15.12.2015

Työn murros

Maailma muuttuu sellaista vauhtia, että siinä alkaa olla vaikea pysyä mukana. Erityisen vaikeaa on osata ennustaa sitä, minkälaisia töitä tulevaisuudessa tehdään. Monelle nuorelle tieto tästä olisi kultaakin arvokkaampaa, jotta osaisi hakeutua oikealle alalle ja sitä kautta päästä työelämään kiinni.

Valitettavasti tulevaisuuden verho on paksu ja tiukasti vedettynä silmiemme eteen. Mutta samalla tavalla kuin uteliaat katselevat teatterin esiripun taakse, voimme tehdä tietyissä määrin samoin.

Palveluja, palveluja ja palveluja


“Mitä sitten on tämä uusi työ?”, kysyy moni utelias ääni. “Siitähän puhutaan niin paljon”. Ja onko se todella uutta? Ehkä me yritämme vain laittaa vanhaa viiniä uusiin pulloihin innovaatiopuheiden ja tietotekniikan ylistyksen avulla.

Tutkijat Holvas ja Vähämäki ovat kirjassaan Odotustila käsitelleet aihetta. Heidän mukaansa uusi työ ei ole mitään muuta kuin palvelujen tuottamista eli palvelutyötä, mutta kaikenlainen edellä mainittu ylistyspuhe tuppaa hautaamaan alleen todellisuuden ja tekemään asiasta tarpeettoman monimutkaisen.

Palvelut kun ovat olleet jo kauan suurin toimiala Suomen taloudessa bruttokansantuotteella mitattuna. Ilmiötä voidaan kutsua työelämän tertialisaatioksi.

Kyse on siitä, että yhä suurempi osa työvoimasta voi olettaa työskentelevänsä ennemmin palvelujen kuin teollisuuden tai maatalouden parissa. Sitä on hyvä nuorten miettiä kun miettivät sitä suurta kysymystä: “Mikä minusta tulee isona?”

Palvelutuotannon kasvu tuo mukanaan myös niin sanotun työn joustavuuden. Kun työtä ei enää tehdä tarkoin määritellyssä tehtaassa, niin työtä tehdään mahdollisesti kaikkialla ja kaiken aikaa.

Moni ihmisten kanssa työskentelevä sanookin, että työajan ja vapaa-ajan välistä eroa on vaikea määritellä. Jos esimerkiksi apua tarvitseva soittaa illalla varsinaisen työajan jälkeen, ei siinä oikein voi laittaa luuria korvaan.

Ihmisyys ei elä virastoaikojen mukaan. Myös jotain luovaa tekevä - esimerkiksi graafikko tai tutkija - saattaa saada oivalluksensa keskellä yötä herätessään - täysin varsinaisen työajan ulkopuolella. Työaika sellaisenaan menettää yhä enemmän ja enemmän merkitystä.

Vai kenties työn loppu? 


Puhutaan toisaalta työn lopusta. Muun muassa tutkija Jeremy Rifkin on kirjoittanut aiheesta. Hän ei ole väärässä kuvatessaan sitä, miten teknologia ja automatisaatio vievät yhä useamman työpaikan, mutta eräs sokea piste hänellä kuitenkin on.

Tänä päivänä työtä tehdään - kaikesta automatisaatiosta huolimatta - enemmän kuin koskaan. Sitä ei vain havaita vanhoilla mittareilla, koska työn ja siitä saatavan palkan suhde on hämärtynyt.

Moni ihminen kouluttaa itseään, haalii verkostoja ja tekee kaikenlaista sellaista, joka parantaa hänen työmarkkina-asemaansa, mutta tästä hän ei varsinaisesti saa palkkaa.

Ihmisen aktiivisuus pitäisi aina palkita

Toisin sanoen tehdään hirvittävästi töitä, jotta saataisiin kiinni siitä hetkellisestä työpaikasta, joka kestää minkä kestää.

Tutkija Guy Standing on sanonutkin, että pitäisi osata erottaa termit work ja labour sekä rakentaa tämän erotuksen kautta - nyt toki yksinkertaistan hänen sanomisiaan rankasti - kaikesta työstä (work & labour) palkitsevaa järjestelmää. Ihmisen aktiivisuus pitäisi aina palkita.

Joonas Honkimaa
Yhteiskuntatieteiden Maisteri
@joonashonkimaa

Kirjoittaja työskentelee tällä hetkellä Etsivässä nuorisotyössä Lapinjärven kunnassa

4.12.2015

Työnhakijan LinkedIn

Olen Kuinka hyödyntää Facebookkia työnhaussa sekä Twitter työnhaun tukena kirjoituksissani kertonut siitä, miten töitä voi etsiä mitä erilaisimmista digikanavista. Digimarkkinoinnin lisäksi tuin työnhakuani myös perinteisesti LinkedIn profiilin avulla. 

Käyttäjänä inhoan LinkedIn-työkalua, sen antiikkista hakutoimintoa ja palvelun jäykkää käyttöliittymää. Ikävä kyllä, työnhakijalla ei ole vaihtoehtoa vaan olemassa olevat työkalut on otettava käyttöön.

Näin käytin LinkedIniä


Etsin LinkedInistä työpaikkoja. Yritykset julkaisevat avoimia työpaikkoja sekä Jobs-osioissa, että omilla sivuillaan. Erityisesti pienet yritykset näyttävät keskittyvän paikkojen julkaisemiseen yrityssivuillaan, joten kiinnostavien yritysten seuraaminen kannattaa. Myös ryhmissä julkaistaan työpaikkailmoituksia.

Profiilini hiomiseen löysin hyviä vinkkejä sekä uravalmennuksesta että Tom Laineen julkaisemista materiaaleista & kirjasta. Yksi olennainen osa profiilini päivitystä oli oman "tittelini" muuttaminen niin, että se kertoi avoimesti minun olevan työnhaussa.

Keräsin kontakteja ja saavutinkin pian monien himoitseman lukeman 500+ kontaktia. Verkostoiduin entisten työkavereitteni kanssa. Tapahtumissa ja koulutuksissa tapaamani henkilöt kutsuin heti tapaamisen jälkeen LinkedIn verkostooni. Uskaltauduin jopa linkittäytymään mielenkiintoisten, mutta ennalta tuntemattomien ihmisten kanssa - siitäkin huolimatta, että LinkedIn ei sitä suosittele.

LinkedIn Premium


Otin myös käyttöön ilmaisen Linkedin Premium-kokeilun. Premium -tili avaa työnhakijalle enemmän ominaisuuksia kuin kuin ns. perus LinkedIn –tili ja halusin kokeilla onko ominaisuudesta hyötyä työnhaussa. Päivittämällä (upgrade) LinkedIn profiilinsa, käyttäjä pystyy lähettämään palvelussa viestin kenelle tahansa ja kiilaa itsensä LI-hakutulosten kärkeen (featured applicant).

Oman kokemukseni mukaan ominaisuus ei kuitenkaan ollut hintansa väärti, viestitoimintoa en osannut käyttää aktiivisesti, eikä listan kärkeen pääsy tuonut näkynyt profiilivierailuijen määrässä. 

Kannattaakin siis merkitä kokeilun päättyminen tarkasti kalenteriin – ihan vain siltä varalta, jos satut tulemaan itse samaan lopputulokseen niin pystyt ajoissa perumaan Premium -tilin.

LinkedInin Premium tilin ominaisuudet työnhakijalle
Linkedinissä on myös näppärä julkaisu-ominaisuus, jota käytetään lyhyiden artikkeleiden kirjoittamiseen. Julkaisemalla kirjoituksiasi voit tuoda omaa osaamistasi ja asiantuntevuuttasi esille. Itse en ominaisuutta käyttänyt, mutta hyvät artikkelit näyttävät saavan mukavasti huomiota. Suosittelen käyttämään, sillä uskon hyödyn olevan samaa luokkaa kuin  Job Seeker Premium-palvelussa.

Tavoitteeni LinkedInissä


Kaiken tämän tavoitteena oli saada ammattilaiset tietoiseksi osaamisestani, nousta paremmin esille LinkedInin hakutuloksissa ja antaa rekryäville esimiehille positiivinen kuva osaamisestani.

Näppituntumalta LinkedInin teho on suunnilleen samaa luokkaa kuin työnhaun sivustollani. Hyvä puoli LinkedIn:ssä on toki se, että ”liidit” on helppo identifioida ja kontaktoida. LinkedIn on myös kanava, jossa moni tavoittaa kohderyhmänsä varmemmin kuin muissa digimediassa.

Maksullisen premium -tilin sijaan ehdotan kuitenkin, että käytät rahasi paremmin, vaikkapa itsesi hemmotteluun!

Katriinan LinkedIn profiili

~ ~ ~ ~
Kirjoitus on kirjoitettu yhteistyössä by Katriina & Jopport  ajatuksella #sharingIScaring

Seuraavan Katriinan kirjoituksen aihe on Youtube ja miten se toimii hänellä työnhaussa.
ps. löydät kaikki Katriinan työnhaun digistrategian kirjoitukset klikkaamalla avainsanaa "digistrategia" .


12.11.2015

Kuinka hyödyntää Facebookia työnhaussa?

Kuten ehkä muistat aiemmista blogikirjoituksistani, loin työnhakuni tueksi oman sivuston ja markkinoin sitä Twitter -tilini avulla. Näiden lisäksi työnhaun SoME-strategiaani kuului myös Facebook.  Facebookia kannattaakin hyödyntää työnhaussa monin eri tavoin.

Lähde liikkeelle omasta profiilistasi


Ensimmäinen askel FB-työnhaussa on oman profiilin siistiminen. Jos olet jakanut profiilissasi yksityisiä sisältöjä, joita et halua jakaa tulevan työnantajasi kanssa, varmista viimeistään tässä vaiheessa, ettei profiilisi ole julkinen. Valitse myös profiilikuvaksesi asiallinen kuva, jotta työnhakuusi liittyvät Facebook-keskustelut saavat oikeanlaiset kasvot.

Toki kannattaa muistaa myös vanha tuttu puskaradio. Omille Facebook-kavereilleen kannattaa kertoa työnhaustaan. Hyvällä tuurilla verkostossasi saattaa olla joku, jolla on omassa verkostossaan joku, joka hakee työntekijää juuri sinulle sopivaan paikkaan.

