17.12.2014

Uskalla sanoa se ääneen

Valmistuin valtiotieteiden maisteriksi syksyllä 2013. Olen hakenut koulutustani vastaavaa työtä aktiivisesti niin avoimilla työhakemuksilla kuin vastannut työnhakuilmoituksiinkin. Opiskelin omatoimisesti brändäämisestä, aloin kirjoittamaan blogia LinkedIniin ja aktivoin itseni Twitterissä.

Suhtauduin enimmäkseen positiivisella fiiliksellä työnhakuun, vaikken päässytkään moneen haastatteluun. Kieltämättä tunsin myös välillä pettymystä, sillä olinhan korkeakoulutettu, nuorehko ja minulla on runsaasti työkokemusta erittäin vaativistakin töistä.

Työnhausta tuli minulle mukava haaste, ensimmäinen projektityöni ja pääsin siinä kehittymään myyntitaidoissani, kirjoitustaidoissani ja mielipiteen ilmaisussa. Lisäksi opiskelin kirjoista startupyrityksistä, johtajuudesta ja luin myös kirjan tehokkaammasta toimistosta, johon sisältyi tehtävien ulkoistaminen, esim. virtuaalisesta assistentista.

Puhuin oppimistani asioista usein ystävien ja tuttujen kanssa. Toivoin myös, että pääsisin kokeilemaan näitä uusia asioita pian jossain uudessa työpaikassa, jossa olisi  muutosmyönteinen ilmapiiri.

Minä voisin olla sinun yrityksessäsi töissä! 


Eräänä päivänä sovin tapaamisen tuttuni kanssa, jota en ollut nähnyt kesän jälkeen, koska halusin vaihtaa kuulumisia. Kävimme teellä ja kerroimme innostuneina toisillemme uusista sovelluksista, joita olimme syksyllä löytäneet ja jotka helpottavat tehtävähallintaa.

Kerroin hänelle virtuaaliassistenteista, joita löytyy muuten nykyään myös Suomesta, ja yrittäjänä hän innostui ajatuksesta. Sanottuani virtuaaliassistentti lauseeni loppuun tajusin, että minähän voisin olla hänen virtuaaliassistenttinsa! Seuraavaksi huomasin sanovani, että ”minähän voisin olla virtuaaliassistenttisi”. Tuttavani riemastui ja sanoi ”no niinhän sinä voisit”.

Asia eteni nopeasti, sillä tuntityön sijasta siirryimme keskusteluissa osa-aikaiseen työhön ja pian jo neuvottelimme määräaikaisesta kokoaikatyöstä!

Entinen kollega kysyi, että harmittaako minua kun sain työpaikan verkostoni kautta, vaikka olin tehnyt paljon töitä traditionaalisen työnhaun eteen. Vastasin, että minua ei harmita yhtään, koska mikään ei ollut turhaa työtä.

Tuntuu hyvältä koska kaikkien hakemusten, LinkedInin ja Twitterin ansioista osasin tiedostamatta myydä taitojani ja uskalsin sanoa haluavani tehdä tuttavalleni töitä. Tajusin, että se vain täytyy tajuta ja uskaltaa sanoa ääneen. Olihan tuttavanikin, eli nykyinen työnantajani, nähnyt useita Facebook statuksiani työhausta, hän ei vain ollut tajunnut, että voisin tehdä töitä juuri hänelle.

Joten uskaltakaa sanoa ääneen, että osaatte ja haluatte tehdä töitä, muistakaa myös markkinoida osaamistanne kaikille, harjoittelu tekee mestarin!

Camilla Nousiainen
fi.linkedin.com/in/camillanousiainen

1.12.2014

Rekrytoija - kompastutko näppäinvirheseen?

Työnhakija Toivolla on haettavassa tehtävässä vaadittava osaaminen, koulutus ja työkokemus, mutta hakupapereihin on vilahtanut näppäinvirhe tai kaksi. Miten Toivolle käy? Moni rekrytoija karsii automaattisesti Toivon, ainoastaan näppäinvirheen perusteella.

Lukija jumittuu helposti näppäinvirheeseen, pääsemättä sen ohitse tai näkemättä kokonaisuutta sen taakse. Työhakemuksessa näppäinvirhe koituu mitä todennäköisemmin hakijan kohtaloksi.

Psykologi Tom Stafford Sheffieldin Yliopistosta tutkii näppäinvirheitä ja hänen mukaansa ne eivät ole todiste kirjoittajan huolimattomuudesta tai siitä, että kirjoitusvirheen tekijä olisi muita huonompi tai vähemmän älykäs.

Staffordin mukaan kirjoittaessa pyritään ensisijaisesti vakuuttamaan asiasta. Vakuuttaminen on tällöin ns. korkean tason eli ensisijainen tehtävä. Toissijainen tehtävä on kirjainten muodostaminen sanoiksi ja sanojen muodostaminen lauseiksi.




Ensisijaisesti aivot keskittyvät yhdistämään lauseita kokonaisuuksiksi ja vakuuttamaan lukijaa itse asiasta. Omia kirjoitusvirheitä ei huomaa, sillä tietokoneen näytöllä oleva versio kilpailee sen version kanssa, joka on selkeänä päässämme. Lähde:Wired.com

Jos rekrytoi oikolukijaa tai viestinnän ammattilaista, näpäinvirheellä on väliä. Jos rekrytoi myyjää? Näppäinvirheellä ei ole väliä, mutta sillä onko hän hyvä myymään - on väliä.

Arvioi kriittiset taidot

Et halua palkata ihmistä, joka ei pysty orientoitumaan yksityiskohtiin? Lähtökohtana rekrytoinnissa tulee olla avoimessa tehtävässä tarvittavat taidot. Arvioi siis, onko yksityiskohtiin orientoituminen kriittinen taito, jota tehtävässä tarvitaan.

Oletettavasti haluat palkata myyjän positioon henkilön, joka tulee loistavasti toimeen asiakkaiden kanssa ja saa heidät palaamaan ostoksille kerta kerran jälkeen - vaikka hänen hakemuksessaan olisikin näpäinvirhe tai kaksi!

Vaatii taitoa rekrytoijalta nähdä kirjoitusvirheen taakse ja keskittyä oleelliseen!


13.11.2014

Työhakemus on täky!

Sanotaan, että hait puhelinmyyjän tai pesulatyöntekijän työtä. Olet täysin motivoitunut tekemään hakemiasi töitä ja tiedät millä palkkatasolla liikutaan. On vain yksi mutta, ansioluettelossasi komeilee keskijohdon sekä projektipäällikön tittelit ja koulutukseltasikin olet akateeminen.

Kohdenna hakemuksesi


Hakemuksen kohdentaminen haettavaan paikkaan voi tarkoittaa sitä, että haettavaan tehtävään nähden liian koulutettu / kokemusta omaava henkilö karsii osaamistaan. Ehkä ansioluettelosta joutuisi jättämään kuudesta sujuvasti puhumasta kielestä ansioluetteloon vain ne avoimessa tehtävässä vaaditut kielet?

Tekisikö siinä väärin jos jättäisi osan koulutuksestaan tai taidoistaan ilmoittamatta? Ei todellakaan, kyse on markkinoinnista eli mielenkiinnon herättämisestä.

Asioita voi jättää pois ansioluettelosta, aivan kuten toisia korostaa. Markkinointi keskittyy arvoihin, joilla tuotetta myydään asiakkaille mahdollisimman houkuttelevalla tavalla.

Ajattele työnhakua markkinointina. Hakemuksen ainoa tehtävä on herättää rekrytoijan mielenkiinto ja viedä sinut haastatteluun. Hakemus on täky.

1.11.2014

Hitti vai huti?

Milloin sinä olit viimeksi työnhaussa? Minulla ehti vierähtää jokseenkin 14 vuotta edellisestä kierroksesta ja kunnioitettavan kokoisesta kasasta ”ei kiitos”-kirjeitä. Kyllä, silloin 2000-luvun alussa tuli useimmiten paperinen kirje postiluukusta. Firman virallisella paperilla ja käsin allekirjoitettu. Vaikka kirjeitä ei luonnollisesti mielellään vastaanottanutkaan, ne tuntuivat kuitenkin kohteliailta ja henkilökohtaisilta. Nykyisin kolahtaa sähköpostin kuvitteellinen luukku tai valitettavan usein ei aina sekään. Moni asia on muuttunut 14 vuodessa, mutta paljon on vielä parantamisen varaa.

