkaan katsottava paljonko pitää laskuttaa, jotta itselle jää jotain käteen, mutta niinhän se aina on.

      Poista
Mitä ajatuksia teksti herätti? Haluatko tarjota vinkkejä tai muuten antaa palautetta?

Yhteydenottolomake

Lähetä

Katselukerrat viime kuussa