Avoimia työpaikkoja ja vertaistukea:


Yritykset ilmoittavat avoimista työpaikoistaan usein Facebook-sivuillaan, joten sivuja kannattaa pitää silmällä. Myös kiinnostavan yrityksen yrityskulttuurista on helppo saada lisää tietoa Facebookin kautta. Yrityssivujen lisäksi Facebookista löytyy sivuja, joille kerätään avoimia työpaikkoja eri toimialoilta ja alueilta. Näiden sivujen avulla työpaikkatarjonnan seuraaminen on helppoa.

Työnhaun näkökulmasta Facebookin parasta antia on Jani Rajaniemen ylläpitämä Somerekry-ryhmä. Liittymällä ryhmään mukaan, saat tueksesi erittäin aktiivisen työnhakijayhteisön. Somerekryn porukalta saat apua monissa työnhakuun liittyvissä pulmissa; haastatteluvinkeistä aina hakemusten oikolukuun asti. Myös monet työnantajat ovat löytäneet Somerekryn ja ryhmässä liikkuukin paikkoja, joita et välttämättä muualla tapaa.

Somerekryn lisäksi myös muihin omaan alaan liittyviin ryhmiin kannattaa ehdottomasti liittyä mukaan. Hyvällä tuurilla ryhmästä voi löytyä tekemätöntä työtä. Itse törmäsin eräässä ryhmässä projektiin, johon kaivattiin kouluttajaa.

Vinkki: Jos kanttia riittää ja hakemasi työtehtävä antaa mahdollisuuden, suosittelen sinulle räväkkää ”mainospostausta” sopivissa ryhmissä. Hyvät ja massasta poikkeavat ”työnhakuilmoitukset” lähtevät leviämään kulovalkean tavoin ja käsitykseni mukaan osumatarkkuus näillä rohkelikoilla on ollut erinomainen.

Oma FB-sivu, kannattaako?


Itse päätin ”työnhakuilmoituksen” sijaan tehdä itselleni oman Facebook -sivun, jota ajattelin käyttää osaamiseni esittelemiseen henkilökohtaisen profiilin sijaan. Näin kuvittelin voivani säilyttää päivittäiset FB-päivitykseni yksityisinä ja siitä huolimatta rakentaa henkilökohtaista brändiä "työnhakija minälle”.

Työnhakijan Facebook -sivu


Tavoitteenani oli saada yksi uusi kanava välittämään viestiä osaamisestani ja ajamaan liikennettä työnhakusivustolleni.

Työnhakijan Facebook -sivusto


Käytännössä FB-sivuni tavoittaa lähinnä kaverit, ei lainkaan kohderyhmääni. Sivun tykkääjämäärät eivät kasva, eivätkä sivuille tekemäni päivitykset näy edes tykkääjilleni. Ei siis kovinkaan tehokas markkinointikeino minun tapauksessani.

Koen kuitenkin saaneeni Somerekry-ryhmästä mahtavaa vertaistukea ja koulutusprojektikin löytyi FB:n kautta, joten luen Facebookin edelleen mukaan kanaviin, joita työnhaussa kannattaa ehdottomasti hyödyntää!

~ ~ ~ ~ ~
Kirjoitus on kirjoitettu yhteistyössä by Katriina & Jopport  ajatuksella #sharingIScaring
Seuraavan kirjoituksen aihe on LinkedIn ja miten se toimii  työnhaussa.

ps. löydät kaikki Katriinan työnhaun digistrategian kirjoitukset klikkaamalla avainsanaa "digistrategia" .


1.11.2015

HR-osasto 007?

Yhteen rekryyn voi mahtua paljon, sekä hyvää että huonoa. Tänään ilahduin heti rekryprosessin alussa. Soitin lisätietoja avoimesta paikasta ja puhelun lopuksi palkkaava esimies kertoi, että ovat yhteydessä kaikkiin hakijoihin rekryn edetessä! Aivan loistavaa, se kertoo arvostuksesta hakijoita kohtaan.

Huonoa oli yrityksen käyttämä rekrysovellus. Naputtelin hakemukseni heidän järjestelmäänsä ja vasta lähetettyäni sen huomasin pari tekemääni kirjoitusvirhettä. Onni onnettomuudessa, sillä hakemusta pääsi vielä muokkaamaan sähköpostiini tipahtaneilla tunnuksilla, joten tein sen.

Korjattuani näppäinvirheet, mietin pitäisikö tietoja päivittäessä käyttää "muokkaa" vai "lähetä" nappulaa? Lisäksi huomasin, että liittämäni kasvokuva ei enää näkynyt järjestelmässä, vaikka ansioluettelo tiedostoni näkyi. Oliko kuva pyyhkiytynyt järjestelmän apinasuodattimeen?

Valitsin "muokkaa" nappulan ja päädyin hakemukseni etusivulle. Lähtikö tiedot, siitä ei tullut mitään varmistusta, joten kliksuttelin takaisin ja huomasin, että apinasuodatin oli jälleen toiminut... Liitin uudelleen kasvokuvani ja tällä kertaa painoin "lähetä"-nappulaa.

Huomenna joku mitä todennäköisemmin karsii järjestelmistään hakijan, joka on lähettänyt kuvansa kolmeen otteeseen, liian itserakkaana?

Olisin voinut varmistaa ylimääräisten profiilikuvieni poiston, ottamalla yhteyttä suoraan HR-osastoon. Siis olisin, jos vain jostain olisi löytynyt HR-osaston yhteystiedot, niitä ei nimittäin ollut missään. Ehkä kyseessä on osasto 007, jonka tiedot ovat vain harvojen ja valittujen tiedossa?

Miksi näin? HR-osastohan markkinoi ja myy yritystä ja brändiä omalta osaltaan. HR-osaston tekemiset ja tekemättä jättämiset luovat mielikuvaa yrityksestä. Siihen peilaten, en voi ymmärtää mitä tarkoitusta palvelee se, ettei yrityksen HR-osaston kontaktitietoja ole saatavilla?



20.10.2015

Onko rekryssäsi liikaa leikkipalikoita?

Kaikki alkoi niinkuin yleensäkin eli löysin kiinnostavan työpaikkailmoituksen. Hakeakseni paikkaa piti täyttää yrityksen nettisivuilla hakemus. Kuudelle eri välilehdelle nakuttelin työ- ja opiskeluhistoria tietoni, omien kokemusten ja taitojen analysoinnin sekä referenssini. Lisäksi hakukirje ja ansioluettelo tuli liittää järjestelmään.

Online testi


Läpäisin haun ensimmäisen vaiheen ja sain sähköpostitse linkin online -testiin, johon pystyi vastaamaan kotoa. Kolmesta eri väittämävaihtoehdosta piti valita kaksi, jotka  kuvasivat itseäni parhaiten. Väitteitä oli yhteensä noin 450. Tähän asti hakuprosessi meni aika löysin rantein ja olin tyytyväinen, ettei kotoa tarvinnut poistua.

Videohaastattelu


Edellisen vaiheen läpäisijät saivat lyhyen ajan sisällä kutsun videohaastatteluun. Siitä siis suorin vartaloin kauppaan hakemaan nettikameraa.

Nettihaastattelun tekeminen kesti osaltani kuutisen tuntia. Kysymykset olivat nauhoitettuja ja vastaukset piti itse kuvata ja nauhoittaa.

En pitänyt, sillä koen että haastattelutilaisuuden pitäisi olla vuorovaikutusta. Itse ainakin tutkiskelen vastaanottajan reaktioita ja esiintyminen kylmälle kameralle tuntui... noh, kylmältä.

F2F -haastattelu


Videohaastatteluiden jälkeen kävi kutsu varsinaiseen, oikeaan, haastatteluun. Tästä suoriuduin noin tunnissa, jonka jälkeen ilmoitettiin varsinaisen psykologisen arviointipäivän olevan edessä. Tähän osallistuisi enää 11 jatkoon valittua hakijaa.

Valmistautuminen testipäivään


Päivää ennen psykologisia arviointeja sain linkin sähköpostiini, joka vei kysymyspatteristo sivustolle. Kolme erillistä väitesettiä, joihin perustuen arvoin omaa käyttäytymistäni.

Väittämiä oli lähemmäs viisisataa ja tämä oli vasta valmistautuminen seuraaviin koko päivän kestäviin  testeihin!

Psykologiset testit


Testiä varten matkustin "pelipaikalle" aamu kahdeksaksi. Jo yhdeltätoista alkoi pahasti tökkimään. En voinut olla ajattelematta, että onko 3400 euron kuukausipalkkaisen - ei alaisia, ei edes keskijohdon työpaikka- todella linjassa näin mittavan rekryprosessin kanssa?

Motivaationi jatkoi laskuaan kissan hännän lailla päivän edetessä. Oli hankala motivoitua kuvitteelliseen leikkiin asiakkaasta, joka reklamoi tuotteesta - noin 20 vuotta asiakasrajapinnassa toimineena. Erilaisia leikkejä oli jo leikitty riittämiin, sekä verkossa että livenä. Koin hankalaksi motivoitua, vaikka palkintona olisi työpaikka.

Mieti ja mitoita


Soveltuvuustestit ovat paikallaan monessakin mielessä. Villakoiran ydin piilee kuitenkin siinä, että osaa mitoittaa testit tehtävän mukaan! Kaikkia leikkipalikoita ei tarvitse raahata leikkikehään vaikka niihin olisikin mahdollisuus!

Hyvä rekrytoija, mieti mitä ominaisuuksia haettavaan tehtävään oikeasti tarvitaan ja miten niitä ominaisuuksia parhaiten mitataan. Jos rekryprosessi ei ole linjassa haettavan tehtävän kanssa, siinä ei testata hakijan motivaatiota, vaan prosessia ei ole yksinkertaisesti osattu suhteuttaa oikein.

Rekryprosessi luo hakijoille mielikuvaa yrityksestä. Miten yritys toimii? Osataanko prosesseja suhteuttaa oikein? Onko työtehtäväkään osattu mitoittaa sellaiseksi, josta on edes mahdollisuus selviytyä?