Heräämistä hakijakokemuksen merkitykseen on näkyvissä. Suunta on oikea, mutta muutos verrattain hidasta. Jauhaako teidän yrityksenne rekrytointimylly hyviä kokemuksia ja hyvää fiilistä vai oletteko niiden joukossa, jotka saavat työnhakijat toisinaan näkemään punaisen eri sävyjä? Vai kysytkö mielessäsi, pitäisikö asian edes kiinnostaa? Hakijakokemuksesta on aika helppo vetää yhtymäkohtia hyvään asiakaskokemukseen, joka on hyvin lähellä sydäntäni. Molemmissa näistä on pitkälti kyse odotuksiin ja tarpeisiin vastaamisesta, toisinaan jopa näiden odotusten ylittämisestä. Ja kyse on ennen kaikkea näihin tapahtumiin liittyvistä tunteista, ihmisten kunnioittavasta ja arvostavasta kohtelusta ja monesti ihan vaan maalaisjärkisestä toiminnasta. Mitä ovat ne kosketuspinnat työnhakijan kanssa, jotka kannattaisi hoitaa huolella?

Työnhaulta odottaa tietysti ensisijaisesti työpaikkaa, mutta odotuksia kohdistuu myös työhaun eri vaiheisiin. Omat odotusarvoni eivät ole mielestäni kohtuuttoman korkealla, mutta silti niihin vastaaminen tuntuu olevan monesti varsin vaikeaa. Voisin kirjoittaa pitkän tarinan vaikkapa labyrinttimaisista nettihakemuslomakkeista, jotka lopulta tilttaa ja hävittää tietosi, mutta mielestäni asian ydin on viestintä: oikeasisältöinen, oikea-aikainen, oikeissa kanavissa tapahtuva ja ainakin osittain mielellään myös henkilökohtainen. Tai edes sitä muistuttava. Teknologian kehittyminen on varmasti helpottanut rekrytoivan osapuolen työtaakkaa, mutta samalla se näyttää tuottavan yllättävän helposti ulos kovin persoonatonta, kasvotonta viestintää. 

Viestintää tapahtuu tai ainakin pitäisi tapahtua monessa eri vaiheessa, lähtien työpaikkailmoituksesta tai yrityksen nettisivuista. Kun mielenkiintoinen paikka tai yritys on löytynyt ja lähetän hakemukseni, odotan saavani jonkinlaisen merkin, että hakemukseni on vastaanotettu. Hakiessani avointa paikkaa olen myös kiinnostunut, miten rekrytointi etenee ja mikä on sen aikataulu. Aina eivät kysyntä ja tarjonta vain kohtaa ja toivon kuulevani sen mahdollisimman pian. En kolmen kuukauden kuluttua. Rekrytointiprosessit tuntuvat kestävän monesti lähes loputtomasti, ainakin hakijan vinkkelistä katsottuna.

Omat kokemukseni hakijaviestinnän tasosta vaihtelevat tällä hetkellä enimmäkseen aavistuksen positiivisesta umpisurkeaan. Positiivisia kokemuksia syntyy useimmiten henkilökohtaisissa kontakteissa joko puhelimessa tai haastattelussa. Todelliset wow-fiilikset ovat tosin vielä kokematta. Ai mikä on umpisurkea? Hakemukseni ei saa mitään vastakaikua. Ei edes automaattiviestiä, että hakemukseni kilahti perille johonkin. Eikä mitään kuulu senkään jälkeen. Ja yrityksestä ei saa useista yrityksistä huolimatta ketään puhelimeenkaan. Hakemukseni tavoitti sen kuuluisan mustan aukon. Paljon parempaa arvosanaa ei saa sähköpostissa saapunut lyhyt ”ei kiitos”- viesti, jonka allekirjoittajana ei ole ketään henkilöä, jolta voisin kysyä lisätietoa siitä, minkälaista osaamista, kokemusta ja tyyppiä nyt sitten haettiin ja miltä osin en täyttänyt toiveita.

Minna Liminka (Descom) kirjoitti osuvasti, että työhakemus on kohteliaisuus, johon on hyvä vastata. En ammu hakemuksiani ns. kaikkeen, mikä liikkuu. Olen tosimielellä liikkeellä. Haen yrityksiin, jotka aidosti kiinnostavat minua ja joita arvostan. Tulee sellainen fiilis, että haluan olla osa tuota porukkaa ja olla yhdessä tekemässä hienoja juttuja. Uskon, että minulla olisi annettavaa tälle yritykselle ja sen asiakkaille.

Tapa, jolla yritys kohtelee sidosryhmiään - mukaan lukien työnhakijaa-, kertoo omaa tarinaansa yrityksen arvomaailmasta. Olen kuullut vedottavan siihen, että hakemuksia tulee niin paljon, ettei aika riitä kaikille vastaamaan. Osa jopa kokee, ettei se ole edes tarpeellistakaan. Osittain ymmärrettävääkin, enimmäkseen kuitenkin ei. Jokaisen hakemustekstin takana on aina oikea ihminen ja työhakemus on hänelle hyvin henkilökohtainen asia.

Minkälaisia tunneketjuja haluatte tuottaa ja liittää yritykseenne? Turhautuminen ja ärtymys? Vai arvostus, ilahtuminen ja tyytyväisyys? Asettumalla hetkeksi hakijan saappaisiin voi asiat nähdä selkeämmin. Huono hakijakokemus voi vahingoittaa yrityksen mainetta siinä missä huono asiakaskokemuskin. Vastaavasti hyvistä kokemuksista on aina etua kaikille.

Työnhakuun kuuluu olennaisena osana pettymykset, aina ei vaan tärppää. Se, miten tulee kohdelluksi työnhaun eri vaiheissa, jättää aina jälkeensä kasan mielikuvia yrityksistä. Hyviä ja huonoja. En ehkä ollut juuri nyt vastaus teidän tarpeeseenne, mutta tilanne voi olla myöhemmin toinen. Ehkäpä olen myös asiakkaasi jo tänään tai mahdollisesti huomenna? Minkälaisen kohtelun saan teidän yrityksestänne, mitä jäi mieleeni? Hitti vai huti? 
 

vieraskynään tarttui töitä etsivä asiakaskokemukseen intohimoisesti suhtautuva projektinhallinnan ja johtamisen ammattilainen. 

johannaklint.com
fi.linkedin.com/in/johannaklint/
twitter: @JohannaKlint

17.10.2014

Takki auki työnhaussa!

Luin viikonloppuna Oikotien nettisivuilta Paula Narkiniemen artikkelin ”Takki auki työtä etsimässä”. Artikkelissa mainittiin työnhaun perinteisesti olevan anonyymia puurtamista, josta ei ole ollut tapana huudella turuilla ja toreilla ja todettiin nyt löytyvän myös ilahduttava ”työnhaun uusi sukupolvi”, joka on valmis laittamaan itsensä täysillä likoon valjastaen kaikki mahdolliset kontaktinsa avoimesti operaatioon.

Hämmästyn joka kerta, kun joku tapaamani henkilö työttömyydestäni kerrottuani on vähän vaivihkaa (ja muiden kuulematta) supissut ”no itseasiassa meilläkin oli yt:t ja mut irtisanottiin, en vaan viitsi siitä huudella”. En itsekään ikäni puolesta katso lukeutuvani tuohon artikkelin ”uuteen sukupolveen”, mutta olen, totta vie, hakenut töitä takki auki! Itse en siis ole jäänyt ”kaappityöttömäksi”, vaan olen kertonut tilanteestani avoimesti niin tutuille kuin sopivan tilaisuuden tullessa aivan tuntemattomillekin.

Olen hakenut uudella tavalla aktiivisesti töitä nyt reilun kuukauden verran. Vielä en ole hakemaani löytänyt, mutta olen tavannut paljon uusia ihmisiä ja saanut hyviä vinkkejä ja sparrausta niin aiemmin tutuilta kollegoilta kuin aivan uusilta tuttavuuksiltakin.

Olen selvittänyt lisätietoja eri toimialoista ja yrityksistä ja tarkentanut ajatustani siitä, mitä oikeasti haluan tulevaisuudessa tehdä. Positiivinen asenne ratkaisee tässäkin asiassa ja uskon, että osaavalle ammattilaiselle löytyy varmasti hyvä duuni ennemmin tai myöhemmin.

