Oivallus, joka muutti työhaastatteluni

Monessa työhaastattelussa käyneenä olen joutunut tilanteeseen, jossa haastattelija esittää sen yhden tietyn kysymyksen. Siinä kohtaa mieleni tyhjenee ajatuksista ja päässä sutii tyhjää. Aivan joka ikinen kerta!

Kyseessä on se klassinen ”kerro jotain itsestäsi.”

Siinä hetkessä mietin kuumeisesti mitä vastaisin, mitä tällä oikeasti haetaan? Kerronko koko työhistoriani lyhyenä versiona, muutaman tehtävään sopivan luonteenpiirteeni vai perustelun sille, miksi olen hakenut juuri tätä paikkaa?

Usein ensimmäinen ajatus on kertoa koulutus- ja työhistoria alusta lähtien. Valmistuin silloin, menin sen jälkeen tähän työhön ja siirryin myöhemmin tuonne. Siinä ei ole mitään väärää, mutta haastattelija on varmasti jo lukenut ansioluetteloni eli hän tietää historiani.

Sitten oivalsin jotain olennaista: työnantajaa ei kiinnosta, miksi minä tarvitsen työtä tai miten paikka sopii minun urasuunnitelmiini. Hän yrittää selvittää vain yhden asian: mitä *hän* saa, jos palkkaa minut?

Haastattelussa käy helposti niin, että vastausta rakentaa täysin omasta näkökulmastaan. Mutta kun näkökulman kääntää haastattelijan pöydän taakse, koko kysymys muuttuu. Kyse ei olekaan menneisyyden kertaamisesta, vaan siitä, millaisen hyödyn, ratkaisun ja arvon tuot mukanasi heidän arkeensa.

Otin tehtäväkseni miettiä, mitä tuohon voisi vastata. En tarkoita ulkoa opeteltua hissipuhetta, vaan rakennetta, jonka varaan vastauksen voi rakentaa työnantajan tarpeet edellä.

Ei suoraan neljän kohdan luettelona haastattelijalle, vaan omana muistisääntönä siitä, miten kerron osaamisestani heidän kannaltaan merkittävällä tavalla.

Entä jos työura ei muodosta siistiä tarinaa?

Työelämästä puhutaan usein kuin ura etenisi johdonmukaisesti pisteestä toiseen. Ensin koulutus, sitten ensimmäinen tehtävä, sen jälkeen hieman vaativampi tehtävä ja lopulta päämäärä, joka olisi pitänyt nähdä jo lähtöruudusta.

Monen työura ei näytä tuolta, ei minun ainakaan.

Työpolkuun voi sisältyä eri aloja, määräaikaisuuksia, työttömyyttä, perhevapaita, alanvaihtoja, sattumalta vastaan tulleita mahdollisuuksia ja tehtäviä, joilla ei ensi silmäyksellä näytä olevan juuri mitään tekemistä toistensa kanssa.

Silloin se punainen lanka ei välttämättä löydy ammattinimikkeistä. Se löytyy siitä käytännön arvosta ja ratkaisuista, joita olet eri tehtävissä luonut.

Mitä arvoa olet tuonut aiempiin työyhteisöihisi? Millaisia ongelmia olet tottunut ratkaisemaan? Millaisissa tilanteissa muut ovat luottaneet juuri sinuun? Mikä työssä on vuodesta toiseen päätynyt sinun pöydällesi, vaikka tehtävänimike olisi vaihtunut?

Joku huomaa aina päätyvänsä selvittämään epäselviä tilanteita ja säästämään siten muun tiimin aikaa. Toinen pitää kokonaisuudet liikkeessä ja varmistaa, ettei mikään putoa pöydän väliin. Kolmas osaa rauhoittaa asiakkaan, löytää tiedosta olennaisen tai huomata virheen ennen kuin siitä syntyy suurempi ongelma.

Näissä arjen tapahtumissa on huomattavasti enemmän kerrottavaa kuin työpaikkojen pelkässä kronologisessa luettelossa.

Mistä vastauksen voisi aloittaa?

Nykyhetki ja mukanasi tuotava osaaminen on yleensä toimivampi aloituskohta kuin koko uran ensimmäinen työpaikka.

Voisi esimerkiksi sanoa:

Olen työskennellyt viime vuodet asiakaspalvelun ja operatiivisten tehtävien parissa. Tehtävät ovat olleet keskenään erilaisia, mutta niissä on toistunut tarve hahmottaa tilanteita nopeasti, toimia tarkasti ja varmistaa, että asiat tulevat hoidetuksi loppuun asti sujuvasti.

Tuossa ei vielä yritetä kertoa kaikkea. Haastattelijalle annetaan kehys eli aloituspiste, jonka kautta hän voi hahmottaa, millainen vahvistus olisit heidän tiimilleen.

