Työnhaku on sinnikästä oppimista

Pitkäaikaistyöttömän suurin mörkö lienee lannistuminen. Hakemuksia on kuukausien, ehkä jopa vuosien saatossa tullut lähetettyä vino pino. Vastaus on aina sama, jos vastausta ylipäänsä tulee. Valitettavasti valintamme ei tällä kertaa osunut sinuun. Niinpä niin, aina ei tärppää, ei edes joka kerta, vaikka kirjoittaisikin hyvän hakemuksen ja pääsisi jopa haastatteluun.

Ymmärrän hyvin, jos työnhaun suhteen tahtoo välillä puhti loppua, mutta mielestäni työnhaku on kuin kaikki muukin tekeminen, jossa vaaditaan pitkäjänteisyyttä. Epäonnistuminen työnhaussa ei kuitenkaan ole syy luopua toivosta tai heittäytyä pessimistiseksi. Päinvastoin, mielestäni se on kuten mikä tahansa vastoinkäyminen elämässä, oivallinen mahdollisuus oppimiseen ja itsensä kehittämiseen.

Mitä siis voisin tehdä toisin, tai paremmin? Yksi vaikuttavimmista esimerkeistä, joita olen työnhaun suhteen saanut todistaa, on entisen kämppäkaverini tarina. Tämä espanjalainen nuori mies muutti Manchesteriin asti hakemaan mieleistään työpaikkaa. Hän halusi nimenomaan työskennellä englantilaisessa yrityksessä. Kämppistelyn lisäksi minä sain epävirallisen englanninopettajan ja oikolukijan roolin, ja vuoden verran seurasin vierestä ystäväni sinnikästä työnhakuprosessia.

Opin itse paljon työnhakemisesta ja siihen liittyvästä sinnikkyydestä tuon vuoden aikana. Yksi tärkeimmistä pointeista oman alan töitä etsiessä on varmaankin tehdä itselleen hyvin selväksi se, millaisessa yrityksessä haluaa työskennellä ja minkälaista työtä haluaa tehdä. Nämä lähtökodat määritettyään on helpompaa alkaa metsästämään unelmaduuniaan.

Kämppikseni kirjoitti hakemuksia valehtelematta kymmeniin, ehkä jopa satoihin paikkoihin. Hänen hakemuskirjeiden ja ansioluetteloiden kieliasua tarkistaessani ymmärsin, kuinka tärkeää on räätälöidä jokainen hakemus kyseistä työpaikkaa ja työnantajaa varten.

Hyvä hakemus on työnhakijan ensimmäinen valtti, joka parhaassa tapauksessa avaa oven työhaastatteluun. Lannistumisen sijaan pitkään töitä hakeneen kannattaisi siis panostaa hakemuksensa viilaamiseen. Onhan kieliasu tip top pilkkusääntöineen? Olisiko syytä syynätä CV läpi ja miettiä voiko sitä parantaa? Voisiko perinteisen hakemuskirjeen tai ansioluettelon sijaan heittäytyä rohkeasti kokeilevaksi ja laatia videohakemus? Olisiko mahdollista kouluttautua lisää vaikka jollakin alaan liittyvällä kurssilla, tai hakeutua harjoitteluun haluamasi alan yritykseen?

Tarpeeksi näitä seikkoja pohdittuaan ja hakemuksia paranneltuaan varmasti koittaa se päivä, kun kutsu haastatteluun kolahtaa sähköpostiluukkuun. Onnistunut haastattelu onkin sitten aivan oma lukunsa, jota varten työnhakijan on hyvä myös pyrkiä aktiivisesti valmentautumaan.

Miten tehdä myönteinen vaikutus työnantajaan? Siisti ulkomuoto on ehdoton perusedellytys, mutta entäpä sitten muu olemus? Kuinka saavuttaa hiljainen itsevarmuus, joka huokuu harkituista vastauksista yllättäviinkin kysymyksiin haastattelutilanteessa?

Kämppikseni tapauksessa oli ehkä onni, että hän päätyi asumaan saman katon alle juuri minun kanssani. Innostuin ystäväni työnhakuun liittyvästä inspiraatiosta ja motivaatiosta niin, että sparrasin häntä parhaani mukaan työhaastatteluja varten. Ystävät ja muut verkostot voivat siis työnhaunkin suhteen olla merkittävä tekijä, jos niitä resursseja osaa ja uskaltaa hyödyntää oikein.

Ystäväni yritteliäisyys ja pitkäjänteisyys palkittiin. Hän kävi työhaastatteluissa jopa Norjassa saakka, mutta sai lopulta unelmiensa työpaikan Lontoosta. Hän työskentelee yrityksessä edelleen viisi vuotta myöhemmin. Tuo tapaus on ollut esimerkki minulle siitä, että kovalla työllä voi saavuttaa myös unelmaduuninsa. Joskus pitää vain olla valmis uhraamaan elämästään jotain saadakseen haluamansa.

Ystäväni tapauksessa se oli hänen entinen elämänsä ja ystävänsä kotona Espanjassa. Onnistuneen työnhakuprosessin keskeiseksi tekijäksi nousee siis asenne. Se on hyvin pitkälti itsestä kiinni, miten ottaa vastaan kielteiset vastaukset, tai kuinka sulavasti ja nopeasti nousee ylös kolhun saatuaan. Ei siis pidä lannistua, vaan oppia, innostua, ja lopulta onnistua.

Ystävällisin terveisin,

Anna Paldanius