Tässä muutamia hyväksi havaitsemiani vinkkejä:

1.      Kerro, että etsit töitä.

Älä ihmisiä tavatessasi mutise hihaasi ”mulla on tässä vähän projekteja suunnitteilla”, vaan kerro avoimesti, että etsit töitä. Valmistele lyhyt ”hissipuhe”, jossa kerrot, mitä olet tehnyt ja minkälaista työtä haet. Laita sana kiertämään. Mitä laajemmalle sana leviää, sitä useampi henkilö tietää, että olet käytettävissä. Rekrytointi on kallista hommaa ja paljon ihmisiä palkataan myös ”tiskin alta”.

2.       Ota sosiaalinen media käyttöön.

Ammatillisesti LinkedIn on tärkein. Itselläni LinkedIn oli (viestinnän ihmisellä pakkokin olla) melko hyvin ajan tasalla jo työelämässä, mutta aina voi vähän skarpata. Hae kontakteja. Pyydä suosituksia (ex-)yhteistyökumppaneilta, laadi summary-esittely. Ole aktiivinen ja kerro myös LinkedInissä etsiväsi töitä ja pyydä kontaktejasi jakamaan tietoa eteenpäin. Etsi LinkedInistä mielenkiintoiset oman alasi ryhmät, myös sitä kautta tulee töitä tarjolle.

Twitter on toinen tärkeä kanava. Itse perehdyin twitteriin vasta viime keväänä ja varovaisen liikkeellelähdön jälkeen olen kokenut sen erittäin tärkeäksi kanavaksi myös työnhaussa. Etsi ja seuraa kiinnostavia ihmisiä ja yrityksiä, jaa ajatuksiasi ja osallistu keskusteluun. Kerro myös twitterissä hakevasi töitä ja lisää esittelytekstiisi linkki LinkedIn-profiiliisi.

Itse olen jakanut lyhyttä ”työnhakuilmoitustani” twitterissä: sen on moni seuraaja jakanut eteenpäin ja sitä kautta olen saanut yhteydenottoja myös LinkedIniin. Twitteryhteisö on myös vinkannut minulle avoimista työpaikoista ja hashtageilla #rekry, #rekrytointi #työpaikat ja #duunit löytyy myös sellaisia työpaikkoja, mitä muualla ei välttämättä ole edes esillä.

3.     Tapaa ihmisiä ja ole aktiivinen.

Osallistu tilaisuuksiin, joissa voit tavata oman alasi ihmisiä. Useat järjestöt ja yhteisöt järjestävät erilaisia koulutus- ym. tilaisuuksia, jotka ovat erinomainen paikka sekä oppia uutta että ennen kaikkea verkostoitua. Verkostoidu ja (taas!) kerro, että etsit töitä. Ole yhteydessä kollegoihin ja yhteistyökumppaneihin sekä alasi ihmisiin.

Kerro avoimesti tilanteestasi ja kysy vinkkejä. Jos joku työpaikka tai ala kiinnostaa, ota asioista selvää: lähetä avoin hakemus tai soita henkilölle, joka asiasta tietää. Muista, että jokaisen tapaamisen ei tarvitse olla työhaastattelu. Tapaamiset avartavat ajatuksia ja niissä saa usein äärimmäisen hyödyllistä tietoa ja jälleen - verkostoja.

Nyt takki auki kohti uutta työnhakuviikkoa, se oikea paikkahan voi tulla vastaan vaikka huomenna!

Btw, jos muuten tiedät yrityksen, joka etsii kokenutta viestinnän ammattilaista, saa vinkata ;)


Tuija Soikkeli

twitter: @TuijaSoikkeli

5.10.2014

Oletko ylipätevä?

Kilpailu vähäisistä avoinna olevista työpaikoista on todella kovaa. Viime viikkoina mediasta on voinut lukea, että yhteen paikkaan on tullut jopa yli 500 hakemusta. Vähäisestä tarjonnasta johtuen on haettava monenlaisia paikkoja, vaikka tietääkin olevansa ylipätevä joihinkin tehtäviin.

Onko sinulle koskaan sanottu työhaastattelussa, että olet hyvä tyyppi mutta liian pätevä haettavaan tehtävään? Miten hoitaisit tilanteen eduksesi?


Haastattelu on aina mahdollisuus "myydä" itsensä yritykseen, ei ainoastaan hakemaasi paikkaan. Jos pääset haastatteluun asti ja tiedät olevasi ylipätevä, mieti etukäteen miten käännät asian eduksesi.

Ehkä voisit haastaa haastattelijan ja tiedustella onko mahdollista, että hankkimasi kokemus tai koulutus olisi haitaksi tässä työssä? Jos olisi, niin miten se heidän mielestään ilmenisi?

Toinen mahdollisuus on käyttää ylipätevä-kommenttia siltana tulevaisuuteen. Hakemasi paikka saattoi mennä ohitse, mutta käytä tilanne silti hyväksesi. Markkinoi itseäsi, osaamistasi ja kiinnostustasi ko. yritykseen.  Ehkä voit puhua itsesi sisään toiseen työtehtävään?

Miten itse reagoit ylipätevä-kommenttiin? Onko sinulla vinkkejä tai kokemuksia asiasta?

14.9.2014

283 ansioluettelomallia käyttöösi

Työ eLaman (nyk.Jopport) työnhaun kyselystä on käynyt ilmi, että ansioluettelon tekemiseen tarvitaan apuja. Joku haluaisi poiketa ns perinteisistä malleista erottuakseen edukseen ja joku toinen haluaa apuja ansioluettelon tekemiseen.

Ymmärrän täysin, sillä ansioluettelon tekeminen on haastavaa puuhaa. Uudenlaisen layoutin suunnittelu on über-haastavaa, ellei ole designeri tai taiteellisesti lahjakas. Pirteällä ja erilaisella CV:llä ehkä pystyisi erottautumaan muista hakijoista? Ehkä tarvitset simppeliä, perinteistä mallia?

Mikä tarpeesi onkaan, niin netistä löytyy ilmaiseksi ansioluettelon pohjia. Et tarvitse edes rekisteröityä sivustolle, vaan valitse sopiva mallin ja lataa koneellesi.

Latauksen jälkeen, muokkaat asiakirjan omilla tiedoillasi ja tallennat!


Ansioluettelo
275 ladattavaa ansioluettelomallia

Tästä linkistä pääset Hloom.comin tarjoamiin 283 word -pohjaisten ansioluettelomallien pääsivulle. Valikoimasta löytyy perinteisiä ja värikkäitä malleja, jotka ovat kaikki muokattavia.

Suomalaiseen makuun saattavat ovat hieman jenkkiläisiä, mutta poimi parhaat ideat ja itsellesi toimivin pohja!



psssst. lataa tiedosto ainoastaan käyttämällä: "Click here to download" -linkkiä. Tuon punaisen rastin päällä olevaan kohtaan, on nimittäin sijoitettu harhauttavasti mainoksia.


(päivitetty 11.5.2016)


1.9.2014

Tarjonta luo kysynnän?

Työn tarjonnan lisääminen on Suomen nykyjohdon käärmeöljy, jolla hoituu talouskasvu, kestävyysvaje ja maan kilpailukyky. Kannustinloukut on poistettava ja työn vastaanottaminen tehtävä kannattavaksi (lue: työttömyys- ja toimeentuloturvaa on heikennettävä), opiskeluaikoja lyhennettävä ja eläköitymistä hillittävä, että saadaan kansa työnhakuun. Ja katso, lisääntynyt työvoiman tarjonta luo sille kysyntää, eli työpaikkoja ja talous ampaisee kasvuun.

Ajatusrakennelma on peräisin herralta nimeltä Jean-Baptiste Say 1767– 1832). Hän oli ranskalainen taloustieteilijä, joka puolusti kilpailua, vapaakauppaa ja yritystoiminnan rajoitusten purkamista.Häneltä on lähtöisin "Sayn laki", teoria, jonka mukaan "tarjonta luo oman kysyntänsä". Kuulostaako tutulta? Vaikka kauppakamarinulikka ejakuloi, kun hän mainitsee Jean-Baptiste Sayn ja tämän edustaman klassisen liberalismin, ei siitä valitettavasti ole kansantalouden libidon virkistäjäksi.

Puoli miljoonaa suomalaista on työvoiman ulkopuolella joko kannustinloukkuun langenneina tai ihan vain laiskuuttaan eläköityneinä. Todellisuudessa hyvin suuri osa heistä haluaisi tehdä työtä, eli työn tarjontaa olisi yllin kyllin. Miksei siis Sayn laki toimi nykyisten työttömien kohdalla? Kyllä puolen miljoonan hengen työvoiman tarjonnan pitäisi hienoinen nousu tuoda näin pienen maan kasvukäyrään, jos teorialla olisi hitukin tosipohjaa.