Rekryprosessin mitoittaminen työnkuvaan ja vaatimuksiin, on hyvän rekrystrategian lähtökohta.

Parhain terveisin, Työnhakija

25.9.2015

Twitter työnhaun tukena

Muutama viikko sitten kirjoitin työnhausta verkossa. Kerroin, miten työnhakua aloittaessani loin nettiin työnhaun sivuston. Sivusto ei kuitenkaan yksin riitä, vaan sitä pitää myös markkinoida, joten otin sosiaalisen median palvelut tukemaan sivustoani. Tässä postauksessa käsittelen  Twitteriä työnhakuni tukena. Viime aikoina Twitter on ohittanut Facebookin sosiaalisen myynnin kanavana, joten sitä ei kannata unohtaa työnhaussakaan.

Itse olen liittynyt Twitteriin jo vuonna 2008 eli kauan ennen nykyistä työnhakuani. Twiittaan ammattiini liittyvistä tapahtumista ja mielenkiintoisista tuotteista/asioista sekä blogipostauksistani. Pyrin myös aktiivisesti mukaan keskustelemaan kiinnostavista aiheista.

Työnhaussakaan pelkkä yksisuuntainen twiittaaminen ei riitä, vaan vaikuttavuuden kannalta on tärkeää seurata alaan liittyviä keskusteluja ja verkostoitua kiinnostavien ihmisten kanssa. Myös Twitter-profiilissa kannattaa kertoa työnhaustaan muiden kiinnostusten ohella. Omassa Twitter -profiilissani oli ”call-to-action” ja linkki sivustolleni.

Tavoite


Twitterin avulla pyrin ohjaamaan liikennettä ja saada näkyvyyttä Twitter-profiililleni. Pyrin verkostoitumaan alani vaikuttajien kanssa ja vahvistamaan ammattilaisprofiiliani Twitter seuraajieni keskuudessa. Lisäksi tavoitteenani oli saada käyttäjä Twitter-profiilistani työnhaun sivustolleni.

Toimiiko? Ja mikä toimii?


18% tweeteistä sai lukijan avaamaan Twitter profiilini. En kuitenkaan onnistu aktivoimaan ihmisiä klikkaamaan twiittejäni ja nekin jotka klikkaavat, klikkaavat uutisia.

Mikä toimi?


Sosiaalinen media liittyy kiinteästi omaan ammattiini ja onnistuinkin löytämään kaksi piilotyöpaikkaa Twitterin kautta. Keskustelujen seuraaminen siis kannattaa!

Lähes viidennes twiiteistäni sai lukijan avaamaan Twitter-profiilini, jossa kerrottiin työnhaustani. Twitteristä kävijät kulkeutuivat myös työnhaun sivustolleni, sillä 13% sivustoni uusista kävijöistä tuli Twitterin kautta. Sosiaalisen median kanavista Twitter toimikin parhaiten.

Taikasauva tämäkään kanava ei kuitenkaan ole, itse en onnistunut aktivoimaan ihmisiä klikkaamaan twiittejäni ja nekin jotka klikkasivat, klikkasivat uutisia. Tosin tweetit isoista ja mielenkiintoisista tilaisuuksista ja aktiivinen hashtagien (#-merkki) käyttö toimivat hyvin ja aktivoivat yleisöäni.

Vinkkejä Twitterin tehokäyttöön!


Etsi alasi vaikuttajat ja seuraa heitä aktiivisesti. Kuuntele ja lyöttäydy rohkeasti mukaan keskusteluihin. Olet alasi ammattilainen, joten jaa avoimesti osaamistasi, vinkkejä ja neuvoja - luo itsellesi nettijalanjälki, joka heijastaa ammattiosaamistasi.

Kerro rohkeasti myös siitä, että etsit töitä. Etsi oman alasi hashtagit ja käytä niitä kun mainostat työnhakuasi. Oikeat hashtagit löydät seuraamalla alallasi toimivia yrityksiä, toisia työntekijöitä ja kokeilemalla! Voit merkitä työnhakuun liittyvät twiitit myös #rekry, #työpaikat, #duunit hashtagein.

Näitä avainsanoja käytetään yleisesti työnhaussa ja rekrytoinnissa Twitterissä. Samoja avainsanoja voit käyttää myös etsiessäsi työpaikkoja Twitteristä.

Jos Twitterin perusteet eivät ole hallussa, mutta haluat silti kokeilla Twitteriä työnhaussa, etsi rohkeasti lisäohjeita  - netti on pullollaan ohjeita siitä, miten Twitterin käytössä pääsee alkuun.

Onnea matkaan!
Terkuin: @kmaanoja!

Kirjoitus on kirjoitettu yhteistyössä by Katriina & Jopport  ajatuksella #sharingIScaring

Seuraavan Katriinan kirjoituksen aihe on Facebook ja miten se toimii hänellä työnhaussa.
ps. löydät kaikki Katriinan työnhaun digistrategian kirjoitukset klikkaamalla avainsanaa "digistrategia" .

14.9.2015

Twitterin ABC

Twitter on yhteisöpalvelu, joka perustettiin vuonna 2006 Kaliforniassa. Tällä hetkellä Twitterin aktiivisia käyttäjiä maailmassa on karkeasti 284 miljoonaa. Suomen Twitter -käyttäjistä liikkuu ainoastaan arvioita mutta luvut pyörivät siellä 300-550.000 välillä.

Twitterin avulla käyttäjät pystyvät lukemaan ja lähettämään 140-merkin pituisia viestejä. Palvelua voi käyttää sekä tietokoneella että älypuhelimella.

Voit jakaa linkkejä, kuvia ja videopätkiä twiitteillä eli viesteillä. Joihinkin television keskusteluohjelmiin otetaan kommentteja twiitteinä, jotka näkyvät kuvaruudun alalaidassa.

Käyttäjien välinen viestintäkin on mahdollista, niin kutsuttujen yksityisviestien avulla, jolloin viestit ovat vain lähettäjän ja vastaanottajan luettavissa..

Twitterin käytön aloittaminen


Twitter tilin perustaminen alkaa oman profiilin luomisesta. Sinun tulee keksiä itsellesi profiilinimi.

Valitse profiilinimesi huolella. Sen voi muuttaa myöhemmin, jos sen haluaa vaihtaa vaikka lyhyemmäksi. Twitter -osoitteeksesi tulee @profiilinimi. Jopport -blogin twitter osoite on @J_pport.

Valitse huolella myös profiilikuvasi, sillä Twitterin tarjoama "pelkkä muna" profiilikuvana ei kiinnosta ketään. Usko pois, kuva on tärkeä.

Twitterin etusivusi


Twitterin etusivullasi on koko Twitter-feedi (virta) eli kaikkien seuraamiesi henkilöiden ja heidän twiittinsä. Siitä vaan lueskelemaan ja seuraamaan mitä seuraamasi ihmiset twiittailevat!

Voit hakea käyttäjiä ja twiittejä "Etsi Twitteristä" -kohdasta, oikealta ylhäältä. Viestit -kohdassa näet sinulle yksityisviestinä lähetetyt viestit.

Vasenta profiilikuvaasi painamalla pääset omalle sivullesi. Ylhäällä oikealla olevaa profiilikuvaasi painamalla pääset Twitter -tilin asetuksiisi.

Twiittaaminen


Twiittaamaan eli viestittämään pääset vaikka oikeasta yläkulmasta. Paina "Twiittaa" -nappulaa ja viestikenttä avautuu eteesi. Kirjoita viestisi siihen ja paina "lähetä" -nappia.


Twiitin pituus on 140 merkkiä, ei sen enempää. Vähempikin määrä merkkejä riittää. Koko tilaa ei ole pakko käyttää.

Käyttämällä Hashtagia (#-merkki) liität twiittisi asiayhteyteen. Avoimia työpaikkoja merkitään #rekry -tunnuksella ja sillä niitä on helppo hakeakin.

Seuraaminen


Twitterissä voit seurata toisia käyttäjiä ja muut voivat seurata sinua. Seuraaminen tarkoittaa, että saat seuraamasi henkilön twiitit eli viestit Twitterin etusivullesi.

Seurata voit ketä haluat, poliitikkoja, yrityksiä, lempinäyttelijääsi, jos vain hänellä on Twitter -tili. Twitter-tilin luotuasi voit kokeilla hakea mielenkiintoisia henkilöitä. Etsi Twitteristä-kenttään kirjoitat hakusanan, vaikka Jopport, ja painat Enteriä.

Hakutulokset aukeavat eteesi. Klikkaamalla välilehtiä "Suositut, Live, Tilit, Kuvat, Videot, Lisää vaihtoehtoja" - järjestät hakutulokset. Tilit tarkoittaa Twitter-tilejä eli käyttäjiä.

Käyttäjän voi aktivoida seurattavaksi suoraan hakutuloksista, klikkaamalla Seuraa nappia. Klikkaamalla Twitter-käyttäjänimeä pääset ko henkilön/yrityksen pääsivulle, jossa myös "seuraa" nappula. Klikkaamalla "Seuraa" -nappulaa, saat  ko käyttäjän viestit näkyviin etusivullesi.

Meidän Nuoret -sivustolla oli hyvä ohje Twitter tilin perustamiseen , joten kurkkaa sinne niin pääset alkuun! Kokeile, twiittaa minulle palaute tästä kirjoituksesta osoitteeseen @J_pport!

Terveisin, Jopport


4.9.2015

Persoona peliin videorekrytoinnissa

Videohakemuksissa on rekrytoinnin tulevaisuus, sanotaan. Työnantaja perustelee videorekryjä muun muassa ajansäästöllä ja sillä, että useampi hakija saa mahdollisuuden tulla nähdyksi ja kuulluksi. Mutta ennen kaikkea, työnantaja haluaa todeta hakijan persoonallisuuden ja soveltuvuuden tiimiin tai työyhteiosöön.

Lähetin ensimmäinen videotyöhakemukseni. Se oli mielenkiintoinen kokemus, sillä en yhtään tiennyt mitä videolta odotettiin. Rekryfirman sivuilla kehotettiin laittamaan CV:n, hakemuksen ja muiden liitteiden lisäksi myös ko. videohakemus.