Sen jälkeen voisi nostaa yhden esimerkin tapahtuneena tilanteena, joka tukee edellistä väitettäsi:

Esimerkiksi lentokentällä työskennellessäni virheettömyys, turvallisuus ja yhteistyö eri toimijoiden välillä olivat kriittisiä. Pidin huolen siitä, että tiedonkulku ei katkennut ja arki rullasi ilman turhia viivästyksiä.

Lopuksi nidotaan vastaus suoraan siihen, mitä työnantaja saa, jos he valitsevat sinut:

Tähän tehtävään tuon mukanani rutiinin toimia paineen alla sekä tarkkuuden, jolla varmistetaan, että tiimin työskentely säilyy laadukkaana ja asiakkaat tyytyväisinä ilman turhaa säätöä.

Huomaatko eron? Menneisyyttä ei käydä läpi vuosi vuodelta, vaan kokemuksesta nostetaan esiin ydin, joka yhdistyy suoraan työnantajan saamaan hyötyyn.

Työttömyyttä ei tarvitse selittää pois

Jos olet tällä hetkellä työtön, kysymys voi tuntua vaikeammalta. Nykytilanteesta pitäisi kertoa, mutta samalla saattaa syntyä tunne, että sitä pitäisi jotenkin puolustella tai selittää, miksi tarvitsee työtä.

Ei tarvitse!

Työnantaja ei valitse hakijaa sen perusteella, kuka työtä eniten tarvitsee, vaan sen perusteella, kuka ratkaisee heidän tämänhetkisen ongelmansa. Työttömyys on tämänhetkinen tilanne, ei määritelmä siitä, mitä pystyt heille antamaan.

Voit sanoa esimerkiksi:

Olen tällä hetkellä etsimässä seuraavaa tehtävää, jossa voisin tuoda taloon kokemustani asiakasprosesseista ja käytännön toiminnan koordinoinnista. Aiemmissa tehtävissäni paras antini tiimille on ollut kyky saada epäselvä tilanne järjestykseen ja viedä asiat tehokkaasti maaliin.

Painopiste pysyy tyylikkäästi siinä, mitä he saavat ja mitä sinä osaat, ei työttömyyden puolustelussa.

Entä jos olet vaihtamassa alaa?

Alanvaihtajan ei kannata tuhlata haastatteluaikaa sen todisteluun, miksi aiempi ala jäi taakse. Paljon kiinnostavampaa työnantajalle on tietää, mitä arvokasta siirrettävää osaamista tuot uuteen rooliin mukanasi.

Taustani on palvelualalta, jossa olen oppinut pitämään huolta aikatauluista, tiedonkulusta ja asiakaskokemuksesta kiireen keskellä. Tuon mukanani uuteen rooliin tämän saman vahvan koordinointikyvyn ja ihmisymmärryksen, joista on välitöntä hyötyä projektienne etenemiselle.

Alanvaihto ei näyttäydy poukkoiluna, kun tuot itse esiin sen lisäarvon, jonka aiempi taustasi uuteen työyhteisöön tarjoaa.

Hyvä vastaus ei kuulosta liian hyvältä

“Kerro itsestäsi” -vastauksesta voi helposti tulla niin viimeistelty, ettei se enää kuulosta omalta.

Jos jokainen lause vilisee strategista ajattelua, vahvoja vuorovaikutustaitoja, tuloshakuisuutta ja intohimoa jatkuvaan kehittymiseen, haastattelija ei välttämättä hahmota, mitä sinun kanssasi työskentely oikeasti on.

Vastaus saa olla tavallinen ja ihmisen kokoinen. Tärkeintä on, että kirkastat heille yhden asian: mitä heidän arjessaan helpottuu tai paranee, kun sinä astut taloon.

Kokeile seuraavaa muistirunkoa, kertaus ei ole pahasta, kun seuraavan kerran valmistaudut haastatteluun:

Siinä on jo tarpeeksi rakennetta pitämään vastaus suunnassa, mutta riittävästi tilaa sille, että se kuulostaa edelleen sinulta.

Ja jos kysymyksen kuullessasi päässä sutii hetken tyhjää, vakuutan ettet ole ainoa. Vaikeus ei johdu siitä, ettei olisi kerrottavaa. Kysymys on vain niin laaja, että jostakin pitäisi osata rajata alku.

Sen alun ei tarvitse olla koko elämäntarina. Ajatus siitä, kuka olet ammattilaisena ja mitä hyötyä tuot mukanasi, kantaa jo pitkälle ja toimii paremmin kuin se, että kerrot miksi tarvitset työpaikan? 

Tämä vastausrunko oivallus muutti työhaastetteluni ja tätä pyrin käyttämään.