Maailma oli Sayn aikaan, 200 vuotta sitten, kovin erilainen kuin nyt. Ennen tuon ajan ihmettä, kehruu-Jennyä, ei ollut puuvillakankaan kysyntää, koska kenellekään ei tullut edes mieleen kysyä. Keripukin raiskaamat seilorit toivat puuvillaa purjelaivoilla Intiasta, joten sen tarjontaa oli vähänlaisesti ja sekin vain varakkaimpien saatavilla. Kun keksittiin tapa tuottaa kangasta taloudellisesti ja  lähellä markkinoita, niin sen kysyntä tuli perässä.

Samaan aikaan toisaalla junalippujen myynti piristyi kummasti, kun rakennettiin rautatie ja pantiin juna ajamaan sitä pitkin edestakaisin. Siihen asti oli taivallettu hevospelillä tai jalkapatikassa, mikä luonnollisesti näkyi VR:n pilettien vähäisenä myyntinä. Höyryveturin ja ratakiskojen keksiminen synnytti tarjonnan, joka toden totta loi kysyntänsä.

Suomi vei takavuosina paljon sanomalehtipaperia. Sillä ei enää ole kysyntää, ei vaikka kaikki maamme metsät muutettaisiin paperiksi ja tuupattaisiin maailmanmarkkinoille. Lehtien painaminen kun ei ole vähentynyt siksi, ettei paperia olisi ollut riittävästi tarjolla.

Uusia työpaikkoja syntyy talouskasvun myötä. Talouskasvua ei synny viisastelemalla ja kierrättämällä vuosisatojen takaisia ajatuksia omiin poliittisiin agendoihin. Kilpailukyky ei synny työntekijöiden asemaa huonontamalla, sillä aina löytyy maa, jossa palkat ja työolot ovat vielä huonommat.

Vai menikö Nokialla taannoin hyvin siksi, että sen insinööreillä oli pirun pienet palkat, eikä heitä saanut eläkkeelle kirveelläkään? Miten sen myynti saattoi sakata, vaikka kauppojen hyllyt notkuivat Nokian kapuloista, eli peruskännykän tarjontaa oli yllin kyllin?

Olisiko aika säilöä Sayn teoria vaikkapa Leninin mausoleumiin, siellähän niitä vanhentuneita talousoppeja lepää jo ennestään.

Vieraskynään tarttui: Pähkähullun päiväkirja

1.8.2014

Eläkeiän nosto, pisto ja läimäytys

Työttömyys on kasvava trendi ja samaan aikaan julkisuudessa puhutaan eläkkeellejäämisiän alarajan nostamisesta! En pysty käsittämään tätä yhtälöä!

Eläkeikä asia ei ole mustavalkoinen, eikä sitä ratkaista helpolla. Lähestymiskulmia asiaan on kymmeniä.  

JOS töitä olisi tarjolla ja JOS ihmiset kykenisivät tekemään aiempaa iäkkäämpinä töitä, niin asia olisi toisin.

työ eLama

Emme kuitenkaan elä mikä-mikä maassa, missä tulevaisuus perustetaan jossitteluun. Siksi meillä on vain yksi vaihtoehto eli eläkeikä pidetään siinä missä se nyt on.

Asiaa puoltaa kasvava työttömyys. Lisäksi työpaikkoja kun aukeaa ihmisten siirtyessä eläkkeelle.

Kesäkuun lopussa TE-keskuksissa oli kaikkiaan
  • 580.200 työnhakijaa, mikä on 75.900 enemmän kuin vuotta aiemmin.
  • 337.200  tästä joukosta oli työttömiä työnhakijoita ja 90.400 pitkäaikaistyöttömiä!

Kesäkuun lopussa alle 25-vuotiaita eli nuoria työttömiä työnhakijoita oli 50.200. Edellisvuoden kesäkuusta on työnhakijoiden määrä kasvanut 15.1%. (TEM)   Työmarkkinatilasto on varsin karua luettavaa, mutta vielä karumpaa on todellisuus ihmisille näiden numeroiden takana.

Kasvavan työttömyyden lisäksi on skenaario kasvavista työssä jaksamisen kuluista eläkeiän noston myötä todellinen. Lisäksi yli 50-vuotiaana työttömäksi jäävälle uudelleen työllistyminen on suuri haaste, puhumattakaan, jos työttömäksi jää lähellä 60 ikävuotta.

Nuorisotyöttömyys, työttömyys ja eläkeiän nosto eivät mahdu samaan yhtälöön. Eläkeikää ei tule nostaa!

19.7.2014

Ps. kuva ois kiva!

Heinäkuu hiljentää työmarkkinat. Tällöin onkin hyvä pitää pieni tauko työnhausta ja ladata akkujaan hieman. Vaikka taukoa pitääkin, niin silti löydän itseni surffailemasta avointen työpaikkojen sivuilla - sitä oikeaa etsiessä.

Tänään törmäsin heti ensisilmäyksellä tällaiseen työpaikkailmoitukseen:


Jos et karsi kirjoitusvirheen takia potentiaalisia työpaikkoja & työnantajia, kuten työnhakija armotta karsitaan työnhaussa, niin ilmoituksen löydät täältä.

hmmmm...  mitenköhän pusulatyöntekijä istuisi ansioluettelooni...


1.7.2014

Hanki duuni!

Työttömistä on paljon stereotypioita. Yksi niistä on se, että työttömät makailevat kotona sohvalla ja räkivät kattoon. Toinen työttömyyteen liittyvä uskomus on, että töitä kyllä saa jos vaan viitsii hakea.

Yhteistä näille uskomuksille on se, että lähes poikkeuksetta ne lausutaan sellaisen henkilön suusta, joka on työelämässä ja käy töissä. Eli nämä lausahdukset voi jättää huoletta ihan omaan arvoonsa.



Käännös: Hanki duuni? Siis hanki duuni?
Miksipä en laittaisi työkypärää päähän ja ahtaudu
työkanuunaan sekä laukaise itseäni kohti työn maata, jossa työt kasvavat työpuskissa!
Kuva: uberhumor.com


Tsemppiä työnhakuun!

8.6.2014

Mitä viestit työhakemuksellasi?

Oletko koskaan miettinyt mitä viestit työhakemuksellasi? Oletko tarkistanut, tukevatko ansioluettelosi ja saatekirjeesi toisiaan, muodostavatko ne yhtenäisen viestin? Itse en ole asiaa sen kummemmin miettinyt, kunnes sain rakentavaa palautetta hakudokumenteistani rekryammattilaiselta.

Oletetaan, että lähetät työhakemuksen projektipäällikön tehtävään. Kirjoitat saatekirjeeseen lauseen: “Olen projektinhallinnan ammattilainen, joka haluaa pysyä ajan hermolla”.

Tämä lause on ydinviestisi, sillä haet projektipäällikön tehtävään. Hakudokumenttiesi tulisi tukea tuota lausetta. Eli tarkista ja mieti:

  • Näkyykö hakudokumenteista, että olet osallistunut useisiin projekteihin?
  • Löytyykö ansioluettelostasi projekteja, joita olet vetänyt?
  • Tuotko esiin saavutuksiasi läpimenneistä projekteista?
  • Oletko listannut selkeästi mitä projektinhallinnan työkaluja olet käyttänyt?
  • Oletko päivittänyt osaamistasi projektinhallinnan ja –työkalujen suhteen, näkyykö se ansioluettelostasi?

Jos mikään ei tue saatekirjeesi väitettä projektinhallinnan ammattilaisuuden puolesta, niin miten käy uskottavuudellesi ja jatkoon pääsyn?

Keskity ydinviestiin


Työnhakudokumenttien tekeminen kannattaa aloittaa tarkastelemalla huolella, millaista osaamista tai kokemusta työpaikkailmoituksessa haetaan. Niiden asioiden keskiöön kannattaa rakentaa selkeä ydinviesti, jolla tuo täpäkästi esiin omaa sopivuuttaan avoimeen tehtävään.

Sen jälkeen lisää kaksi tai kolme ydinviestiä tukevaa asiaa, kokemusta tai osaamista, hakemukseen.

Keskity hakudokumenteissa vain tehtävän kannalta olennaiseen. Näin vahvistat viestiäsi tehokkaasti rekrytoijalle.


Nämä vinkit olivat minulle kullanarvoisia, sillä työkokemukseni on erittäin laaja-alainen ja minulle on haaste tehdä työhakemuksia.