Vaistoni sanoi, että sitä ei voi jättää tekemättä, joten tartuin toimeen. Linkki videon tekoon löytyi helposti, mutta ohjeita tekemiseen tai toiveita sisällöstä yrityksen sivuilla ei annettu.

Pitkällisen ja vakaan harkinnan jälkeen tein sellaisen videon kuin itse näin parhaaksi tehdä. Onneksi itse työkalu oli äärimmäisen helppokäyttöinen eli tekniikan kanssa tuhraamiseen ei kulunut aikaa.

Työnhakijan videohakemus
Tein videohakemusta ensimmäisenä päivänä kolmisen tuntia. Aikaa meni siihen, että valitsin rauhallisen taustan, säädin valaistusta, meikkasin ja laitoin hiukset ja tietysti pukeuduin kuten normaaliin haastatteluunkin pukeutuisin. Sen lisäksi tein muistini tueksi PowerPoint­esityksen, johon listasin asioita joita halusin videolla kertoa.

Ensin videosta tuli aivan liian pitkä. Koska hauskoja tarinoita ja sattumuksia ei tässä tilanteessa voi kertoa, ei kukaan jaksa kuunnella hyvänkään hakijan viidentoista minuutin mittaista tilitystä työhistoriasta ja persoonallisuudesta.

Onneksi tajusin itsekin, ettei tätä tilaisuutta kannata hukata CV:sta ja hakemuksesta löytyviin faktoihin. Niinpä päätin tehdä ansioluetteloa ja hakemusta täydentävän pariminuuttisen, jossa halusin tuoda enemmän esiin omaa persoonaani, työskentelytyyliäni ja muita asioita joita ei liitteistä löydy.

Pariminuuttisen tekemiseenkin saa menemään paljon aikaa. Ensin videointi sujuu hienosti ja sitten tapahtuu klassinen kielen solmuun meneminen – on aloitettava alusta. Itseäni häiritsevä maneerini on silmien meneminen ”killiin” kun haen ajatusta ja sitä miten asiani esittäisin. Niinpä yritin eliminoida tämänkin haasteen alottamalla monta kertaa uudelleen.

Vinkit videohakemuksen tekoon


Ulkopuoliset häiriötekijät ovat oma lukunsa: Linssin eteen lentävä kärpänen, ystävän puhelu, oveen koputtava naapuri, katkeava verkkoyhteys jne. On todella tärkeää löytää häiriötön ja rauhallinen paikka sekä laittaa puhelin äänettömälle, jotta hakemuksen tekoon voi kunnolla keskittyä.

Muista että, työnantaja haluaa ennenkaikkea todeta hakijan persoonallisuuden ja soveltuvuuden tiimiin tai työyhteiosöön. Toisaalta videoon panostaminen kertoo siitä, että olet tosissasi hakemassa kyseistä työpaikkaa.

Onneksi videorekrytoinnissa ei kuitenkaan tarvitse osoittaa Smoukahontaksen lahjakkuutta, vaan riittää, että linssin takaa työnantajalle tarinoi hakija, joka on motivoitunut ja oma itsensä.

Terveisin,  
Minna
https://fi.linkedin.com/in/minnahuuhtanen
https://twitter.com/MinnaHuuhtanen


25.8.2015

10 syytä miksi kannattaa palkata 50-vuotias nainen

Yli 50-vuotias nainen on parasta työvoimaa koska:

 1. Elämänkokemus antaa perspektiiviä asioihin. En pillastu pienistä ja otan kuuluisan maalaisjärjen käyttöön tarvittaessa. En ole kadottanut maalaisjärkeä, vaikka jopa sen kuolemasta huhutaan.

 2. Olen luotettava. Tulen ja menen sinne minne on sovittu oli kyseessä palaveri, tapaaminen tai vaikka työmatka maailman ääriin.

3. Sitoudun työnantajaan ja työhön. En haaveile nopeasta uralla etenemisestä tai jättisuuresta palkasta jollei siihen ole oikeasti aihetta. Minulle riittää se, että saan työstä oikeidenmukaisen ja tasa-arvoisen palkan ja että työ antaa onnistumisen elämyksiä ja on riittävän haastavaa.

4. Haluan edelleen oppia uutta sekä siviilissä että työelämässä. Ja myös opin! Oppiminen ja opiskelu ovat minulle osa elämää.

 5. Minua on helppo motivoida uusiin haasteisiin. Olen innolla mukana projekteissa ja hankkeissa sillä vaihtelu virkistää.

6. Voin tehdä töitä silloin kun niitä on tehtävä. Eli joustossa löytyy!

 7. Olen moniosaaja. Pienessä organisaatiossa työskennellessä on osattava yhdestäkin osaamisalasta todella paljon, sillä jokaiselle asialle ei voi ottaa omaa tekijää. Minulla on myös monipuolinen koulutus, jota olen hankkinut lisää koko työurani ajan.

8. Olen terve ja huolehdin omasta hyvinvoinnistani.

9. Sosiaaliset velvoitteet on suoritettu. Tekemisiäni eivät estä pienet lapset eikä iäkkäät hoidettavat vanhemmat.

10. Vaikka "ruumis" rapistuu, niin sielu käy rippikoulua. En todellakaan tunne itseäni ikälopuksi kehäraakiksi. 50 on uusi 40.

Terveisin,  
Minna
https://fi.linkedin.com/in/minnahuuhtanen
twitter.com/MinnaHuuhtanen


ps. Valokuva (kuvaaja Liisa Valonen) kuuluu Kodin Kuvalehden juttusarjaan, jossa etsitään viisikymppisille naisille töitä. Jutun toinen osa ilmestyi 13.8. eli se löytyy tuosta lehdestä. Stailausten lisäksi jutussa käsitellään työhaastattelua, siihen valmistautumista ja siinä onnistumista.
 

11.8.2015

Erään työnhakijan digistrategia

Sosiaalisesta mediasta työnhaussa on noussut viime aikoina miltäpä trendi. Työpaikkailmoitukset ovat olleet verkossa jo pitkään, mutta viime aikoina moni on alkanut käyttää verkkoa ja sosiaalista mediaa myös oman osaamisensa markkinointiin.

Heittäytyessäni aktiiviseksi työnhakijaksi tammikuun 2015 alussa, halusin itsekin kokeilla millä tavoin voisin esitellä osaamistani verkossa.

Ensimmäinen kynnys tuli kuitenkin vastaan jo siinä vaiheessa kun minulle valkeni, että voidakseen markkinoida osaamistaan verkossa täytyy tunnustaa avoimesti ja laajalti, että on TYÖTÖN. Mietin: ”Apua, sittenhän koko Suomi tietää, että Katriina Maanoja on työtön.”

Mutta ikävä kyllä, verkostoitumisesta ja itsensä markkinoinnista ei ole hyötyä, jos vastapuoli ei edes tiedä sinun haluavan töitä.

Kynnyksen ylitettyäni tein itselleni toimintasuunnitelman ja lähdin toteuttamaan sitä. Yksinkertaista, eikö vaan? Suunnitellaan, toteutetaan ja sitten ollaankin jo töissä! Käytännössä homma ei ollutkaan aivan niin yksinkertaista.

Verkko tulvi ristiriitaisia ohjeita ja koska minulla ei ollut käsitystä rekrytoinnista toimialana, jouduin aloittamaan yrityksen ja erehdyksen metodilla. Innoissani otin käyttööni armadan erilaisia verkkomedioita, joista ensimmäiseksi käsittelen työnhaun blogin.

Työnhaun sivustolleni annoin nimen ”HireMe!”. Tein sivustolle mahdollisimman houkuttelevan kuvauksen omasta osaamisestani ja liitin sinne ansioluetteloni.

Katriinan HireMe -blogin etusivu
 
Sivuston osaksi loin blogin, johon pyrin päivittämään kahden viikon välein “ammattiaiheisia” kirjoituksia.

Blogin tavoite:

  1. Toimia kampanjoiden laskeutumissivuna ja tarjota mielenkiintoista lisätietoa Katriinasta.
  2. Houkutella tulostamaan CV:n (konversio).
  3. Houkutella ottamaan yhteyttä (buy-in).

Miten:

Sivustolla annetaan hieman erilainen, laajempi kuva Katriinasta työnhakijana. Kokonaisuuteen kuuluu useita eri sivuja. Blogissa avaan mielipiteitäni ja haluaisin myös avata keskustelua.

No toimiko?

Google Analytics paljastaa ennalta arvattavan tuloksen. Markkinoinnista huolimatta HireMe-saittini ei vetänyt liikennettä erityisen hyvin. Erityisesti suomiliikenne sekä sivustolla että blogissa on kovin hiljaista.

Suomesta alkunsa saavan liikenteen määrä on vain 13% koko liikenteestä. Edes rinnalla oleva blogi ei jaksa kerätä liikennettä, eikä tuoda lisää lukijoita.

Miten parantaa osumatarkkuutta?


Loin sivustoni Tumblr-nimiseen verkkopalveluun. Sivujen teko Tumblriin oli äärimmäisen helppoa, mutta ikävä kyllä sivusto on Suomessa tuttu lähinnä teineille, joten potentiaaliset rekrytoijat loistivat poissaolollaan ja liikennettä kertyi lähinnä Yhdysvalloista, jossa Tumblria käytetään enemmän.

Uskon, että jonkin muun blogialustan käyttäminen voisi lisätä Suomi-liikenteen määrää. Kaikkein parhaaseen tulokseen pääsisi varmasti luomalla sivustonsa jonkin jo valmiiksi tunnetun palvelun kylkeen. Myös hakukonemarkkinoinnilla voi tuoda lisää liikennettä sivustolle, jos taidot ja kukkaro antavat myöden.

Työnhaun sivusto oli lähtökohtani sosiaalisen median työnhaulleni. Ikävä kyllä pelkän sivuston avulla ei pääse kovinkaan pitkälle, vaan tueksi tarvitaan markkinointia myös muissa sosiaalisen median kanavissa.

Seuraavassa kirjoituksessa käsittellään Twitter, jonka avulla omaa näkyvyyttään voi näppärästi nostaa.


