Hyppy oravanpyörästä

Taivas hehkuu vaaleanpunaisen ja vaaleansinisen eri sävyissä. On juuri se aika, jolloin hämärä kietoo päivän huntuunsa. Tässä hetkessä on hyvä pysähtyä hetkeksi, sulkea silmänsä, vetää syvään henkeä ja rauhoittua. Antaa ajatusten lentää. Antaa hymyn vallata kasvot.

Tämä päivä oli mainio, kaikin puolin, ja se on vasta loppumetreillä. Istuuduin työhuoneeni valkealle, mutta pölyiselle, sohvalle ja annoin ajatusten tulla. Mietin kuinka noin 18 kuukautta sitten irtisanouduin ja hyppäsin tuntemattomaan. Tunteiden vuoristorata on tullut tutuksi. Epävarma tulevaisuus ja työn metsästys ovat olleet kuin kaapin ovia, joita olen availlut päivittäin. Tänään tunnen kiitollisuutta. Juuri tällä hetkellä olen äärettömän onnellinen.

Eniten tyytyväinen olin siitä, että uskalsin hypätä tuntemattomaan. Vaihtaa epämieluisan työpaikan epävarmuuteen, sillä en halunut viettää suurinta osaa päivästäni tehden jotain mistä en pidä, työympäristössä joka ahdisti. Koen olevani onnekas, mutta mikään ei muutu - jos mitään ei muuta. 

Selasin lukuisia työpaikkailmoituksia, monista eri kanavista. Laitoin lukuisia työhakemuksia, kävin haastatteluissa. Työnhaku kävi työstä. Kunnes sitten vihdoin minulle tarjottiin töitä!

Nyt illalla sohvalla istuessani, voin vain todeta että nyt on asiat mallillaan. Saan tehdä töitä kotoa käsin. Opin joka päivä työssäni uusia asioita. Mietin, että itse asiassa, tähän tilanteeseen olen pitkään pyrkinytkin. Nyt olen sen saavuttanut.  

Olen ottanut askeleen suuntaan johon olen halunut ja vain aika näyttää mihin se polku päättyy. Joka tapauksessa olen yrittänyt, ottanut konkreettisen askeleen kohti unelmaa! Unelmani ovat pieniä, mutta saavutettavia.

Tämä tunne on tämän hetkinen tilanne. Tilanteet muuttuvat ja niin pitääkin. Koeaikanikaan ei ole vielä ohitse. Elämä on mutkia ja matkoja täynnä. Eniten niistä saa irti, kun pitää silmänsä avoinna ja antaa kokemusten tulla. Tsemppiä myös muille työnhakijoille!