Tunnustan, etten ole aiemmin edes ajatellut tarvitsevani työhakemuksissani ydinviestiä.  Nyt voin vain todeta, kuinka vähän tiesinkään ja kuinka loogiselta nuo vinkit luettuna tuntuukaan.

22.5.2014

Täydellinen vahvistusviesti

Jätettyäsi hakemuksen johonkin avoimeen paikkaan saat yleensä vahvistusviestin, jossa kiitetään hakemuksestasi. Siis yleensä, sillä omien havaintojeni perusteella 28% työnantajista ei ole reagoinut mitenkään vastaanotettuaan hakukirjeeni. Shame on you!

Haluan nostaa viime vuoden arkistoista esille, minua eniten ilahduttaneen vahvistusviestin. Mielestäni se oli esimerkillinen ja antoi heti alkumetreillä positiivisen kuvan ko yrityksestä.



Lähetin avoimen hakemuksen ko yritykseen marraskuussa 2013 ja samana päivänä sain tämän vahvistusviestin.

Arvaatko, miksi se oli lähes täydellinen? Mikä meni pieleen?

6.5.2014

Rekrytoijan dilemma

Olen viime aikoina tavannut monia HR-ihmisiä rekrytoinnin kehittämiseen liittyvien teemojen tiimoilta. Kuumin peruna rekrytoinneissa tuntuu olevan nuorison eli y-sukupolven rekrytointi. (Wikipedia / y-sukupolvi)

Rekrytoijat ovat ihmeissään käsissään olevan ilmiön kanssa. Työhaastatteluihin tulee nuoria, joiden työhistoria on täynnä lyhytaikaisia työsuhteita, selkeästi omasta tahdosta johtuen.

Eräs nuori tuli työhaastatteluun kymmenen minuuttia myöhässä ja kertoi saaneensa kenkää edellisestä työpaikasta, syynä oli jatkuva myöhästely. Koeajalla erään nuoren perään sai soitella, kun kellokortin leimaaminen aamu kuuden aikaan ei tahtonut onnistua. Selitys aamuisiin myöhästymisiin oli, että hänellä on tapana nukkua vielä siihen aikaan!

Moni HR-ihminen on sitä mieltä, että nuori on pakko palkata vaikka haastatteluvaiheessa tietääkin valinnan olevan vähintäänkin haastava tai jopa väärä.

Tämän pakon mukaan sitten toimitaan ja palkataan henkilö, joka tiedetään jo tässä vaiheessa olevan huono valinta.

WTF!  Palaa kirjoituksessa konkreettisesti hieman taaksepäin. Lue toinen ja kolmas kappale korvaten sanan "nuori" sanalla "henkilö".

NYT jos asetat itsesi rekrytoijan asemaan, niin palkkaisitko tällaisen henkilön?

Rekrytoija, unohda se ikäkysymys! Käsittele työnhakijoita hakijoina. Mitään ikäryhmää ei ole pakko palkata, eikä mitään ikäryhmää ole syytä karsastaa - vain iän takia.

25.4.2014

Nouseva trendi rekryissä?

Skyhoodin toteuttama kansallinen Rekrytointitutkimus julkaistiin maaliskuussa. Se kohdennettiin suomalaisten yritysten rekrytoinnista ja HR-asioista vastaaville ja sen tavoitteena oli selvittää rekrytoinnin nykytila ja trendit.

Verraten viimevuotiseen tutkimukseen ja näin työnhakijan näkökulmasta mielenkiintoista oli, että hakijan persoonallisuus nousee esiin läpi tutkimuksen.

Hakijan persoonallisuus


Kandidaattiin liittyvistä tiedoista rekrytointipäätöksen kannalta kolmanneksi tärkeimmäksi nimettiin persoonallisuuden sopiminen tiimiin. Motivaatio ja aikaisempi työkokemus kiilasivat sen edelle. Neljäntenä tuli luonteenpiirteisiin liittyvät vahvuudet.


Kandidaatin valintaan vaikuttavia ominaisuuksia

Lisäksi yksi persoonallisuuteen kohdistuva kysymys tutkimuksessa oli siitä, että kuinka moni haastatelluista sopii persoonallisuuspiirteidensä puolesta tiimiin? Vastaukset jakautuivat fifty-sixty.

Persoonallisuus-teema jatkuu, sillä seuraavien väittämien kohdalla se näyttää saaneen eniten painoa "täysin samaa mieltä ryhmässä". 

Väittämät / Kansallinen Rekrytutkimus 2014 by Skyhood

Persoonallisuudella näyttää olevan suurempi merkitys kuin ennen. Onko persoonallisuus nyt se seuraava "Big Thing", jota rekrytoijat hypettävät? Mene ja tiedä, mutta ainakin teema tuntuu toistuvan, jopa kyselyn loppuosan kommentteihin asti.

Olettamuksia


Tutkimuksen kommenttiosioon oli kerätty HR-ammattilaisten mietteitä ja tässä niistä ehkä mielenkiintoisin:

 "edelleen ongelmana on se kuinka tavoitetaan 
ne parhaat työntekijät, jotka 
ovat passiivisia työnhakijoita. 
Eli miten näihin saataisiin yhteys - he, 
kun eivät lue työpaikkailmoituksia"

Passiivisiin työnhakijoihin luetaan yleensä työelämässä olevat, jotka eivät aktiivisesti hae uutta työpaikkaa. Kommentoijan mukaan parhaat työntekijät ovat passiivisia työnhakijoita. Hämmentävä olettamus.

Tosin, olen itse olettanut työelämässä olevien olevan ylityöllistettyjä ja loppuun palaneita, sillä tehostaminen puristaa työelämään jällelle jääneiltä mehut.
Hmmm...ehkä me molemmat olemme väärässä?

Mitä jos...


..työttömissäkin on heitä, jotka osuivat irtisanomisaaltoon ja tarttuivat tukipakettiin? Ehkä jopa niitä parhaita, jotka ovat vuosia opiskelleet työn ohessa ja nyt kaipasivat taukoa työelämästä. Tai heitä, jotka halusivat hitsarina, tuotantotyöläisinä, tehdä tunnollisesti ja hyvin työtään, mutta yrityksen kulujen karsiminen osui heidän nilkkaansa. Tai heitä, jotka tarkoituksella välttelevät palkkatyötä, syystä tai toisesta.

Toisaalta voiko työelämässä olla henkilöitä, jotka katsovat juutupea päivät pitkät. Ehkä siellä on heitä, jotka kaikissa palavereissa näpräävät älypuhelimiaan, keskittyen sosiaalisen median statuspäivityksiin. Ehkä siellä on heitä, jotka ovat lopun uupuneita, kun tunnollisina yrittävät selviytyä päivittäisistä tehtävistään. Ehkä siellä on sekä niitä parhaita, että niitä lusmuja?

Olisi upeaa jos pystyisimme pysähtymään miettimään olettamuksiamme. Sillä mitään ei pidä olettaa, ei varsinkaan jos hakee parasta. Meitä on monenlaisia, molemmissa ryhmissä. 

Yours truly, 
Työnhakija

Skyhoodin tutkimus on ladattavissa täältä.

16.4.2014

Akateeminen duunari

Kesä ja kärpäset – pian taas täällä koleista huhtikuun aamuista huolimatta! Yhtä varmasti lähestyy myös akateemisen pätkätyöläisen vuosikellon nollapiste – määräaikaisen työsuhteen päättymispäivä. Niitä kesäisiä päiviä on nähty muutamia viimeisen kahdeksan vuoden aikana, luonnollisesti usean eri työnantajan palveluksessa. Samallehan se ei kai olisi laillistakaan. On hienoa olla korkeasti koulutettu!

Tämän vuoden nollapistettä olen ennakoinut - nöyrästi nykyisen työnantajan viime tippaan jäävää seuraavaa ehkä-työtarjousta tuskan hiessä odotellessa – hankkimalla itselleni kesätyön. Kesätyön teollisuuden palveluksesta. Duunarina. Työläisenä.

Hakemusta jättäessä ilmaisin ovelasti, että saatan olla kiinnostunut myös jatkosta kesän jälkeen, mikäli Teollisuusyrityksellä  on siihen tarvetta. Se tepsi. Toimivat nimittäin harvinaisella toimialalla, jossa töitä piisaa ja jossa väkikin kyllä vaihtuu. Listoilla on kai vakiporukan lisäksi runsaasti kaltaisiani ”asiantuntijoita”, jotka paikkaavat niukkaa tai olematonta elantoaan tekemällä välillä oikeita töitä.

Hups! Nyt se lipsahti. Oikeita töitä.