Kirjoitus on kirjoitettu yhteistyössä by Katriina & Jopport  ajatuksella #sharingIScaring
~ ~ ~ ~ ~

ps. löydät kaikki Katriinan työnhaun digistrategian kirjoitukset klikkaamalla avainsanaa "digistrategia" .

27.7.2015

Vie onnistunut rekrytointi loppuun asti

Pitkän ajomatkan päätteeksi kurvasin Shell HelmiSimpukan pihaan ja päätin nauttia iltapalaa. Asioin kassalla, huomioin nuoren kassahenkilön "harjoittelija" -nimikyltin rintapielessä ja siirryin odottamaan ruokaani.

Odotellessani kiinnitin huomiota nuoren harjoittelijan työskentelyyn kassalla, jossa hän oli yksin. Hän tervehti asiakasta, bongasi kassaan ostokset ja kas, oikea käsi nousi kasvoille ja pyyhkäisi valuvan nenän kädenselkään. Hetki jutustelua asiakkaan kanssa...pulmallinen kysymys ja käsi nousi haromaan hiuksia. Rahojen vastaanotto, vaihtorahojen ojennus ja kassakone kiinni.

Seuraava asiakas: tervehtiminen, tupakka-askin laitto tiskille asiakkaalle, valuvan nenän pyyhkäisy kädenselkään ja peukaloon, ostoksen bongaus kassaan, rahojen vastaanotto ja vaihtorahan palautus asiakkaalle.

Kolmas asiakas: pulmallinen kysymys, oikea käsi nousee juoksuttamaan sormia pitkän tukan lävitse miettien, nenän pyyhkäisy kädenselkään, vastaus asiakkaalle. Asiakas poistuu.

Keittiöstä kuuluu "kling" merkiksi, että ruoka on valmista tarjoiltavaksi. Harjoittelija lähtee kohti keittiön tarjoilutiskiä. Hän ottaa kaksi ruoka-annosta ja kiikuttaa ne asiakkaille. Seuraavassa hetkessä harjoittelija notkuu keittiön noutotiskillä ja haroo tukkaansa.

Oli ilmiselvää, että harjoittelija teki nenän pyyhkimisen, tukan haromisen ja jätti käsien pesun siirtyessään tarjoilemaan ruokaa asiakkaille, täysin ajattelematta tai tiedostamatta toimintaansa.

Nähtävästi harjoittelijaa ei oltu riittävästi perehdytetty tehtäväänsä tai hänen perehdyttäjänsä oli käyttänyt / käytti liian vähän aikaa harjoittelijan ohjaamiseen. Niin tai näin, kysyvä katseeni siirtyy perehdyttäjään: mitä tapahtui vai tapahtuiko mitään kun saitte uuden työntekijän joukkoonne?

Priorisoi perehdyttäminen


Perehdyttämisessä kyse ei ole pelkästään työhön opettamisesta, vaan sillä on moninaiset hyödyt sekä yritykselle että työntekijälle ja silti harmittavan moni yritys jättää perehdyttämisen puolitiehen tai kokonaan tekemättä. Ehkä perehdyttäminen nähdään yrityksissä virheellisesti ajanhukkana ja näin tulosta haittaavana, vaikka totuus on päinvastainen.

Organisaatio nimittäin hyötyy perehdyttämisestä monin tavoin. Sen avulla voidaan  sitouttaa työntekijä yritykseen, lyhennetään työn oppimiskäyrää, vaikutetaan että henkilö pääse tehokkaasti kiinni tuottavaan työhön, pyritään takaamaan työntekijän työnlaatu ja sen avulla myös vahvistetaan jo olemassa olevia työskentelytapoja.

Sen sijaan huonosti hoidettu perehdytys näkyy asiakkaalle ja mahdollisesti tuotteen ja/tai palvelun laadussa tai jopa työajan hukkana. Eli kaiken kaikkiaan perehdytyksellä vaikutetaan siihen mihin yritykset tähtäävät - eli tuloksen parantamiseen - suorasti tai epäsuorasti.

Onnistuneella rekrytoinnilla ei ole mitään väliä, mikäli valittu työntekijä jätetään perehdyttämättä yritykseen ja tehtäväänsä! Sen sijaan perehdyttämisen avulla, rekrytointi viedään maaliin asti ja uudesta työntekijästä voidaan kasvattaa yritykseen alansa vahva ammattilainen.

~ ~

Mitä kokemuksia teillä on perehdytyksestä?


8.7.2015

Paranna HR-viestintää, helposti!

Osa yrityksistä lähettää työnhakijalle "kiitos hakemuksestasi" -viestin vastaanotettuaan työhakemuksen. Tapa on hyvä, sillä se vahvistaa hakijalle, että hakemus on todellakin mennyt perille. Entä voiko vahvistusviestissä flopata tai voiko HR-viestintää parantaa helpolla tavalla? Kyllä voi.

Tämä kirjoitus sai kipinänsä sähköpostiini saapuneesta viestistä, jonka lähettäjä oli jobs. Se ei ollut ensimmäinen viesti jobs- tai toimisto -nimiseltä lähettäjältä, vaan kyseessä tuntuu olevan sangen yleinen tapa? Tapa dissata vastaanottajaa?

Alla kuvakaappaus työnhakijan email -kansiosta, jossa kahdeksan eri yrityksen rekrytointeihin liittyviä viestejä.

Virallista viestintää 8 eri yritykseltä, lähettäjinä jobsit, Toimisto ja Hermes!


Kun jobsit, petrat, tuija tuntemattomat ja hermes (!) lähettävät viestejä, on suuri riski että vastaanottajan sormi liukuu delete-nappulalle ja viestin sisältö siirtyy roskakoriin alta aikayksikön! Sitä tuskin tavoitellaan?

Viestintä luo mielikuvia

Rekrytoinneissa on kyse yrityksen viestinnästä ja mielikuvien rakentamisesta. Rekryviestintä luo työnhakijalle realistista kuvaa yrityksestä. Viestinnän perusteella työnhakija tekee erilaisia johtopäätöksiä yrityksestä, jotka saattavat olla seuraavanlaisia:

Rekrytoinnin edistymisestä ei viestitä -> prosesseja ei viedä yrityksessä kunnolla loppuun tai ymmärretäänkö yrityksessä ylipäätään viestinnän tärkeys?

Epämääräiset lähettäjätiedot emailissä herättää epäilyksen, mikä muu yrityksessä mättää jos perusasiatkaan eivät ole kunnossa?

Viestintä paremmille raiteille

Miten pukata yritysten rekryviestintää paremmille raiteille? Hyvä alku on kiinnittää huomiota viestin lähettäjä -tietoihin. Viestin lähettäjä -tietojen tulee olla kuvaava, esim. Yritysnimi Rekrytointi / HR-toiminnot.

Lisäksi viestin aihe -kentän on oltava informatiivinen, esim. Hakemuksesi pakkaajan tehtävään tai Kiitos hakemuksestasi. Oman otokseni pohjalta on HR-osastoilla aihe-kentän käyttö paremmin hallussa kuin lähettäjätiedot.

Näillä säädöillä kohti parempia raiteita!



~ ~ ~ ~ ~ ~ ~
Rekrytoija, onko sinulla vinkki työnhakuun meille työnhakijoille? Ota yhteyttä abblits @ gmail.com niin jatketaan keskustelua aiheesta, sillä julkaisisin mielelläni vinkkisi Jopport -blogissa! #SharingIsCaring


22.6.2015

Työnhaku on kokopäiväistä työtä

Olen ollut työttömänä työnhakijana miltei yhtäjaksoisesti kolme ja puoli vuotta. Suoritin ennen yliopistoopintojani tarjoilijan perustutkinnon. Sen turvin sain töitä säännöllisen epäsäännöllisesti opiskellessani.

Yliopistotutkintoni on yleissivistävä, josta ei oikein valmistunut ammattiin. Olisin kaivannut enemmänkin opintojen ohjausta: tietoa siitä, mitä kannattaa opiskella työllistyäkseen. Valinnat ovat vaikeita varsinkin, kun ei tiedä, mitä haluaa tehdä isona. Siksipä opiskelin lähinnä kaikkea kivaa.

Valmistuessani 2011 joulukuussa minulla ei ollut yhtään valmis olo. Työelämä pelotti. En edes tiennyt, minkä ammattinimikkeen töitä voisin hakea. Työhaastatteluissa olen kuullut valmistumisestani lähtien valitteluja siitä, ettei minulla ole tarpeeksi “oman alan” työkokemusta. Opiskelujeni ajan työskentelin ravintola­-alalla oman alani ilmaisten harjoittelujen sijaan. Kun nöyrryin ja aloin hakemaan nk. hanttihommia, sain kuulla olevani ylikoulutettu.

Jottei ihan valittamiseksi mene, kerron mitä Työkkäri on tehnyt hyväkseni: ohjannut kursseille. Olen käynyt sihteerin ammattitutkinnon ja monimuotoisuusosaajakoulu-tuksen, vain huomatakseni, että sihteerien työpaikkoja lakkautetaan ja jälkimmäinen pilottikoulutus tarjosi lähinnä työharjoittelupaikan, jossa totesin ettei Sote­-ala ole minun juttuni.

Olen ollut kahteen kertaan samalla työnhakukurssilla, jolla käsketään soitella työnantajille ja vierailla eri toimipaikoilla. Työkkärin Työnhaun-kurssista on hyötyä heille, jotka eivät ole aktiivisia työnhakijoita CV-netissä tai osaa laatia CV:tä tai työhakemusta. Sen lisäksi pitäisi olla kurssi, jossa opeteltaisiin kartoittamaan omaa osaamistaan ja myymään sitä!

Kuva: uberhumor.com

Työnhaku on kokopäiväistä työtä. Olenkin jatkanut työn hakemista sekä aggressiivisesti että perinteisiä kohdistettuja ja avoimia hakemuksia lähettämällä kuin Someakin käyttäen. Joskus olen saanut kuulla olleeni yksi kymmenistä ellei sadoista hakijoista, useimmiten en ole kuullut työnantajilta mitään.

