Täydellinen työ?

Täydellinen työ, onko sitä? Ystäväpiirissäni olemme miettineet sitä itsellemme sopivinta työtä ja hakeneet enemmän ja vähemmän aktiivisesti eri työpaikkoja, toinen toistamme tukien ja työhakemuksia kommentoiden ja lukien.

Täydellisen työn perään on itse kukin haikaillut enemmän ja vähemmän. Haluamme kovasti työn antavan sisältöä, ja pyrimme hakeutumaan meille "sopiviin" ja "oikeisiin" paikkoihin. On porukalla väännetty tonneittain hakemuksia paikkoihin, jotka meidän mielestä on just meidän - tuloksetta.Yrityksistä hakemuksemme ovat saaneet mm. Napa, Hyria, Varia, KRP, Eteva. Sisältöä ja merkityksellisyyden kokemusta työhön, mielekkyyttä ja ammatillista kehittymistä.

Ystäväpiirissäni moni on pyrkinyt hartiavoimin jopa alanvaihtoon saadaakseen toteuttaa työssään itseään. Eikä mitään vastakaikua mistään. Ei onnistu, ketään ei kiinnosta osaamisemme. Ja me jatkamme etsintää, valitamme kun työmme on tylsää, ahdistavaa, kiireistä ja stressaavaa, ja joudumme tekemään töitä joihin olemme sattuman tai jonkun muun kautta ajautuneet, ja joita inhoamme.

Työ eLamassa vai työelämässä?

Työ voi toki olla mielekästä, ja onni sillä, jolle sellainen onni osuu –sitä onnea etsiessä on kuitenkin nyt nähty miten siihen voidaan myös uupua ja miten täynnä mahdottomuuksia Täydellisen Työn etsintä on..... Entä jos koko elämä kuluukin siihen? Mahdottoman etsintään ja odotukseen? Oman itsen määrtittelemiseen sen kautta mitä olemme tehneet työksemme ja mitä meistä olisi voinut tulla jos...?

Mikä huomionarvoisinta; kaikki tämä stressinsieto, vaiva ja tuska koska itse asiassa uskomme, että se oikea, "arvoisemme" työ ja titteli, asema jonka tietty työpositio meille yhteiskunnassa antaa, se määrittää meidät ihmisinä.

Seuraavat sanat ja pohdinnat työstä ja sen merkityksestä ovat ystäväni.

Määrittääkö työ positiomme elämässä?

Työpaikka määrää olemmeko muiden silmissä arvokkaita ja sosiaalisesti kiinnostavia. Motiivina tälle kaikelle juoksemiselle on siis pelko. Pelko siitä, että "erilainen" ratkaisu keikauttaa meidät pois piireistä. Että kukaan ei ymmärrä. Että työttöminä, siivoojina, lähettämötyöntekijöinä emme ole enää ihmisinä yhtä kiinnostavia ja arvokkaita.

Putoamme pois kovan keskiluokan kyydistä ja trendeistä. Etsiydymme mielummin hakemaan aina vaan samanlaisia "oikeita" töitä, koska se on sosiaalisesti hyväksyttävä ratkaisu. On hienoa sanoa olevansa projektipäällikkö, tai koordinaattori, tai manager. Vaikka kuinka sattuu, kun työpaikalle taas könyäää taas viikonlopun jälkeen.

Onnellinen työssään?

Oivalluksen tiivistymä, että työ on vain väline tehdä elämästä itsessään mielekästä, ja antaa meille mahdollisuus tulla ihmisiksi, toteuttaa itseämme yksilöinä erilaisten valintojen kautta. Niinkö?

Esimerkiksi komponenttien kokoojana kootessa voisi ajatella vapaasti muita asioita, joita voisin koota kotona valitsemaani aikaan kun olen virkeä ja perheen aikataulut sen parhaiten sallivat, joiden kokoaminen takaa perustoimeentulon ja mahdollistaa stressittömän viikkorutiinin ja mielekkään vapaa-ajan. Työ voi olla myös vain välttämätön toimeentulon mahdollistava rutiini. Työ ei ole yhtä kuin Minä ihmisenä.

Haloo ihmiset! Millaista kuvaa haluamme itse välittää työelämästä? Millaisia arvoja haluamme edistää? Millainen työ tekisi onnelliseksi? Pienen ajatuksen takana piilee suurempia kysymyksiä ja syvyyksiä...Siellä piilee kysymys IHMISYYDESTÄ!