Kun kuulin päässeeni kesätyöhön, kohtaisin merkillisen ongelman. Miten kerron nykyisessä työpaikassani tulevaisuuden suunnitelmistani lopareiden jälkeen? - ”Aloitan sitten Duunarina ensi keskiviikkona”.  No miksei – lyhyesti ja ytimekkäästi.

Paha kyllä työkaverit järjestään tuntuivat järkyttyvän. Syytä en tiedä. Monikaan heistä ei nimittäin pärjäisi kyseisessä Duunissa – enkä usko heidän järkytyksensä varsinaisesti johtuvan suunnattomasta kunnioituksesta hankkimaani uutta ammattitaitoa kohtaan. 

Sitten aloitin työt – ja entäs ne uudet työkaverit? - ”Missäs olet aiemmin ollu hommissa?” ”..öh..tuota…” Hävetti. Kierrellyn totuuden kerrottuani seurasikin sitten paljonpuhuva hiljaisuus.

Siis mitä? Miksi ihmeessä häpeän tunnustaa Teollisuusalan Duunareille että olen oikeasti Akateeminen Ihminen? Mitä pahaa siinä on? Se, että Duunarit ja Akateemiset ovat eri sakkia, jotka olisi hyvä pitää omilla tonteillaan. 

Molempia tarvitaan, kyllä kyllä, mutta mieluummin niin, etteivät tiedä toisistaan. Paperinpyörittely on turhaa ja maailma on konsulttivitsejä pullollaan. Ja siivoojan kanssahan ei voi juurikaan keskustella muusta kuin säästä. 

Voi meitä! Työpaikat katoavat asiantuntijoiden alta samaan aikaan kun joillain duunarialoilla ammattimiehet ja -naiset ovat vaarassa loppua. Tulevaisuudessa tarvitaan nähdäkseni ihan oikeasti sitä hakuilmoituksissa usein vaadittua JOUSTOA, jotta tekijöitä voidaan tarpeen mukaan siirtää sinne missä työtä oikeasti on. 

Loppujenlopuksihan kyse on Työstä, eikö niin. Erilaisista töistä. Kaikki me emme koskaan tule pystymään kaikkeen, eikä tarvitsekaan. Voidaan kai silti arvostaa toisiamme. Ja itseämme!

Jos minä nyt pystyn työskentelemään akateemisuudestani huolimatta tässä Duunissa koko kesän niin lupaan tehdä sen selittelemättä turhia. Olen töissä. Piste. Kestäkää se. 

Mutta kuinka avaan tämän työkokemuksen LinkedInissä…?? Aijai, miltä se sielläkin sitten näyttäisi…

1.4.2014

Työnhaku on tekniikkalaji

Työnhaun tiimellyksessä olen oppinut, että työnhaku on pahimmillaan tekniikkalaji. Olen usein miettinyt rekrytointien esikarsintavaiheen kriteereitä. Luettuani amerikkalaisen artikkelin rekrytoinnissa käytettävistä apuohjelmista, ymmärsin menneeni metsään ja pahasti!

Artikkelin mukaan monet suuryritykset käyttävät jotakin markkinoilla olevista ATS-ohjelmista (applicant tracking system).

Ohjelma skannaa hakemuksestasi "asiayhteyksien avainsanat" (contextual key words) sekä avainlauseet ja matemaattisesti pisteyttää niiden relevanttiuden peilaten niitä tehtävänkuvaan.

Parhaimmat pisteet saaneet hakemukset menevät jatkokäsittelyyn rekrytoijalle, vasta koneellisen esikarsinnan jälkeen.

Miten parannat mahdollisuuksiasi läpäistä esikarsinta? Alla viisi vinkkiä.

1) Yksinkertainen asettelu


ATS-ohjelmat suosivat yksinkertaisuutta. Logot, kuvat, symbolit joutavat roskakoriin. Käytä ns. yleisimpiä fontteja kuten Arial, Courier tai Times New Roman - ATS ei osaa tulkita erikoisfontteja ja saattaa napauttaa hakemuksesi jatkosta jo pelkästään siitä syystä.

Englanninkielisissä hakemuksissa suositeltiin käyttämään yleisimmin käytössä olevia otsikointeja, kuten Qualifications, Professional Experience, Education, Skills.

2) Avainsanat


Sisällytä työilmoituksessa olevia työnkuvauksen avainsanoja ja verbejä suoraan omaan hakemukseesi. Nämä avainsanat ovat todennäköisesti niitä, jotka rekrytoija on ohjelmoinut ATS:n löytämään hakemusmassasta.

Käytä sekä aukikirjoitettua termiä että sen lyhennystä, esim. "Diplomi -insinööri (DI)", varmistaaksesi ATS:n haaviin jäämisen.

Termistöillä kikkailu eli eri avainsanojen rimpsuttaminen hakemukseesi ei sekään tule toimimaan, sillä järjestelmä osaa tunnistaa termikikkailun.

3) Tiivistelmä


Lisää hakemukseesi kuuden lauseen tiivistelmä, jossa esittelet avointa tehtävää tukevan pätevyytesi ja tärkeimmät saavutuksesi. Mieti, miten sujautat lauseisiin mahdollisimman monta avainsanaa, jotta hakemuksesi nousisi hakutulosten kärkeen ja päätyisi rekrytoijan käsiin.

4) Oikeinkirjoitus


Kirjoitusvirhe voi auttamatta tiputtaa hakemuksesi jatkosta, sillä kone eli ATS-ohjelma ei ymmärrä väärinkirjoitettuja sanoja.

5) Tiedostomuoto


Lähetä hakemuksesi ennemmin word doc tai rich text formaatissa kuin PDF:nä. Vaikka ATS-sovellukset työstävät yhä paremmin myös pdf-tiedostoja, niin wordi on edelleenkin paras tiedostomuoto.

My five cents...

Toivottavasti yllä olevat viisi  vinkkiä tuli tarpeeseen ja pystyt tuunaamaan hakemuksesi vastaamaan koneellisen esikäsittelyn haasteisiin!

Olen itse aiemmin pyrkinyt välttämään hakemuksessani täsmälleen samoja termejä kuin ilmoituksessa, jotten vaikuttaisi papukaijalta. Kuinka vähän tiesinkään!

Jäin kuitenkin miettimään asiaa käytännön tasolta. Monet työelämän vanhat termistöt on korvattu uudemmilla. Yhtenä esimerkkinä entinen Sponsorship Manager-titteli, joka on korvattu tänä päivänä muodikkaammin Partnership-alkuiseksi.

Kysymys kuuluukin, pitäisikö vanhat termit - ei tittelit - CV:ssä päivittää vastaamaan nykypäivän käytäntöjä? Vai jättää ne ennalleen ja keskittyä niihin uusiin termeihin tiivistelmäosiossa?

19.3.2014

Rekrytoiva koulutusohjelma - miksei?

Rekrytoiva koulutus kuulostaa mielenkiintoiselta. Se herättää toiveita uusien taitojen oppimisesta sekä työllistämisestä. Varsinkin kun mukana koulutusohjelmassa on mukana tunnettuja yrityksiä. Why not - oli ensimmäinen ajatukseni, kunnes luin seuraavan pätkän koulutusta tarjoavalta sivustolta.

"AnalyticsPro – rekrytoivassa koulutusohjelmassa yhdistyvät käytännön työskentely rekrytoivassa yrityksessä sekä ainutlaatuinen ja kattava analytiikkakoulutus. Ohjelma alkaa heti kun soveltuva yrityspaikka varmistuu ja kestää 8 kk. Siihen sisältyy 33 koulutuspäivää..." (AnalyticsPro Tampere)

"Ohjelman ajan työskentelet rekrytoivassa yrityksessä käytännön tehtävissä ja kasvat näin uuteen rooliisi. Koulutusohjelman päätavoite on työsuhteen solmiminen." (AnalyticsPro Tampere)

AnalyticPro koulutus 2014

Asia kiinnosti sen verran, että otin yhteyttä järjestävään organisaatioon sähköpostitse, pyytäen koulutusohjelmaa. En saanut kuuteen viikkoon vastausta, joten soitin sivustolta löytyville yhteyshenkilöille. Kuusi puhelua päivän aikana, eikä kukaan vastannut. Kohdalleni osui ilmeisesti huono päivä.

Toinen sähköposti, jossa pyysin koulutusohjelmaa sekä "lisätietoa koulutuksen sisällöstä esim. mitä ohjelmia opitaan ja miten yrityksessä koulutetaan?" lähti matkaan.

