Jo marraskuussa 2013 Keskisuomalaisen kolumnissa oli heikko signali työelämän muutoksesta. Siinä kirjoitettiin, että "jatkuva liiketoimintaympäristön muutos niin yksityisellä kuin julkisellakin sektorilla on pysyvä tila ja se mitä opimme tänään, on jo huomenna vanhaa." Tämä asettaa omat haasteensa työnhakijalle, ja työelämälle.
Taloustaidon artikkelin (2013) mukaan ”ei enää puhuta ammateista, vaan osaamisista.” Eli ydinajatuksena kirjoituksessa oli, että osaamistaan kannattaa ja pitää jatkuvasti päivittää, vaikkei se johtaisikaan tutkintoon asti. Life long learnerina olen samaa mieletä.
Tutkijoiden mukaan ”elämme murroksessa”. Meitä kannustetaan oman onnemme yrittäjiksi. Yrittäjyys nähdään ratkaisuna työelämän uusiin haasteisiin ja työntekemisen vaatimuksiin. Olemme siirtymässä yhden työpaikan työyhteisöstä moninaisiin yhteistyösuhteisiin ja työporukoihin.
Työyhteisöt ovat löyhiä ja liikkeessä, on todennut työelämän tutkija Anu Järvensivu. Työyhteisö on liukuva ja hahmoltaan ameebamainen verkosto, jossa yksilön onnistuminen ja työllistyminen on kiinni verkoston osien tietoisuudesta ja hallinnasta.
Etätyön eNomadeja arvioidaan Suomessa olevan n. 30-45 %. eNomadeilla työ ei ole sidottu aikaan tai paikkaan. (09/2013 YLE) Työtä tehdään nykyisin yrityksen toimitilojen sijasta kulkuneuvoissa, odotustiloissa, auloissa sekä erillisissä työtilayhteisöissä. Lisäksi työtä tehdään entistä enemmän etänä, toisin oli ennen.
Yhteinen piirre muutoksille Järvensivun mukaan on, että työ siirtyy pois perinteisen palkkatyön kehyksestä ja irtoaa työnantaja-työntekijä –suhteesta. Kokonaisuudessaan työelämää on vaikea ennustaa. Peruslogiikaltaan se ei kuitenkaan ole enää samanlainen kuin menneisyys.
Tulevaisuuden työprosessit ovat moninaisia,vaihtelevia ja muuttuvaisia. Työ sen sijaan, on projekti. Yleensä useita samanaikaisia projekteja. Työroolitkin tulevat lähitulevaisuudessa olemaan vaihtuvia. (Lähde: Työterveyslaitoksen tutkija Anu Järvensivu - esitys 1.11.2013 / Tampere). Työelämän muutos on käynnissä, halusimme tai emme.
Mitä tämän päivän työelämä tarkoittaa työntekijän ja työnhakijan näkökulmasta? Uskon, että se tarkoittaa jatkuvaa oppimista ja itsensä kehittämistä. Enemmän oman osaamisen markkinointia ja työnhaun ulottamista laajemmalle kuin vain tiettyihin ammattinimikkeisiin.
Onko tulevaisuus siis täynnä työtehtävien projektiluontoisuutta? Jatkuvaa uuden projektin hakemista, jatkuvaa työnhakua? Määräaikaisia työsuhteita, pienyrittäjyyttä ja yrittäjyyttä?
Näen tulevaisuuden yksilötasolla sellaisena, jossa seuraava projekti on mahdollisuus ja tarjoaa uudenlaiset haasteensa. Kurjasta työporukasta pääsee eroon tietyn määräajan jälkeen, projektin valmistuttua. Voin itse määrittää työskentelyrytmiäni ja -paikkaani jollain tasolla. Mutta samalla stressi seuraavasta työstä painaa päälle, sillä työllistän itse itseni.
Joustavuus, itsensä markkinoiminen ja johtaminen sekä kyky verkostoitua ovat tärkeässä roolissa. Lähitulevaisuudessa siis tuotteistamme itsemme ja osaamisemme, yhä enemmän. Kysymys kuuluu, pystyvätkö työnhakijat ja -tekijät sisäistämään uuden työelämän toimintamallin?
Sitäkin suurempi kysymys on, pystyvätkö AY-liikkeet muuttamaan ajattelutapaansa, pölyttämään ajattelun hyllynsä ja avaamaan silmänsä menossa olevalle muutokselle? Entä ymmärtävätkö päättäjät rasvata byrokratian koneistoa ja vaihtaa muutaman rattaan, jotta muutos on mahdollinen käytännössä?