Osmo Soininvaara kirjoitti 14.5.2015 blogissaan tasapainotyöttömyydestä: toimiva yhteiskunta tarvitsee tietyn määrän työttömiä. Työttömyyden laskiessa tiettyyn prosenttiin, työnantajat eivät löydä haluamaansa työvoimaa työttömien keskuudesta, vaan alkavat ostaa sitä toisiltaan. Palkkataso nousee tuottavuutta nopeammin, maan kilpailukyky heikkenee, vienti hidastuu ja työttömyys ponkaisee uudestaan ylös.

Hiukan minua lohduttaa olla hyödyksi yhteiskunnalle edes tällä tavoin, mutta toivoisin kuitenkin, että päivä paistaisi minunkin risukasaani.

Terveisin, Mari Säisä
työnhaun blogini: http://seregi.org
  

3.6.2015

Yrittäjyyteen tulisi kannustaa, ei rangaista!

Jaan kirjoituksen, jonka bongasin Facebookista ja joka oli julkaistu julkisena. Tässä kertomuksessa kulminoituu varsin karvaalla tavalla se riski, jonka työtön työnhakija ottaa yrittäessään luoda itsellensä työpaikkaa.


"Huhtikuun lopulla sain koulutustani vastaavan työpaikan, ja ainoa ehto työlle oli, että perustan toiminimen. Ajattelin sen olevan helppo nakki ja ryhdyin tuumasta toimeen. Ensin piti soittaa TE-toimistoon ja kysellä miten hommat tulee hoitaa, koska olin heidän kirjoillaan työttömänä työnhakijana.

”Työkkäristä” kerrottiin, että mun kannattaa ottaa yhteyttä seutuni yrityspalvelupisteeseen. Yrityspalvelupisteet tarjoaa palveluita yritystoiminnan aloittamiseen liittyen ja opastaa kaikenlaisissa yrittämiseen liittyvissä asioissa. Kuulosti hyvältä, joten varasin ajan asiantuntijalle.

Oli tiedossa, että terveydenhuollon ammattilaisia koskee monenlaiset säädökset, joten mulla oli melkonen pino kysymyksiä mukana. Olin pari tuntia juttelemassa ja sain lupakysymyksiini vastaukseksi, että mun kannattaa soitella ”Aluehallintovirastoon ja jonnekin”. Asiantuntijatason vastaus, olin mielissäni.

Olin jo lähdössä, kun asiantuntija vielä vinkkas, että mun kannattaa koittaa hakea starttirahaa. Istuin takas penkille ja asiantuntija kertoi miten starttirahaa anotaan. Se piti anoa ennen kuin toiminimen perustamisilmoitus jätetään. Oke. Soitin TE-toimiston starttiraha-asiantuntijalle, joka oli koko alueeni TE-toimiston johtaja. Muutaman ympäripyöreän vastauksen jälkeen kysyin, että kannattaako mun nyt anoa starttia vai ei, että en halua tehdä turhaa työtä.

Johtaja kertoi, että ”Määrärahat on nyt loppu, mutta voithan sä laittaa hakemuksen, jos haluut.” Hetkinen, elettiin huhtikuuta ja määrärahat oli loppu? Lämpenin siinä hetkellisesti, koska tuntu niin hullulta, että jo huhtikuussa on rahat finaalissa ja loppuvuonna kenelläkään ei ole mahdollisuuksia saada starttirahaa.

Johtaja totesi, että ”Hulluahan tämä onkin. Minä kyllä yritän saada lisää määrärahoja, mutta tällä hetkellä meillä on vain ns. korvamerkittyä rahaa, ja sitäkin todella vähän.” Siis...korvamerkittyä? Eli siis vain tietyille aloille ja tietyille ihmisille? ”Kyllä, juuri näin. Ei tämä ole kyllä yhtään kiva tilanne.” Ei voinu ku nauraa. Noh, se saatiin pois laskuista.

Toiminimen perustamisilmoitus laitettiin postiin ja PRH:n (Patentti- ja rekisterihallitus) kaupparekisterimaksu maksettiin. Päivämäärä oli 4.5.2015. Seuraava askel oli soitto Aluehallintovirastoon. Sieltä kerrottiin, että jos minut on merkitty Valviran (Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto) Terhikki-palveluun (Terveydenhuollon ammattihenkilöiden keskusrekisteri), niin voin aloittaa liiketoimintani heidän puolestaan heti kun muut yrittämiseen liittyvät asiat ovat kunnossa. Hyvä, starttiraha ja Aluehallintovirasto oli nyt selvitetty.

Seuraavaksi ilmoitin TE-toimistoon, että toiminimen perustamisilmoitus on nyt lähetetty, ja kysyin, että miten seuraavaksi tulee edetä. Työnhaku kuulemma voitiin jättää vielä voimaan, jotta saisin vielä Kela:n maksamaa tukea siihen asti kun yritykseni on virallisesti toiminnassa. Virkailija kertoi, että kun toiminimi on virallisesti pystyssä, niin mun tulee ilmoittaa siitä heille uudestaan. Hyvä, nyt oli TE-toimisto selvitetty.

Ilmoitin myös Kela:lle missä mennään, ja he kertoivat, että he odottavat TE-toimiston lausuntoa, koska he maksavat sen perusteella mulle tukea. Eli Kelakin oli hoidettu.

Jäin odottelemaan virallisia papereita ja hoidin aikani kuluksi potilasvakuutuksen yritystunnukselleni. Kesti reilun viikon, kunnes paperit vihdoin tulivat. Mun piti vaihtaa vielä yritykseni nimi, koska se muistutti liikaa toista jo olemassaolevaa yritystä. Lähetin paperit uudelleen. Kesti pari viikkoa, kunnes vihdoin yritykseni oli merkitty kaupparekisteriin. Päivämäärä oli 26.5.2015. Toiminta sai alkaa, paitsi että...

Verottajalta tuli selvityspyyntö, jossa kysyttiin miksi minun ei tarvitsisi maksaa arvonlisäveroa. Lisäksi pyydettiin toimittamaan kopio sekä Valviran rekisteristä että Aluehallintoviraston rekisteristä.

Ensin soitin verottajalle ja tiedustelin moniko terveydenhuollon ammattilainen (joka siis harjoittaa terveydenhuoltoalan ammattiaan) maksaa Suomessa arvonlisäveroa, johon sain vastauksen ”Öö..ei kai yksikään.” Kysyin sen jälkeen, että minkä takia mun sitten pitäisi maksaa. Vastaus oli ”Ei kai minkään takia..?” Kysyin, että miksi helvetissä te sitten edes kyselette syytä sille. Vastaus oli ”No...kun meillä nyt on tällainen käytäntö.” Hyvä käytäntö, se riittää mulle. Sen kysymyksen sai sitten pienen märinän jälkeen sivuuttaa.

Seuraavaksi ihmettelin, että mikäs ihme se lapussa mainittu Aluehallintoviraston rekisteriote on. Olin kuitenkin jo kerran soittanut kyseiseen virastoon ja siellä oli todettu, etten tarvitse muuta kuin Valviran luvan. Väärin. Tarvitsin kuulemma Aluehallintovirastosta todistuksen, että mut on merkitty itsenäisenä terveydenhuollon ammattihenkilönä yksityisten palvelunantajien rekisteriin. No niin...uusi soitto Aluehallintovirastoon.

Aluehallintovirastosta kerrottiin, että kyllä, mun pitää maksaa rekisterimaksu, eikä siis pelkkä Valviran todistus riitä ”vaikka nämä rekisterit nyt onkin vähän päällekäiset ja ristiriitaiset, mutta näillä mennään.” Hieno homma, että ensimmäisellä soitolla tämä ei selvinnyt. Aluehallintovirastosta kerrottiin, että heillä ei välttämättä kaikki työntekijät tiedä näitä asioita kovin hyvin. Se on mun mielestä erinomaista, sillä kyllä puuhastelijoita saa/pitää olla joka virastossa ettei mikään olisi yksinkertaista.

Maksoin 200€ siitä, että mut merkataan rekisteriin, joka on periaatteessa sama rekisteri kuin mistä olen jo maksanut joskus aiemmin, kun koulusta valmistuin. Ja mikä parasta, kun firma jossa työskentelen muuttaa elokuussa eri osoitteeseen, saan maksaa 120€ siitä, että se uusi osoite lisätään mun tietoihin. Maistuu. Mutta...

Onneksi mulla oli mukava virkailija linjan toisessa päässä, joka ehdotti, että voin tehdä rekisteröitymisen vasta muuton jälkeen, koska eihän mun kannata maksaa 320€, kun kyseessä on niin lyhyt aika niissä vanhoissa toimitiloissa. Siispä soitto Verotoimistoon, jos vaikka tämä järjestely sopisi heillekin.

No ei kyllä ihan sopinut. Jos en maksa rekisteröintimaksua, en saa tehdä työtäni ilman arvonlisäveroa, mikä taas tarkoittaa sitä, että asiakkaat maksaisivat mun palveluista aika paljon enemmän kuin mun työkavereiden palveluista. Toisin sanoen, mulla ei olis asiakkaita. Eli rekisterimaksu maksuun.

Sitten Kela lähestyi taas kirjeellä. Koska olin aloittanut yritystoiminnan 4.5.2015 (lue: lähettänyt perustamisilmoituksen), niin en ole oikeutettu saamaan ollenkaan tukea toukokuulta. Selvitin heille, että en ole tienannut yritykselläni euroakaan, koska se olisi ollut/on laitonta niin kauan kunnes saan kaikki tarvittavat luvat kuntoon ja nimeni kaikkiin päällekkäisiin rekistereihin.

Käsittelyajoista riippuen pääsisin aloittamaan yritystoiminnan vasta joskus kesäkuun lopulla. Kelaa se ei kiinnosta, koska kun minulla on yritys, niin minulla on myös rahaa - vähintään starttirahaa. Niinpä niin, olisi hienoa jos sitä saisi. Selvitin heille, että olen nyt kuukauden taistellut sen eteen, että saisin työllistää itseni ja harjoittaa ammattia johon olen kouluttautunut, ja minua kiitetään siitä eväämällä kaikki tuet, jopa siltä ajalta kun en ole edes saanut lain mukaan harjoittaa liiketoimintaa.

Kela tuumas, että ”itsepähän olet päättänyt perustaa yrityksen.” Totta, niinhän mä olen. Ei saatana.
Nyt mä istun sohvalla kalja ja pankkitunnarit kädessä, ja odottelen, et mitäs *¨#~#:n viuluja mä seuraavaks makselen."