Samana päivänä tuli vastaus:
"Hei
Tarkempaa tietoa AnalyticsPro koulutusohjelmasta saat alla olevien linkkien kautta. Palaa ihmeessä minulle mikäli sinulla on jotain tarkentavia kysymyksiä ohjelmasta, autan mielelläni! 
http://analyticspro.fi/      http://analyticspro.fi/koulutus/"

Vastaus tiedustelemiini asioihin jäi saamatta. En enää ottanut yhteyttä asian tiimoilta, sillä kiinnostukseni lopahti. Koulutuksen pituus versus koulutuspäivien lukumäärä nostivat "skeptiset tuntosarveni" esille, toivottavasti turhaan.

Mikäli olet ollut ko koulutuksessa, niin jaa kokemuksesi meille muillekin. Olen varma, että muitakin asia kiinnostaa.

8.3.2014

Pitkä ansioluettelo?

Olen seurannut LinkedInissä ja rekrytointiyritysten blogeista keskustelua ansioluettelon tiimoilta. Mitä enemmän asiaan perehdyn, sen paremmin käy selväksi että asiasta ollaan lähes yhtä montaa mieltä kuin on keskustelijoitakin.

Lähtökohtaisesti ansioluettelo kannattaa pitää selkeänä. Muutama rekrytoija on vinkannut, että tehtävän kannalta oleellinen osaaminen tulee löytyä silmäilemällä.

Entä jos työ- ja opiskelu-uraa on kertynyt monen sivun mittaisesti? Miten nostat tärkeimmät asiat silloin esiin?

Referoitu etusivu

Jos ansioluettelosi on monen sivun pituinen, niin tiivistä etusivulle tehtävän kannalta tärkeimmät osa-alueet osaamisestasi ja kokemuksestasi.

Laita osaamisen/kokemuksen perään sivunumero, jolta selviää tarkemmat tiedot, kuten yhtiöt, osaamasi tekniikat tai muut yksityiskohdat palvelusvuosia myöden.

Tiivistelmällä taklaat

Etusivun tiivistelmän tehtävänä on nostaa esille työtehtävän kannalta se tärkein osaaminen ja kokemus. Nosta napakasti esiin oleelliset asiat.


Hakemuksen ja ansioluettelon yhdistelmän tarkoitus on herättää kiinnostus ja päästä rekryssä eteenpäin. Tiivistelmällä voit nostaa mahdollisuuksiasi taklata itsesi haastatteluun!

Saavutukset esiin

Laita ansioluettelon seuraaville sivuille yksityiskohtaisemmin työ- ja opiskeluhistoriasi. Lisäksi väitän, että rekrytoijaa kiinnostaa saavutuksesi. Hän haluaa tietää, mitä voit tuoda/antaa uudessa tehtävässäsi.

Kuvaa jokaisen tehtävän yhteyteen lyhyesti, mitä tehtävässä saavutit. Luvut ja prosentit kertovat selkeästi saavutuksista. Jos niitä ei kuitenkaan ole esittää, kerro mitä arvokasta oppia tehtävässä sait. Kerro tehtävien päävastuualueesi, napakasti.


Yhtä oikeaa ei ole

Ansioluettelon tekeminen ei ole tarkkaa tiedettä. Mielipiteitä hyvästä ansioluettelosta ja sen rakenteesta on lukemattomia. Yhtä oikeaa rakennetta tai tapaa ei ole.

Mikä on Sinun vinkkisi ansioluettelon tekoon?

26.2.2014

Sattuu sitä parhaimmillekin!

Muutama kuukausi sitten bongasin netistä avoimen tehtävän, johon ajattelin heti hakea. Luin tarkkaan tehtävänkuvauksen lävitse. Mieleeni nousi kysymyksiä työnkuvan suhteen. Luin siis uudelleen hakuilmoituksen, sillä halusin lisätietoja tehtävästä ja siinä vaadittavista kompetensseista.

Ote työpaikkailmoituksesta:
"For more information, please contact XXXX by calling +358 xxxxx on the 13th of November from 3pm to 5pm. You can also send your questions to jobs A T finnair.com"

Hakuaikaa oli ainoastaan kolme päivää jäljellä. Soittopäivä oli jo mennyt. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi siis ottaa yhteyttä annettuun sähköpostiosoitteeseen.

Sähköpostitiedusteluni lähti välittömästi matkaan. Yllätys oli suuri, kun sain bumerangina alla olevan vastauksen.




Mikä on tarinan opetus? Käy niitä kämmejä rekrytoiville osapuolillekin. Heillekin, joilla on takanaan vuosien pitkä taival yhtenä suosituimpana työnantajana markkinoilla.

Nosta siis nokkasi ylös, vaikka hakemukseesi eksyisikin kirjoitusvirhe tai vaikka vastaanotattaisitkin bumerangin yksi toisensa jälkeen. Ole armollinen itsellesi ja suuntaa uudella tarmolla kiitotien päähän hakemaan uutta nousua!

12.2.2014

Työttömän arvo


Silmiin osui uusimmasta Hyvä Terveys-lehdestä artikkeli, jossa nuori, akateemisesti koulutettu mies kertoi elämästään. Hän oli kärsinyt koko aikuisikänsä vaikeasta masennuksesta, jonka seurauksena hän oli tälläkin hetkellä määräaikaisella työkyvyttömyyseläkkeellä.

Masennuksen diagnosointi viivästyi aikanaan, sillä masennuksesta ei vielä hänen nuoruudessaan puhuttu eikä hän tunnistanut itse oireita. Mikä pahinta, lääkäriin menoa hidasti se, että nuori mies koki noloksi ajatuksen ”romahtaa tässä tehokkuutta vaativassa maailmassa”.

Lisäksi hän halusi suojella läheisiään huolelta ja häpeältä. Paras ajatus jutussa löytyy viimeisestä kappaleesta: ”..Olen kuitenkin oppinut ymmärtämään, että ihmisarvo ei ole kiinni siitä, saako palkkaa vai ei. Työkyvyttömyyseläkkeelläkin voi kokea olevansa tarpeellinen tekemällä vaikka vapaaehtoistyötä.” (Hyvä Terveys 3/2014.)

Ihmisarvo, elämän tarkoitus, onnellisuus, hyvä elämä – ne kaikki sanat sulkevat sisäänsä suuria filosofisia kysymyksiä, joita en edes yritä tässä analysoida.

Työn suhde ihmisarvoon on silti monia koskettava ja ääneen lausumisen arvoinen kysymys tässä hetkessä. Lehtijutun Markku pystyi kokemaan iloa ja toteuttamaan itseään vajaatyökykyisyydestään huolimatta.

Miksi?


Miksi Markku ja monet muut, mm. Suomen tuhannet YT-neuvotteluiden seurauksena irtisanotut, joutuvat ylipäätään pohtimaan omaa ihmisarvoaan työelämän kautta? Kokemaan häpeää työmarkkinoiden ulkopuolelle kuulumisesta?

Liian vähän keskustellaan edelleen siitä, miksi työttömyys on poikkeustila, josta yksilön on pyrittävä kaikin keinoin pois, ja jossa olemista on velvollisuus perustella muille.

Maslow´n kuuluisan tarvehierarkian ylin taso voidaan saavuttaa monella tavalla, ei vain palvelemalla työllä globaaleita markkinoita.

YK:n ihmisoikeuksien julistuksessa puhutaan oikeudesta työhön – ei velvollisuudesta. Julistuksen ensimmäinen artikla liittyen ihmisen pelkällä olemassaolollaan ansaitsemaansa tasavertaiseen ihmisarvoon jää harmittavan usein työttömän kohdalla toteutumatta. Työtön, tai yhtä hyvin osatyökykyinen on yhteiskunnassamme yhtä kuin vajavainen.

Arvo


Markkinatalous vaatii, että raha liikkuu, yritykset tekevät voittoa ja ihmiset kuluttavat. Markkinat muodostuvat kuitenkin yksilöistä, joilla jokaisella on arvo ennen kaikkea ihmisenä.

Olet Arvokas!

Haastan myös kaikki työttömät juuri tänään katsomaan peilissä näkyvää ihmistä, ei sieltä tuijottavaa työtöntä, ja lausumaan peilikuvalleen: ”Olen arvokas, koska olen olemassa.”

Elämä voi olla hyvää ja merkityksellistä – vaikka siitä ei saakaan palkkaa!

5.2.2014

Edellinen palkkasi ei ole viitearvo

Taloussanomien artikkeli  "Mitä vastata, kun työhaastattelussa kysytään entisen työn palkasta?" sytytti kipinän tähän postaukseen.