Vai pitääkö työelämän laivan ensin karahtaa pahasti karille, kunnes ymmärrämme ettei työelämän pelikenttä nykyisellään toimi. Tarvitsemme konkreettisia muutoksia!
Taloustaidon artikkelin (2013) mukaan ”ei enää puhuta ammateista, vaan osaamisista.” Eli ydinajatuksena kirjoituksessa oli, että osaamistaan kannattaa ja pitää jatkuvasti päivittää, vaikkei se johtaisikaan tutkintoon asti. Life long learnerina olen samaa mieletä.
Tutkijoiden mukaan ”elämme murroksessa”. Meitä kannustetaan oman onnemme yrittäjiksi. Yrittäjyys nähdään ratkaisuna työelämän uusiin haasteisiin ja työntekemisen vaatimuksiin. Olemme siirtymässä yhden työpaikan työyhteisöstä moninaisiin yhteistyösuhteisiin ja työporukoihin.
Tulevaisuuden työyhteisö
Työyhteisöt ovat löyhiä ja liikkeessä, on todennut työelämän tutkija Anu Järvensivu. Työyhteisö on liukuva ja hahmoltaan ameebamainen verkosto, jossa yksilön onnistuminen ja työllistyminen on kiinni verkoston osien tietoisuudesta ja hallinnasta.
Etätyön eNomadeja arvioidaan Suomessa olevan n. 30-45 %. eNomadeilla työ ei ole sidottu aikaan tai paikkaan. (09/2013 YLE) Työtä tehdään nykyisin yrityksen toimitilojen sijasta kulkuneuvoissa, odotustiloissa, auloissa sekä erillisissä työtilayhteisöissä. Lisäksi työtä tehdään entistä enemmän etänä, toisin oli ennen.
Yhteinen piirre muutoksille Järvensivun mukaan on, että työ siirtyy pois perinteisen palkkatyön kehyksestä ja irtoaa työnantaja-työntekijä –suhteesta. Kokonaisuudessaan työelämää on vaikea ennustaa. Peruslogiikaltaan se ei kuitenkaan ole enää samanlainen kuin menneisyys.
Tulevaisuuden työprosessit ovat moninaisia,vaihtelevia ja muuttuvaisia. Työ sen sijaan, on projekti. Yleensä useita samanaikaisia projekteja. Työroolitkin tulevat lähitulevaisuudessa olemaan vaihtuvia. (Lähde: Työterveyslaitoksen tutkija Anu Järvensivu - esitys 1.11.2013 / Tampere). Työelämän muutos on käynnissä, halusimme tai emme.
Työelämä nyt
Mitä tämän päivän työelämä tarkoittaa työntekijän ja työnhakijan näkökulmasta? Uskon, että se tarkoittaa jatkuvaa oppimista ja itsensä kehittämistä. Enemmän oman osaamisen markkinointia ja työnhaun ulottamista laajemmalle kuin vain tiettyihin ammattinimikkeisiin.
Näen tulevaisuuden yksilötasolla sellaisena, jossa seuraava projekti on mahdollisuus ja tarjoaa uudenlaiset haasteensa. Kurjasta työporukasta pääsee eroon tietyn määräajan jälkeen, projektin valmistuttua. Voin itse määrittää työskentelyrytmiäni ja -paikkaani jollain tasolla. Mutta samalla stressi seuraavasta työstä painaa päälle, sillä työllistän itse itseni.
Joustavuus, itsensä markkinoiminen ja johtaminen sekä kyky verkostoitua ovat tärkeässä roolissa. Lähitulevaisuudessa siis tuotteistamme itsemme ja osaamisemme, yhä enemmän. Kysymys kuuluu, pystyvätkö työnhakijat ja -tekijät sisäistämään uuden työelämän toimintamallin?
Sitäkin suurempi kysymys on, pystyvätkö AY-liikkeet muuttamaan ajattelutapaansa, pölyttämään ajattelun hyllynsä ja avaamaan silmänsä menossa olevalle muutokselle? Entä ymmärtävätkö päättäjät rasvata byrokratian koneistoa ja vaihtaa muutaman rattaan, jotta muutos on mahdollinen käytännössä?
Vai pitääkö työelämän laivan ensin karahtaa pahasti karille, kunnes ymmärrämme ettei työelämän pelikenttä nykyisellään toimi. Tarvitsemme konkreettisia muutoksia!
(päivitetty 09/2015)