Lähde:julkisesti jaettu Facebook kirjoitus

Korkean työttömyyden aikana pitäisi yrittäjyyteen kannustaa, ei rangaista!

13.5.2015

Kaksi suurinta työnhaun mokaani

Valmistuin sosiologiksi (VTM) noin puolitoista vuotta sitten ja siitä lähtien olen hakenut töitä. Saldonani on kolmen kuukauden projektiassistentin pesti, kuuden kuukauden osa-aikainen virkavapaan sijaisuus, ylennys ja lomasijaisuuksia.

Saldoni ei ole missään nimessä surkea mutta pitkä työsopimus, puhumattakaan vakituisesta työpaikasta, on vielä saamatta. Nyt minun on rehellisesti uskallettava miettiä, mitä teen työnhaussani väärin.

Kaksi suurinta virhettä työnhaussa

 

Ensimmäinen virheeni on, etten uskalla profiloitua selkeästi. Olen hakenut HR ja/tai taloushallinnon tehtäviä, mutta en ole osannut/uskaltanut tehdä päätöstä mitä minä oikeasti haluaisin tehdä. Työnhakuni profiili ei siis kohdistu selkeästi oikeastaan mihinkään tehtävään.

Toinen virheeni on, etten ole kohdistanut hakuani mihinkään tiettyyn organisaatioon. Olen hakenut vähän kaikkialle ja aika leveällä haarukalla, sillä en halua etsiä töitä liian kapealta sektorilta.

Haen avoimessa haussa olevia työpaikkoja, kuten varmaan suurin osa meistä työnhakijoista. Ongelmana on, että kaikki muutkin työnhakijat seuraavat näitä yleisessä haussa olevia paikkoja. Tehdessään niin kuin kaikki muutkin - on erittäin vaikea erottua massasta.

Miten tulen ratkaisemaan nämä ongelmat?

 

Viime vuonna onnistuin työnhaussa. Luulen sen johtuneen siitä, että tiesin tarkkaan mitä paikkaa tavoittelen ja miten voin näille organisaatioille olla avuksi. Saamani työpaikat olivat ns. piilotyöpaikkoja, eli eivät olleet yleisessä haussa!

Jopport
Kyseenalaista!
Mielestäni avoimien työpaikkojen foorumit ovat se helpoin tapa hakea töitä, sillä työnhakijan on ”vain vastattava” työpaikkailmoitukseen. Kuitenkin se tuntuu olevan se vaikein kanava uuteen työpaikkaan, sillä hakijoita on enemmän kuin runsaasti.

Seuraavaksi aion löytää yrityksen, johon haluan töihin. Sitten otan yhteyttä muutamaan yrityksen työntekijään ja kyselen, minkälaista on oikeasti olla töissä ko. yrityksessä. Kysyn myös yritysten tämän hetkisistä haasteista.

Mikäli tämän jälkeen vielä koen haluavani ja pystyväni tekemään yrityksessä hyvää työtä, mietin millä tavalla olisin heille hyödyksi ja teen ”täsmä työhakemuksen” yrityksen johdolle ja yritän saada aikaan tapaamisen.

Nähtäväksi jää miten taktiikkani tulee toimimaan!

Vinkkini

 

Jos todella haluaa saada töitä, on ensin uskallettava ottaa selvää mitä haluaisi tehdä työkseen. Jos ei tiedä, voi eri työnkuvista ottaa selvää alan ammattilaisilta. Voit vaikka kysellä eri alojen ammattilaisilta, millainen työtehtävä oikeasti on kyseessä ja mitkä ovat työn ns. rutiinitehtävät.

Tämän jälkeen voi puntaroida, olisiko tehtävässä hyvä ja olisiko itsestä siihen ammattiin? Lopuksi pitää myydä osaamisensa yritykselle!

Terveisin,

Camilla Nousiainen
nousiainen.camilla@gmail.com
https://fi.linkedin.com/in/camillanousiainen

P.S. Jag har svenska som modersmål och därför betjänar jag hemskt gärna också på svenska!

29.4.2015

nOllasopimus

Töiden markkinat, työn tekeminen ja lähes kaikki työhön liittyvä on muuttunut huimasti viimeisen viiden vuoden aikana. Vanhoja työnimikkeitä on pudonnut pois ja uusia on nimikkeitä ja ammatteja on syntynyt.

JopportTyöelämän pelikenttä muuttuu nopeammin kuin säännöt, määräykset ja toimintatavat ehtivät päivittyä. Pelaamme edelleen säännöillä, jotka luotiin vuosikymmeniä sitten.

Tuolloin yhteen työpaikkaan sitouduttiin koko elämäksi ja vastavalmistuneella saattoi olla neljäkin työpaikkaa odottamassa - hakijan tekemää valintaa.

Maailma on muuttunut, viimeksi tänään - lainatakseni Jukkapoikaa. Työelämässä pelataan villeillä korteilla, joihin ns. nollasopimus mielestäni kuuluu.

Nollasopimuksissa työsopimukseen kirjataan viikkotunneiksi 0-40 tuntia. Nollasopimuksella työntekijä velvoitetaan olemaan työnantajan käytettävissä, mutta työnantajalle se ei aseteta minkäänlaista velvoitetta tarjota työtä.

Työntekijän näkökulmasta tämä on riistoa, sillä työtunteja ei välttämättä kerry edes elannoksi asti. Tämän lisäksi työntekijän irtisanoutuessa, hän joutuisi karenssiin, koska työ- ja elinkeinotoimisto tulkitsee sopimuksen vakituiseksi.

Onko karenssiin joutuminen nollasopimuksen ainoa huono puoli? Itse en tiedä miten aiheeseen suhtautuisin. Kerro rohkeasti kokemuksistasi, niin saadaan asiaan näkökulmia! Nimettömänäkin voit jättää kommenttisi.

17.4.2015

Läpinäkyvyyttä rekrytointiin

Tänään tuli taas yksi. Nimittäin bumerangi työnhakuuni ja vailla minkäänlaista tietoa siitä, miksi karsiuduin. Haluaisin saada tietää karsiutumisen syyn, sillä voihan olla että haen kokemukseeni / koulutukseeni nähden vääränlaisia paikkoja.

Yhdeksänkymmenluvulla asiat olivat toisin. Hain erääseenkin paikkaan, josta  sain varsin mallikelpoisen bumerangin. Yrittäjä nimittäin oli karsinut työnhakijat muutaman eri kriteerin mukaan, jotka tuohon konekirjoitettuun bumerangi-kirjeeseen oli avoimesti listattu.

Bumerangi malli
Asia oli hakijalle varsin selvä ja bumerangi oli helppo hyväksyä, sillä karsiutumisen syy oli selkeästi ilmoitettu.

Rekrytoiva yritys valitsee jatkoon pääsevät hakijat hakemusten perusteella tietyin kriteerein. Kysynkin, miksei näitä perusteita voisi avoimesti hakijoille kertoa? Olen kuullut tarinoita rekrytoinnista, jossa otetaan nippu hakemuksia ja heitetään ne suoraan roskiin, sillä kaikkia ei ehditä tai viitsitä käydä lävitse. Auts!

Entä jos työnhakija saisi tietää karsiutumisensa syyn? Loisiko se kuvaa yrityksestä, että siellä tiedetään mitä haetaan? Että ollaan ammattilaisia ja tehdään päätöksiä tietyin kriteerein, eikä mutu-tuntumalla?

Peräänkuulutan läpinäkyvyyttä rekrytointiin. Väitän, että se olisi hyväksi yrityksellekin.

Oletko sinä saanut bumerangia, jossa olisi kerrottu karsiutumisen syy?

20.3.2015

Pitäisikö yrittäjyyden kynnystä madaltaa?

Aalto-yliopiston nettisivuilla oli mielenkiintoinen artikkeli, joka käsitteli hybridiyrittäjyyttä ja joka laukaisi ilmoille tämän kirjoituksen. Hybridiyrittäjä on henkilö, joka toimii sekä palkkatyössä että yrittäjänä. Artikkelin mukaan työelämän monimuotoistuessa, tästä mallista on tullut pysyvä yrittäjyyden malli ja se on noussut yhteiskunnallisesti merkittäväksi ilmiöksi. (Aalto news)

Työssä käyville hybridiyrittäjyys on yksi yrittäjyyden muoto. Yrittäjyyttä kaupataan ajatuksena  työttömille. Tutkimuksen mukaan Suomessa jopa 44% aikuisväestöstä tunnistaa hyviä liiketoimintamahdollisuuksia ympäristössään. Silti seuraavan kolmen vuoden aikana yrittäjiksi aikovia on vain kahdeksan prosenttia. (GEM, tutkimus 2013, s. 3, 5) Miksi näin on?

Omalta kohdaltani voin kertoa, että olen tunnistanut liiketoimintamahdollisuuden. Karvaan ajatusta vastaan, sillä yrittäjyys ole itselleni ensisijainen vaihtoehto. Kuitenkin otan askelia kohti yrittäjyyttä. Silti haamuna ajatuksissa on, että sinä hetkenä kun saan y-tunnuksen käteeni, karkaa toimeentulon turva ja tulevaisuuden täyttää osittain harmaa pilvi, joka kietoutuisi toimeentulon epävarmuuden ympärille. 

 

Entäs hybridiyrittäjyys? Kyllä, aivan mahtava idea! Entä jos joutuisin työttömäksi palkkatyöstäni ja yrittäjyys ei toisi minulle tarpeeksi tuottoa, jotta pystyisin maksamaan elämisen pakolliset kustannukset? Ollessani sivutoiminen yrittäjä, en saisi ansiosidonnaista, vaikka samaan aikaan olisin myös palkansaaja. Onko se oikein?