Sen enempää artikkelin näkökantaa tai ohjeita kommentoimatta, jäin ihmettelemään koko kysymystä ja sen perusteita. Kysymys on  aivan käsittämätön, eikä sitä tule esittää työhaastattelussa.

Työhaastattelussa minultakin on kysytty edellisen position palkkaa. Edellisen palkan tiedustelu on verrattavissa siihen, että ruokaravintolassa tarjoilija kysyisi edellisen ravintolalaskuni summaa, miettien mitä bongaisi laskulle tällä kertaa. Molemmat kysymykset ovat täysin korneja ja irrelevantteja.

Edellisen palkan kysyminen viestittää rekrytoijan arvioivan työnhakijan puolesta, millaiseen palkkaan työnhakija on tyytyväinen. Siihen hän ei pysty koskaan, joten miksi edes kysyä.

Jos jollain on syvämpää tietämystä asiasta, niin kuulisin mielelläni. Mikä on tämän kysymyksen tarkoitus?

28.1.2014

Mikä on riittävästi?

Työnhakija lähettää kymmeniä ja kymmeniä hakemuksia ympäri bittiavaruutta eri työnantajille tai rekrytoijille. Samalla tulee jaetuksi työhistoria sekä henkilökohtaisia tietoja.

Oletko työnhakijana koskaan suonut ajatustakaan sille, että lähetät tietojasi bittiavaruuteen. Harvoin, jos koskaan, olet selvillä miten tietojasi käsitellään tai säilytetään. Asia on ulottumattomissasi.

Työhakemus

Vaikka tietoja käsiteltäisiin ja säilytettäisiinkin tietosuojaperiaatteiden mukaan, niin silti ei kannata jakaa tarpeettomasti tietoa itsestään.

CV ja syntymäaika


Ensisijaisen tärkeää on, ettei ansioluetteloon laita henkilötunnusta;(pp.kk.vvvv-111A).
Hakuvaiheessa ei ole oleellista ilmoittaa edes tarkkaa syntymäaikaa. Tarkan syntymäpäiväsi tietäminen ei tuo oleellista lisäarvoa tässä vaiheessa rekrytointia.

Miten sitten ilmoittaa syntymäajan ja iän ansioluettelossa? Itse käytän ainoastaan kuukautta ja vuotta, tyyliin: "syntynyt: elokuu 1969".

Se riittää, haun alkuvaiheilla.

20.1.2014

Työpaikkailmoitusten Helmi?

Aamu alkoi työpaikkailmoituksia selailemalla. Jostakin syystä alla oleva työpaikkailmoitus osui muhevasti hermooni ja kimmautti ilmoille blogikirjoituksen reaktiona.

Haluan ehdottomasti jakaa tämän rekry-yrityksen laatiman työpaikkailmoituksen kanssanne. Poistin ilmoituksen lopusta vain email-osoitteen, jonne hakemukset pyydetään lähettämään sekä alusta tittelin.


         "HAETTAVA TITTELI                                                              
          Rekry-yritys x  etsii yhteistyökumppanilleen Paikkakunta"            


Onko tässä todellinen Työpaikkailmoitusten Helmi?
Entä mitä positiota ollaan täyttämässä? Jätä kommentteihin sivistynyt tietämyksesi haettavasta tittelistä.

Originaali työpaikkailmoitus löytyy TÄÄLTÄ. Haettava titteli on mainittu kommenteissa.


13.1.2014

Työnhausta viestiminen hakijoille

Työnhakijana sitä hakee useaan eri yritykseen. Samalla huomaa, että yritysten rekrytointiprosessien välillä on huimia eroja. Tällä kertaa kiinnitetään huomio rekrytoinnin viestintään ja siihen käytettyyn aikaan.

Aika on subjektiivinen käsite ja erilaiset rekryprosessit vaativat oman aikansa, siitä ei pääse mihinkään. Hakijoille viestiminen on tärkeä osa rekrytointiprosessia ja se tulee hoitaa moitteettomasti.

Karsiutumisesta ilmoittaminen

Olemme pitäneet fellow työnhakijan kanssa kirjaa työnhaustamme. Alla statiikkaa välillä kesä- joulukuu 2013. Listasimme alle yritykset, jotka eivät ole viestineet hakijalle rekrytoinnin etenemisestä mitenkään

Haun sulkeutumisesta oli 31.12 mennessä kulunut aikaa seuraavasti: 

APSIS -  yli 200 päivää
GAPPS - yli 130 pvää
Tulos - yli 80 pvää
Arja Raukola Oy / SAS - yli 70 pvää

Ehkä haut ovat vielä avoinna, rekrytointiprosessit vaiheessa tai haut jopa peruutettu, sitä en käy arvailemaan.

Kone / Hyvinkään toimipiste, ilmoitti hakijalle karsiutumisesta hieman yli sadan päivän kuluttua. Ilmoitti kuitenkin, vaikka viestinnän aikarajassa on vielä paljon parannettavaa.

Karsiutumisesta ilmoittaminen ja rekryn etenemisestä viestiminen tulee tehdä pikimmiten. Retorisesti kysyn, kumpaa viestiä on helpompi hallita, se mitä viestitään viestillä vai kokonaan viestimättä jättämistä? Ne molemmat nimittäin kertovat oman tarinansa

Hakemuksen vastaanotto

Työhakemuksen vastaanoton vahvistus on tärkeä osa rekrytointiprosessia. Työnhakijalle vahvistus tuo varmuuden hakemuksen perille menosta. Yritykselle se antaa mahdollisuuden informoida hakijoita ja jopa pieneen markkinointiin.

Jatketaan vielä hieman elävän elämän statistiikasta. Yllä olevista yrityksistä vain kolme - APSISKone sekä Arja Raukola Oy - ilmoittivat hakemuksen vastaanotosta! Ehdottoman positiivista!

Kaksi yritystä - GAPPS sekä Tulos - eivät reagoineet hakemukseen mitenkään. Molemmille yrityksille hakemus lähetettiin emailina. Olisi ollut helppoa rakentaa ns. rekry email-osoite ja siihen automaattinen vastausviesti, jossa vahvistetaan hakemuksen saapuminen. Liiankin helppoa?


~ Tämän päivän työnhakija voi olla huomisen asiakkaanne! ~



6.1.2014

Maailman nopein rekryprosessi?

Kuinka nopeasti yritykset filtteröivät sopivimmat hakijat seuraavalle kierrokselle hakemusten perusteella? Vielä tähän päivään asti uskoin, että prosessi vie aikaa ainakin muutaman päivän. Live and learn, live and learn...

Avoin hakuaika

Löysin torstaina mielenkiintoisen työpaikan ulkomaan työnhaunverkostani. Haku oli ollut avoinna siihen mennessä 15 päivää. Lisäksi ilmoituksen hakuaika oli jätetty avoimeksi eli viimeistä hakupäivää ei ilmoitettu.

Päättelin näpsäkällä työnhakijan logiikallani, että paikkaan haettava heti, sillä haku saattaa umpeutua minä päivänä tai hetkenä tahansa.

Tein hakemuksen ko paikkaan siltä istumalta. Cover letterin luonti ja muotoilut CV:hen ja sitten kirjauduin käyttäjäksi heidän rekryjärjestelmään. Käytännössä omaan hakuprosessiini vierähti muutama tunti. Sain hakemuksen lähetettyä samana päivänä kello 14:10 bittiavaruuteen.

Ääntä nopeampi rekryprosessi?

Olin positiivisesti yllättynyt kun Inboksini kolahti saman päivän iltana kello 18:23! Uskoin vakaasti, että nyt napsahti haastattelukutsu, sillä vastaus oli supernopea! Miten kävikään? Kopioin saamani emailin tähän alle:

Työ eLama
Työnhaun bumerangi

OMG - onko minulla Maailman Nopeimman Työnhaku Bumerangin Saajan -titteli?

Työnhakijan palaute

Työnhakijan näkökulmasta tässä rekryssä oli hyvää

  • varmistus hakemuksen jättämisestä heti rekryjärjestelmässä - joskus käytännössä osoittautunut epäluotettavaksi, eikä hakemus olekkaan löytänyt perille rekryjärjestelmän vakuutteluista huolimatta. Siksi suosittelen lämpimästi rekrytointiaskelmiin seuraavaan pointtiani.
  • erillinen vastaanottovahvistus emaililla 
  • karsiutumisesta ilmoitettiin nopeasti 
Kokonaan toinen asia on miten henkilövalinnat onnistuvat, mutta ainakin prosessi on sutjakas.