Mietin, pitäisikö yrittäjyyteen pyrkiviä jotenkin tukea? Pienten ja keskisuurten yritysten merkitys on kuitenkin kansantaloudellisesti merkittävä. Sektori työllistää yli 60 prosenttia yritysten työvoimasta ja tuottaa liikevaihtoa lähes saman verran kuin suuret yritykset, joten PK-yritysten merkitystä ei voi vähätellä. (Vihreät - De Gröna)  

Jos kynnystä (hybridi)yrittäjyyteen voitaisiin madaltaa, toisiko se meille lisää työpaikkoja? Suuri kysymys on, millä keinoin sitä kynnystä madallettaisiin, jotta yrittäjyyden valitsisi yhä useampi suomalainen?


5.3.2015

Erilainen työhakemus

Tänä päivänä on pääsääntöisesti tarjontaa työvoimasta. Erottuakseen muista, osa työnhakijoista on tehnyt työnhaun sivuja nettiin, osa twiittaa ja osa tekee luovia työhakemuksia.

Tämän työhakemuksen bongasin internetin aalloilta. Se on aito hakemus Spotifylle, joka julkaisi sen netin aalloilla ja josta se verkkooni tarttui.


Hakemuksellaan voi todellakin erottua muista! Inspiroivaa ja kekseliästä vai mitäs sanotte?

20.2.2015

Työnhaun bumerangit perspektiiviin

Facessa tämä Kauppalehden artikkeli tuli jo jaettua, mutta kohdistetaan siihen valospotti täällä blogin puolellakin. Kauppalehden artikkelin mukaan Kiinan rikkain mies, Jack Ma, haki aikoinaan pikaruokaravintolaan töihin.

Paikkaan tuli 24 hakemusta ja 23 heistä valittiin, Jack jäi ilman työpaikkaa. Tämä tarina pistää työnhaun bumerangit oikeaan perspektiiviin.

Työnhaun bumerangi


Tänä päivänä Jackin yrityksen arvo on 18 miljardia euroa ja hänen verkkokaupassaan käy sata miljoonaa ihmistä päivittäin. Jack ei antanut periksi ja mihin se hänet veikään?

Älä anna bumerangien kolahdella otsaluuhun ja nujertaa sinua! Keskitä katseesi eteenpäin, sillä bumerangit eivät määrittele osaamistasi tai sinua ihmisenä.

Jos kuitenkin bumerangit kolahtelevat otsaluuhusi jatkuvasti, niin muuta jotain. Herätä hakukirjeellä ainoastaan mielenkiinto sinua kohtaan, älä kerro kaikkea tai syy kutsua sinut haastatteluun jää uupumaan. Mieti haetko oikeita paikkoja? Löytyykö papereistasi silmäilemällä se oleellinen?

Muuta taktiikkaasi ja teroita keihäänkärkesi ja mieti kohde tarkkaan. Laatu korvaa määrän ja muista - olet arvokas!


1.2.2015

Epätoivo työnhaussa

Näinä ankeina päivinä, kun työttömyys on huipussaan ja akateemisen työttömyyden uhataan vain kasvavan, jokainen työnhakija on varmasti joutunut kohtaamaan epätoivon hetkiä ja vuodattamaan pettymyksen kyyneleitä. Joillakin tämä epätoivo on hetkellistä, mutta joillain (kuten minulla) on epätoivo kestänyt jo aivan liian pitkään. 

Voiko jatkuvista pettymyksistä, ei kiitos kirjeistä ja saapumattomista työhaastattelukutsuista selvitä ilman, että menettäisi osaa itseluottamuksestaan?

Prosessi, joka käydään läpi vain yhtäkin paikkaa haettaessa, on hyvin kuluttava. Se energiamäärä on valtava, joka kulutetaan työhakemuksen kirjoittamiseen, omien mahdollisuuksien arpomiseen ja lopulta sen stressaamiseen, saako kutsua haastatteluun vai ei, ja lopulta siihen, saako työtä vai ei. Itse annan kaikkeni jokaisen hakemuksen kohdalla. 


Pohdin millainen ihminen olen, mitä osaan ja mitä en, sovinko kyseiseen työhön vai en, millaiseen sovin, sovinko mihinkään....karuselli on loputon. Kun sitten saan viidennen sähköpostin samalla viikolla, joka alkaa ”Kiitos mielenkiinnostasi *** paikkaa kohtaan, valitettavasti valintamme ei kohdistunut tällä kertaa sinuun...”, nousee tippa linssiin aika herkästi. 



Miten sitten säilyttää toivo epätoivon keskellä? Saa kertoa, jos vastauksen joku tietää. Olen usein tässä vuoden varrella kuullut kannustavaksi tarkoitetun lauseen ”Kyllä se sieltä tulee”, kun olen tuskaillut ettei oman alan töitä löydy mistään. 


Viimeaikoina olen alkanut kuitenkin miettimään, niinä synkkinä hetkinä, että entä jos ei tule? Entä, jos opiskelin viisi vuotta turhaan? Valmistuin tavoiteajassa, kiitetttävin arvosanoin, sain gradusta hyvän arvosanan ja tein sitä intohimolla, sillä toivoin, että saan sitten työelämässä jatkaa saman aiheen kanssa työskentelyä. Mutta oliko se turhaa? Kauan on vielä odotettava, että töitä jostain saisi ennen kuin kannattaa harkita lisäkoulutusta tai jopa jotain aivan muuta?

Yrittämisen puutteesta minua ei kuitenkaan voi syyttää. Seuraan aktiivisesti avoimia työpaikkoja, panostan työhakemuksiini sekä ansioluettelooni, olen kysellyt tutuilta ja tuntemattomilta, sekä laittanut avoimia hakemuksia. En ole missään vaiheessa nirsoillut työpaikkojen suhteen, vaan ollut kaikelle avoin, sillä en halua jumittaa ajatusmaailmaani vain yhteen spesifiin alaan.


Tällä hetkellä voin vain toivoa, että aurinko paistaa myös meikäläisen risukasaan. Paistaahan? Tiedän, etten ole ongelmani kanssa yksin, vaan meitä epätoivoisia on tänä päivänä aivan liikaa. 


Toivotan voimia ja jaksamista myös Sinulle, toveri.

Terveisin, Ellen

about.me/ellenrandelin
Twitter: @ERandelin
LinkedIn profiili 

11.1.2015

Äitiyden ei tulisi vaikuttaa työntekijän arvoon

Kuvittele työnhakija, jonka viimeisin työkokemus on ollut koordinaatio- ja esimiestehtävästä. Hän on kehittänyt organisaatiotaitojaan, erinomaisen stressinsietokyvyn ja suoriutunut menestyneesti muuttuvista tilanteista. Hyvät tiimityöskentely- ja kommunikointitaidot olivat oleellinen osa tehtävää.

Työnhakija myös otti oma-aloitteisesti vastuuta tehtävistä. Työskentely tapahtui suomen ja englannin kielillä, joten näiden kielten hyvä osaaminen oli ehdoton edellytys. Lisäksi tehtävään kuului verkostoitumista erilaisten asiantuntijatahojen kanssa. Palkkaisitko tämän työnhakijan? Jos vastauksesi on kyllä, niin onnittelut; olet juuri palkannut kotiäidin!

Vastaani on tullut erilaisia kirjoituksia, joissa työnhakijoita neuvotaan pitämään äitiys huomaamattomana osana ansioluetteloa ja hakemusta. Väheneekö työntekijän arvoa jollakin lailla, jos hänellä on lapsi tai lapsia? Kenties, mielipiteitä tähän on monia.

Tilastollisesti työikäisten äitien osuus työvoiman ulkopuolella olevasta väestöstä on lisääntynyt 2000-luvulla ja on tällä hetkellä noin 20 prosentin luokkaa. Ikäluokittain enemmistöön lukeutuvat 25–34-vuotiaat äidit.

Äitiys tai sen mukanaan tuovat ”haasteet” ovat harvemmin olleet listan kärjessä nykypäivän kilpailuyhteiskunnan työelämää ympyröivien monialaisen osaamisen sekä hektisyys- ja joustavuus käsitteiden joukossa. Sen sijaan otsikoissa näkyy uutisia työkykyisten ja työhaluisten naisten syrjäytymisestä työelämästä, koska heitä seuraa työnantajien pelätty leima: äitiys. 

Äitiys ja työnhaku ovat minulle hyvinkin tuttuja aiheita. Kun tulin raskaaksi vuonna 2013, työskentelin määräaikaisessa työsuhteessa tutkimusalalla ja viimeistelin pro gradu -tutkielmaani. Määräaikaisuus loppui päivää ennen äitiyslomani alkua ja valmistumiseni valtiotieteiden maisteriksi tapahtui 19 päivää tyttäreni syntymän jälkeen.

Omaa koulutustani vastaavaa työkokemusta minulla on kaiken kaikkiaan noin puolitoista vuotta. Tämän lisäksi ansioluetteloni koostuu erilaisista asiakaspalvelu-, koordinaattori- ja korkeakouluharjoittelutehtävistä. Olen korkeakoulutettu, kahta äidinkieltä puhuva, kansainvälistä kokemusta omaava, aktiivinen ja motivoitunut henkilö. Nämä eivät muutu, vaikka minulla onkin tytär!

Olisiko aika meidän kotiäitien ottaa askel kohti omaa tasa-arvoamme työelämässä ja rohkeasti tuoda äitiytemme sekä sen mukana opitut uudet taidot esiin työtä hakiessamme? Minä ainakin omalta osaltani olen rehellisesti puhunut äitiydestäni työnhaussa. Tämä ei tule jatkossakaan muuttumaan. En voisi kuvitellakaan työskenteleväni jossakin, jossa joutuisin jollakin tasolla piilottelemaan tyttäreni olemassaoloa. Tyttäreni on minulle tärkeä ja sattumoisin myös hyvin pysyvä osa elämääni. Koen olevani motivoitunut työntekijä jo senkin vuoksi, että haluan tarjota tyttärelleni parasta.  En koe äitiyttäni haittana, eikä osaamiseni, työmotivaationi tai urakehitykseni alene äitiyteni johdosta.

Kannustan täten kaikkia äitejä tuomaan äitiyden esiin kehittävänä ja kasvattavana kokemuksena työnhaussa. Vain me itse voimme muuttaa äitiyden ympärillä vallitsevia käsityksiä. Positiivisella ja omaan arvoon luottavalla asenteella pääsee pitkälle – jopa äitinä!

Miia Lindell – @MiiaLindell 
lindellmiia.wordpress.com